Jonathan Swift: Gulliverin retket

Kartta sivulta 9, kantta en skannannut, kun on jonkun filmin mukainen

Jonathan Swiftin Gulliverin retket, Tammi, suomentanut J.A Hollo, 405 sivua.

Jonathan Swiftin Gulliverin retket on ilmestynyt jo vuonna 1726. Lemuel Gulliver välskäri suorittaa matkoja muuallekin kuin Lilliputtien ja Jättiläisten maahan. Itse asiassa kirja on rankkaa satiiria, eikä sitä pidä sekoittaa mukaelmiin, joita on tarjolla lapsille.

Pokkaripainoksen aluksi on kahdenkymmenen sivun suomentajan (J.A Hollo 1953?)  katsaus Swiftiin ja Gulliverin retkiin, sen mukaan teoksen ydin olisi vasta sen neljäs osa, joka on yleisölle tuntemattomin. Teos on alunperin julkaistu salanimellä, ja esipuheessa on Lemuel Gulliverin kirje serkulleen Sympsonille. Ensimmäisen ja toisen osan alku muistuttavat Robinson Crusoeta. Purjehdusta kuvataan, tulee haaksirikko ja Gulliver joutuu uppo-outoon paikkaan. Toisin kun Robinsonissa maassa asuu järjellisiä olentoja. Swift irvii myös seikkailukertomuksia. Tämä on hieman pinnan alla, sillä Swift on taitava kynänkäyttäjä.

Gulliver tapaa Lilliputtien maassa 15 senttisiä (kuusi tuumaa) lilliputteja, jotka vangitsevat hänet. Jättiläisten maassa Gulliverin puolestaan vangitsee jättiläinen. Maat ovat eriskummallisia siksi, että niissä kaikki on vakiomittakaavassa suhteessa meidän maailmaan. Lilliputtien lehmät ovat lilliputteja, jättiläisten rotat ovat jättimäisiä. Kolmannessa tarinassa Laputiassa on leijuva saari, ja käydään maassa, jossa on aaveita. Viimeisessä maassa hevosen kaltaiset älykkäät olennot ovat vallassa, ja ihmisen kaltaiset kesytetyt yahoot mönkivät maassa nelinkontin ja tappelevat keskenään ja toimivat älyhevosten juhtina.

Lilliputti-matka on minusta hauska, ja hyvin kerrottu tarina. Lilliputtien valtio on saari, jossa hallitsee keisari, naapurisaarella on Blefuscien maa, jonka kanssa on sotatila, koska heidän tapansa syödä kananmunaa on erilainen. Gulliver pääsee aluksi suosioon vangitsemisen jälkeen, koska kokonsa takia eliminoi Blefuscien laivaston, mutta joutuu myöhemmin juonitteluiden uhriksi. Pahin rike - ja tämä on totta- on se, että hän sammuttaa palavan palatsin virtsaamalla sen päälle, teos ei siis ole välttämättä lasten kirjallisuutta. Jättiläisten maasta Gulliver tuntee inhoa imettäjän jättirintaa kohtaan ja kerjäläisillä on syöpäkasvaimia. Jättiläisten maassa Gulliver joutuu näyttelyesineeksi ja klovniksi, kunnes kuningatar ostaa hänet. Tässä osassa esitetään satiiria jo hieman enemmän. Kolmostarina tykittää täyslaidallisen Akatemian toiminnasta. Swift ilkkuu nollatutkimusta ja haihattelevia uudistuksia, jotka kuopataan ja ehdottajat haukkuvat toteuttajat. Neljännessä yahoo-tarinassa tukkapöllyä saa koko poliittinen valtaeliitti ja asianajajat, politiikka sekä oikeuslaitos. 

Swiftillä on monia maaliin osuvia irvailuohjuksia, mutta muutama hutikin on. Swift irvailee matemaatikkojen halusta sekaantua politiikkaan, vaikka tieteillä matematiikka ja politiikka ei ole mitään yhteyksiä. Esipuheen mukaan maalina on Sir Isaac Newton, jota hän monessa kohtaa irvii. Newtonin lakeja opetetaan fysiikassa vieläkin, enemmän kuin Gulliverin tarinoita luetaan. Toinen vikatikki on naisiin kohdistuva pilkka, naisen kevytkenkäisyydestä, panettelun halusta. Uskottomuustangoon tarvitaan aina kaksi, ja sitä sovinisti ei useinkaan muista. Onko Swift sovinisti, en tiedä, toivottavasti ei?! 

Daniel Defoen Robinson Crusoe julkaistiin  vuonna 1719, ja Robinsonin tarinaan tuli jatkoa. Luen kesäkuussa jatkotarinat, perustarinasta olen blogannut. Gulliverin retket irvii ehkä Robinsonia, mutta hutkii hieman ohi, koska Robinson Crusoe lienee edelleen tunnetuin yorkilainen. Gulliverin retket kääntää Robinsonin asetelman päälaelleen. Kun Robinson hyödyntää luontoa ja valjastaa sen käyttöönsä siirtomaahengessä ja kouluttaa Perjantain hyväksi kristityksi, Gulliver oppii muiden kulttuureista, asuu heidän keskuudessaan, ihannoi useimpien kulttuuria, pohtii omaansa, mutta ei ole aikeissa valjastaa uutta maata brittien kolonialismille.

Jotta postauksesta ei tule ylipitkää laitan lainauksia, jotta lukija saa käsityksen Swift monikärki-irvailuohjuksista

s.31 hauskuttaa hovia ja Hänen majesteettia, se, joka hyppää korkeimmalle, pääsee avoimeen virkaan. Swift kirjoittaa monesti, että päättäjät pitäisi valita arvalla (esim. s.171).

s. 45 yhdentoistatuhannen ihmisen … suostuneen mieluummin kuolemaan kuin murtamaan munaansa suipommasta päästä

s.57 kirjoitustavasta: vaan vinosti  … niin kuin naiset Englannissa

s.142 Usein he (jättiläisnaiset)  riisuivat minut apposen  alasti …(ja painoivat povelleen)

s. s.243 Naisten verotuksen perusteena … kauneutensa…. Uskollisuutta, siveyttä …ei sopinut ottaa huomioon, koska siten ei saataisi kokoon edes veronkantokulunkeja.

s. 155 Järki ei suinkaan riipu ruumiin suuruudesta, vaan että päinvastoin …

s. 156-159 on merkittävä osa, sillä Gulliver ylistää Englannin oloja, mutta Jättiläisten hallitsija tekee ivallisia kysymyksiä kuten ”eikö hallitsijan mielijohde, hovinaiselle tai pääministerille maksettu rahasumma   … voinut olla ylennyksen syynä”

Oikeusasteista olivatko he vapaat ahneudesta, puolueellisuudesta tai rahanpuutteesta …

s 160 ihmetellään kuinka valtio voi elää yli varojensa

Akatemiaa irvitään s.228 ”Hän oli kahdeksan vuotta suunnitellut, kuinka kurpitsoista voitaisiin vetää takaisin auringonsäteet   .. arkkitehti, joka oli keksinyt … rakentaminen aloitettiin katosta”, sitten on sanakonetta, kummallista lääketiedettä, …

s.257 Swift irvii historian myyttejä, ja mainitsee ”salaiset syyt: kuinka portto voi vallita takaportaita, takaportaat valtioneuvostoa ja valtioneuvosto eduskuntaa”.

Neljännessä tarinassa käsitellään sodan syitä ja julmuutta ”Meillä on oikeus aloittaa sota lähinnä liittolaistamme vastaan …jos jokin hänen kaupunkinsa sijaitsee meille sopivassa paikassa  … ruhtinas voi tuomita kuolemaan puolet heistä ja tehdä loput orjiksi”.

s.362 Swift ilotulittaa neljännen tarinan luvussa 10(X) ”ei uhannut ystävän petos tai uskottomuus … hankkia lahjomalla, imartelemalla tai parittamalla minkään korkean herran tai hänen hempukkansa suosiota” ja jatkuu englanniksi tämä on samaa virkettä …

“here was neither physician to destroy my body, nor lawyer to ruin my fortune; no informer to watch my words and actions, or forge accusations against me for hire: here were no gibers, censurers, backbiters, pickpockets, highwaymen, housebreakers, attorneys, bawds, buffoons, gamesters, politicians, wits, splenetics, tedious talkers, controvertists, ravishers, murderers, robbers, virtuosos; no leaders, or followers, of party and faction; no encouragers to vice, by seducement or examples; no dungeon, axes, gibbets, whipping-posts, or pillories; no cheating shopkeepers or mechanics; no pride, vanity, or affectation; no fops, bullies, drunkards, strolling whores, or poxes; no ranting, lewd, expensive wives; no stupid, proud pedants; no importunate, overbearing, quarrelsome, noisy, roaring, empty, conceited, swearing companions; no scoundrels raised from the dust upon the merit of their vices, or nobility thrown into it on account of their virtues; no lords, fiddlers, judges, or dancing-masters”.

Loppukaneetiksi voi todeta, että Gulliver tuli matkoiltaan varsin omituisena, eikä sopeutunut kovinkaan hyvin vallitseviin olosuhteisiin.