Satu Rämö: Rósa & Björk, WSOY 2023, sivumäärä 360.
Satu Rämön (1980) Islantiin sijoittuvan Hildur-sarjan toisen osan nimi Rósa & Björk viittaa Hildurin lapsena kadonneisiin pikkusisaruksiin. Rosa ja Björk katosivat vuonna 1994, he olivat tällöin 6- ja 8-vuotiaita. Tyttöjen jäljet katosivat rakenteilla olleeseen tunneliin. Myöhemmin Hildurin vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa. Hildur jäi sokeutuvan tätinsä Tinnan hoitoon. Täysi-ikäisenä Hildur opiskeli yliopistossa, kunnes kouluttautui poliisiksi, ja palasi kotiseudulleen hoitamaan poliisin virkaa. Hildurin pomo on Beta. Hildurin poliisipari on Jakob, joka on poliisiharjoittelija Suomesta. Hän käy huoltajuustaistelua entisen vaimonsa norjalaisen Lenan kanssa. Lena vieraannuttaa Matias-poikaa Jakobista.
Hildurin ja hänen suomalaisen apulaisen Jakobin tutkittavaksi tulee paikallisen kunnallispampun Hermann Hermanssonin murha hiihtoladulle. Tutkinnan yhteydessä Hildurille selviää sukunsa asioita ja hän pääsee myös Rósan ja Björkin "jäljille". Lisäksi tekstiin on siroteltu Hildurin äidin Rakelin ajatuksia ja tekoja sekä narkkari Disan tarinaa.
Sarjan ystävät varmasti pitävät tästä osasta. Kriittisemmin suhtautuvat löytävät uskomattomia juonenkäänteitä, mistä he eivät pidä.
Tapahtumat alkavat helmikuussa 2020, ja päättyvät toukokuussa 2020, Beta Hildurin pomo saa mieheltään koronan, jonka kynsissä riutuu. Betan mies sai sen työkaveriltaan, joka toi sen Itävallasta, Betan mies oli sänkyillyt työkaverinsa kanssa.
Jakob käy edelleen huoltajuustaistelua lapsestaan Matiaksesta. Jakob on löytänyt seuraa Gudrunista, joka opettaa Jakobille islantiakin.
Islannin lisäksi pipahdetaan Fär-saarilla.
Näppärä dekkari, jossa yllätyksiä riittää. Sarjan perusvire tuntuu olevan se, että asiat jäävät selvittämättä perin juurin. Aina rikollisetkaan eivät saa ansaitsemaansa rangaistusta.
Olen lukenut koko sarjan, ehkä pidin tästä osasta vähiten. Seuraavissa osissa lisää kadonneista siskoksista.
Tykkään tästä sarjasta, sillä se ei ole liian väkivaltainen, eikä väkivaltaa kuvailla. 1 ja 2 osa olivat vielä semmoisia harjoitteludekkareita. 3. osa oli jo huomattavasti parempi. Mutta pidän kovasti Islantiin sijoittuvista dekkareista. Luin jo ennen blogiaikaa Arnaldur Indridasonin dekkareita ja tykkäsin niistä, yksi bloggauskin on. Tänä päivänä Islannissakin on oikea dekkaribuumi ja paljon dekkarikirjailijoita, joita suomennetaan.
VastaaPoistaIslanti on kyllä kiehtova miljöö, minä vain en oikein ole päässyt pohjoismaisten dekkareiden imuun. On aina ikävää, jos roistot jäävät paljastumatta ja saavat jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
VastaaPoista