Rosa Liksom: Tyhjän tien paratiisit, novellikokoelma ja Roskaa

Rosa Liksomin novellikokoelma Tyhjän tien paratiisit etukansi on minusta naivistisen hieno. Takakannessa on passikuva, joka sopii kirjan hengeen. Takakannen tekstikin on tämän kategorian aatelia. Kirjan passikuva on samantyyppinen kuin on Yhden yön pysäkin minun lukemassa painoksessa.

Teos on vuodelta 1989, minulla on 1990 toinen painos, jonka ostin huuto.netistä.

Itse kokoelma Tyhjän tien paratiisit  on 125 sivun mittainen, jossa on lukuisa määrä noin kahden sivun Nimettömiä novelleja, jotka on jaettu kategorioihin "Kotimaat", "Ulkomaat" sekä "Talous ja urheilu".

Novellikokoelma alkaa hulttion toiveella "anna huntti". Poliisi on kohdellut kaltoin ja vienyt leimasimen, joka oli pitkän askartelun tulos. Lääkeriippuvaisena arvannette sen leimasimen käyttötarkoituksen. Poliisi sanoi kiitos tuhannesti, apteekki teki ilmoituksen varmasti useasti.
Faija osti millin kämpän sanoilla alkava novelli on mitä puhtain, siinä rikas vesa desingfioi kaikki elämästään. pöpökauhuinen poika on kaikkien siivousvimmaisten siskojen ja veljien karmaiseva esimerkki. Puhdasta jälkeä.
Tässä kohtaa tuntui teoksen olevan ensimmäinen Roosan kokoelma, mistä pidän. Kotimaat -osuutta lukiessa eteenpäin alkaa tulla näitä nappilaukauksia liikaa, ja turtumus valtaa aistit: hygieenikon jälkeen tulee maanikoita, viidennen polven lahtari, joka odottaa naisten asepalvelusta, joka kyllä on jo toteutunutkin, suklaa-addikti, Vikig Line puffettarjoilu, mutta sitten taas päädytään viiltelyyn ja Lapinlahteen. Murretta (stadi, meän) käytetään kertomuksissa, eli tuttua Rosaa.

Ulkomaat osiossa on paljon valas-, kalasatama-, kirkko- ja munkki -juttuja. Minusta tässä mentiin häveliäisyysrajan yli monesti, minulla lienee siis liian tiukka pipo.

Talous ja urheilu päättää teoksen ja minusta novellit ovat liian riehakkaita ja roiseja minuun makuuni.

Kirjan alku oli mielestäni napakka, naseva ja ihmisiä kunnioittava, mutta asenne muuttui lopussa ilkeäksi ja novellit irvokkaiksi.

-

Rosa Liksomin Roskaa on sarjakuvakirja vuodelta 1991, jossa nimi on osuva. Yhtään naurunhetkeä ei minulta herunut tästä kirjastosta lainatusta kirjasta.

Nämä kaikki räävittömyydet alapään seutuvilla, ja tiettyjen ryhmien tölviminen ja väkivalta-asiat ovat tässä ärsyttämässä. Mikä on kirjan tarkoitus?

Ihmettelen, kuinka tällaista voidaan julkaista ilman keskustelua sensuurista ja ikärajoista. Rohkeudesta voin kiittää, rienasta en minulle riittää, edes tälläista fiiniä riimiä ei ollut. Kauhistuin!     
Mietin julkaiseeko Wsoy mieskirjailijalta vastaavaa?

Reitari nimisen Roosan romaanin lainasin kirjastosta. Reitaria en lukenut selasin, minusta toteutustavaltaan kuin Kreisland kelasin, joten kirjastoon sen palautin, kahvit suuhun kulautin ja seuraavan teoksen aloitin.