keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Maria Jotunin Huojuva Talo


Maria Jotunin Huojuva talo Otava Seven 2012, sivumäärä 577, lukuja 31.

Maria Jotunin (1880 - 1943) Huojuva talo on julkaistu ensimmäisen kerran vasta vuonna 1963, kaksivuosikymmentä Jotunin poismenon jälkeen.

Teos alkaa päähenkilön Lean lapsuuden kuvauksella. Isä on juoppo, äiti katkera, "apen" luona asutaan ja kituutellaan. Lea on pikkuvanha lapsi, joka piikittelee äitiä rakkaudettomuudesta. Lealla on pikkusisko Toini. Lean suhteet isoisään ovat läheiset ja saa tietää, että isänsä on erään kauppaneuvoksen tekosia ja "isän" kuoleman jälkeen Lea menee konttoriin töihin ja työkaverina mukava Ester, joka avioituu myöhemmin apulaisjohtaja Iivo Paasion kanssa. Tapahtumat eletään pääosin 1930-luvulla.

Juhannusjuhlissa hän tapaa Eero Markun sanomalehtimiehen, narsistin, tai ei hän siinä vaiheessa tiedä miehen olevan mätämunan, päältä ehkä kiiltävä, oikeasti ilkeä, paha ja nyrkillä ja puheilla viiltävä. Juhannusjuhlissa on myös lääkäri Aulis Helio, joka avioituu Toinin kanssa.

Lapsuuden esittelyssä korostetaan Lean järkevyyttä ja rakkaushaihatteluja, hän kritisoi äitiään rakkaudettomasta avioliitosta juopon kanssa. Kun narsistin saa, piina on pitkä. Eero valehtelee, manipuloi, pettää, uhkailee ja on väkivaltainen. Eero kuristaa s.181, lyö ja vääntää käsiä s.183, myöhemmin toisen hakkaamiseen liittyvät omat itsemurhapuheet. Lealla on jo lapsi, ja on jättänyt konttorityön, joten aika hankala olisi lähteä, vaikka haluja olisikin. Eero on lisäksi pikkumainen, tyrannimainen, valheellinen, itsekäs, ja vihaa muita ja pettää ja valehtelee. Lea on tarinan hyvä hengetär, ja näkökulma on hänen, Aulis on herrasmies, Ester on minusta kanssa hyvis, Toini on kevytkenkäinen ja Eero on musta aukko, mistä ei mitään positiivista tihku, mutta ankeutta ja pahuutta tupruaa. Kuitenkin Eeron sanomalehtityön vuoksi puolitutut ja ulkopuoliset saavat Eerosta kiiltävän, mutta valheellisen kuvan. Nämä kaverit, jotka asettuvat muiden yläpuolelle ajavat itsensä kirjallisuudessa yleensä umpikujaan ...

Teosta on sangen raskasta lukea henkisen ja fyysisen väkivallan vuoksi. Teoksessa on monia aika hyviä viisauksia, mutta kerronta on hieman epätasaista. Teoksessa on hyvää dialogia tärkeistäkin asioista, mutta näitä ei minusta käytetä juurikaan hyväksi, vaan viisaudet pitää itse kerätä talteen. Teos on myös minusta hieman liian pitkä.

Huojuvasta talosta on tehty erinomainen tv-sarja. Klippejä voi olla netissä.

Miksi ihmiset sietävät Eeron kaltaisia ihmisiä? Kaikki pyörii hänen sairaan mielensä ympärillä. Tätä voi pohtia kirjan luettuaan. Onko syynä halu parantaa toinen? Häpeä tunnustaa epäonnistunut avioliitto? Pelko väkivaltaa itseä tai lapsia kohtaan? Taloudelliset tai sosiaaliset syyt?

Eero esimerkiksi ottaa tahallaan vekseleitä toisten allekirjoituksella, eikä aio edes maksaa, ja vaikka omia säästöjä on. Naisia tuntuu Eerolla riittävän. Teoksessa pohditaan muutaman kerran, onko Eero hullu vain näytteleekö hullua. Roolin sisäistys on niin hyvää, että minusta kaveri on totaalisen kypsää kauraa. Teoksen luettuaan on onnellinen, että naiset käyvät töissä ja päivähoito pelaa. Jos haluaa niljakkeesta lukea, tämä on oiva kirja.

Juoni hämmentää osin samaa velliä, mutta lopussa palataan alkuun, ja tarina saadaan päätökseensä.

***
Teoksessa on muutamia hauskoja vanhahtavia kielikuvia
s. 95 "Rouva otti laulu- ja plastikkatunteja"
s.133 " Eero joi kerman kanssa kahvia" ... (ehkä nykyisin kahvin kanssa kermaa)
s.228 .. "lapsina ... aina avonaisina ja hiukan epävalmiina"

Eerolta lipsahtaa totuus samalla sivulla "ei ketään ole niin hyvä pettää kuin viattomia"
kuten s. 241 "rahassa vai luonnossa" Eero oli vielä aikamoinen häntäheikki

***
Hesarissa on teoksesta kirjoitettu noin

Olen blogannut teoksesta Naimisissa narsistin kanssa näin.

14 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä yllättävän paljon kun luin tämän alkuvuodesta. Aihe on rankka ja kirjaa oli välillä tosi vaikea lukea juuri tuon väkivallan vuoksi, mutta rehellinen ja vaikuttava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, linkkasin juttusi perään. Sinulla on eri kansikuva, tv-sarjan mukaan tehty.

      Poista
  2. Joskus viisi vuotta sitten luin tämän, ja pidin kovasti. Hienoa, että tämä löytää edelleenkin tiensä blogeihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, arvioita varmasti julkaistaan, itsellä se oli TBR100-listalla.

      Poista
  3. Luin tämän muutamia vuosia sen jälkeen kun olin nähnyt TV-sarjan, joka on yksi YLE:n parhaimpia tuotantoja ja jossa Kari Heiskanen ja Sara paavolainen loistavat Lean ja Eeron rooleissa.

    Kirja oli vaikuttava kuvaus hyvän ja pahan taistelusta, kuten myös mielensairaudesta ja alistumisesta. Vähän se tosin kärsi toistosta, joten kustannustoimittajaa olisi tarvittu. Toisaalta tämä on julkaistu postuumisti, joten kirjailija ei olisi poistoja voinut tehdä, joten ehkä siksi oli hyvä, että kirja pysyi siinä tilassa, johon kirjailija oli sen jättänyt.

    Hienoa Jokke, että nostat klassikkoja esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana.

      Harmittaa, katsoin sarjaa, mutta en läheskään kaikkea, enkä loppua lainkaan, toisaalta jäi jännitettä lukemiseen :)

      Tämä postuumijulkaisu tosiaan näkyi, ehkä Jotuni olisi hieman tiivistänyt.

      Poista
  4. TV-sarjasta minäkin tämän muistan. Hieno näyttelijätyö vaikuttaa niin, että Leaa ei enää osaa nähdä muuten kuin Paavolaisen näköisenä naisena jne.
    Sama kävi Canthin "AnnaLeenan" suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, itse näin vain vilauksia ja ajattelin Eeron ja Lean näyttelijöiden hahmoina.

      Poista
  5. Samaa ajattelen kuin edellä kommentoineet. Ehkä tv-sarja on jäänyt mieleen vaikuttavampana eikä Sara Paavolaisen suoritusta voi unohtaa. Kirjan lukemisestakin on aikaa yli 10 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti sekä Huojuva talo että äsken tullut Solveigin laulu ovat olleet todella hyviä tv-sarjoja

      Poista
  6. Tämä olisi minullakin lukulistalla, mutta sen verran pohjalla, että uskalsin juttusi lukea... hyvä intro, tämän jälkeen tietää mitä odottaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tämä kanssa lukulistalla, ja Akateemisesta ostin Hullujen päivien aikaan pokkarina.

      Poista
  7. Minä listasin tämän kirjan tänään Hannalla klassikoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeron kuvaus, vaikka on vastenmielistä on mestarillista

      Poista