sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Christiane Desroches-Noblecourt: Tutankhamon


Christiane Desroches-Noblecourt: Tutankhamon, Faaraon elämä ja kuolema, alkuteos Vie et mort d'un pharaon 1963, suomentanut Jussi Aro, Weilin+Göös 1976, sivumäärä 242.

Paluu menneisyyteen alkaa 23.11.1922, kun lordi Carnavon, hänen tyttärensä lady Evelyn Herbert ja Howard Carter avaavat Kuninkaiden laaksossa Tutankhamonin haudan.  Tutankhamon ei faraona ole merkityksellinen, mutta hänen hautansa on ainoa, joka on jäänyt ryöstämättä (haudassa on mahdollisesti käyty?). Egyptologia on arkeologian ja historian haara, joka tutkii muinaista Egyptiä, ja alkoi 1800-luvulla. Napoleon oli kiinnostunut sotaretkillään monumenteista. Hautalöydön tehnyt lordi Carnavon oli saapunut Egyptiin 1900-luvun alussa, ja Carter oli kaivauksilla jo 1890-luvulla.

Desroches-Noblecourtin teos on upea, siinä on kaivausten ja hautalöytöjen historiaa, kuvausta miten Tutankhamonin hauta löydettiin. Haudan huoneet ja niiden tavaroita kuvaillaan, ja teoksessa on paljon mustavalkoisia ja värikuvia, jotka on ottanut F.L. Kenett. Kirjan takakannen mukaan Kenett on ollut ensimmäinen, jota varten haudan esineistö on otettu esille Kairon museon kokoelmista. Lisäksi teoksessa tehdään selvää Tutankhamonin ajasta ja "poliittisesta" asemasta.

Kun hauta löydettiin Carter luuli eteisen olevan vain "varasto"

Teokseen on Mika Waltari kirjoittanut esipuheen, Tutankhamon innosti häntä, ja hänen kuuluisin romaani Sinuhe egyptiläinen käsittelee aikaa, ja Tutankhamon esiintyy siinä. Tutankhamonin nimi oli alunperin Tutankhaton, koska farao Amenofis IV eli Ekhnaton luopui Amonin palvonnasta ja alkoi suosia Atonia, auringon kehrää, ja vaihtoi pääkaupungin Theban Tell el-Amarnaan. Tämä ajanjakso ajoittuu yli 1300 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, joten aivan tarkkaa tietoa ei ole, edes siitä, kuka Tutankhamon oli, mahdollisesti isä oli Ekhnaton, ja äitinsä oli yksi Ekhnatonin äidin tyttäristä, eli on mahdollista, eli Tutankhamon oli sisarusten lapsi, mikä tuolloin oli sangen yleistä. Tutankhamon oli lapsifarao ja hallitsi yhdeksästä ikävuodesta 18 ikävuoteen.
Myöhemmin Haremhab  (Waltarilla Horemheb) pyrki pyyhkimään Ekhnatonin ja Tutankhamonin ja Atonin pois "historiankirjoista" mutta onnistumatta siinä.

Cristianos Desroches-Noblecourt (1913 - 1922) oli ranskalainen egyptologi ja Tutankhamon -teos on hyvin mielenkiintoinen ja pursuaa tietoa, melkein liikaa tavalliselle lukijalle.

HELMET-kohta 36, kirja on käännetty hyvin ja siten että arkeologiasta on ollut erityistietämystä.

6 kommenttia:

  1. Mainio esittely, kiitos! Antoisaa historian siipien havinaa. Teos, jonka runsauden ääressä tuli hengitettyä syvään.

    Sinuhe puolestaan on useiten lukemani ikiteos, joka eri ikäkausina on avannut aina uusia näkymiä sisältöönsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinuhe on kyllä hieno teos, joka kerta jotain uutta. Waltari ammensi tästä Tutankhamon tutkimuksesta hienon raamituksen Sinuhelle. Kiitos kommentista.

      Poista
  2. Kiehtovaa 🐾 Aion juuri tehdä arkeologisia kaivauksia kirjoituspöytäni uumenissa 😀 Minulla on kesken yksi muumioista kertova kirja mutta erilainen kuin tämä sinun esittelemäsi. Mika Waltarin esipuhe - hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, näitä arkeologisia kaivauksia jokainen meistä tekee. Waltari oli hyvin kiinnostunut Tutankhamonin hautalöydöstä, kirjoitti muistaakseni näytelmän, ja sitten sodan jälkeen Sinuhen.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, oli kyllä. Paljon asiaa ja mustavalkoosia kuvia, jokunen värillinenkin.

      Poista