sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Jaroslav Hasek: Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa


Jaroslav Hašek: Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa alkuteos Osudy dobrého vojáka Švejka za světové války, kirjoitettu 1921 - 1923, suomentanut Eero Balk, Tammi 2013,  sivumäärä 760.

Jaroslav Hašekin veijariromaani alkaa juoruista jonka mukaan Ferdinand on ammuttu.  Päähenkilö Josef Švejk pohti kumpi tuntemistaan Ferdinandeista, mutta lopulta tajuaa, että Itävallan arkkiherttua Ferdinand on joutunut salamurhan kohteeksi Sarajevossa. Tämän jälkeen syntyy ensimmäinen maailmansota, eletään siis vuotta 1914.

Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa koostuu koomisista tapauksista ja sattumuksista  sodan aikana, mutta rintapalvelukseen ei päästä. Sotilaiden kesken kerrotaan paljon tarinoita. Romaani on humoristinen klassikko, jonka teemojen terävyys on kestänyt ajan kaluavaa hammasta hyvin.

Alla hataraa juoniselvitystä
Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa pursuaa tarinoita ja ironiaa. Josef Svejk asuu vuokraemäntänsä kanssa ja elannokseen myy koiria, joilla on rotutodistukset. Todistukset on luonnollisesti tekaistu, toki koirissa on varmasti todistuksessakin mainittua rotua. Svejk on vapautettu rauhanaikana asepalveluksesta leininsä takia. Böömi tai Tsekki, missä Svejk asuu, kuuluu Itävalta-Unkariin, ja kaikki kansallisuudet ja ihmiset ovat 'tasa-arvoisia' sodan tullen.

Kuultuaan Ferdinandin kuolemasta Svejk vierailee paikallisessa juottolassa, jossa väki siemailee väkeviä. Ihmisten puheet käsittelevät arkkiherttuaa, ja Itävallan salainen poliisi pidättää arkkiherttuasta puhuneet miehet. Pidätyssellissä Ferdinandista puhujia on monia, ja sellissä on lisäksi yksi, joka on yrittänyt ryöstömurhaa. Kapakoitsija saa puheestaan 10 vuoden vankeusrangaistuksen. Svejkiä kuulustellaan, hän joutuu hullujenhuoneeseen, mutta vapautetaan.

Sotavouhotus etenee, ja rintaman tappioiden vuoksi kaikki halutaan rintamalle. Vapautettuja pidetään tekosairaina, ja heidät otetaan hoitoon ja pidetään nälässä, annetaan kiniiniä, vatsahuuhteluja ja peräruiskeita, kunnes mies paranee niin, että voi lähteä rintamalle. Svejk kertoo totuudenmukaisesti reuman vaivaamista polvistaan, lääkärin mukaan leiniä sairastava on vetreä kuin vuorikauris mutta maailmansodan aikana polvet lopettavat toimimisen. Vatsahuuhtelu ja peräruiskeet auttavat.

Romaanin juoni toistaa paljon itseään, ja Svejk on monesti pidätettynä ja kuulusteluissa, vankilassa ja pääsee vapaaksi, kaikille ei käy näin hyvin. Tekstissä todetaan sangen kevyesti että vuokraemäntä rouva Müller joutui keskitysleirille ja kapakoitsija Palivec viruu vankilassa ja vaimo pyörittää kapakkaa.

Svejk joutuu palvelukseen ja pääsee kenttäpastorin Katzin sotilaspalvelijaksi. Kenttäpastori ei ole kovinkaan hengellinen ja vasta kääntynyt uskoon. Katz juopottelee mielellään, ja Svejk saa häntä hoivailla nukkumaan. Myös ehtollisviini maistuu. Kenttäpastorilla on vekseleitä ja paljon muita velkoja, ja hän panttaa tavaroitaan. Kirja irvii pappeja ja pappien tehtävää:
"Ihmisten tappamista on aina valmisteltu Jumalan tai yleensä jonkin kuvitellun ylemmän olennon nimissä, jonka ihmiskunta on keksinyt ja luonut mielikuvituksessaan... maailmansodan jättiteurastamo ei selvinnyt ilman papin siunausta. Kaikkien armeijoiden kenttäpastorit rukoilivat ja toimittivat kenttäjumalanpalveluksia sen puolen voiton hyväksi, minkä leipää söivät. Kapinaan nousseiden miesten teloituksessa nähtiin pappi. ...Koko Euroopan väki marssi teurastamoon kuin karja, ja sinne heitä johtivat teurastajakeisarien ja -kuninkaiden ja muiden vallanpitäjien ja sotapäälliköiden  rinnalla johti kuninkaat  uskontokuntien papit ...". (Luku 11 alku ss. 128-129).

Kenttäpastori häviää korttipelissä Svejkin yliluutnantti Lukašille. Svejk saattaa Lukašin tahtomattaan toistuviin vaikeuksiin. Ensiksi Svejk häätää yliluutnatin naisystävän Katyn , ja kun yliluutnantti käskee toteuttaa naisen toiveet, Svejk palvelee häntä myös vuoteessa. Sitten Svejk hankkii yliluutnantille koiran, valitettavasti koirasta ei tehty kauppoja, vaan Svejk vaan tuo irrallaan olevan koiran, joka oli everstin. Pian asia selviää, ja eversti lähettää Lukasin ja Svejkin täydennyskomppaniaan, jonka on määrä osallistua sotatoimiin rintamalla. Matka rintamalle kestää koko loppukirjan. Ensiksi Svejkiä epäillään hätäjarrun vetämisestä ja hän joutuu junasta pois, ja harhailee, ja Svejkiä luullaan karkuriksi, vaikka hän vilpittömästi etsii -toisin kuin kaikki muut-  omaa rykmenttiään. Svejk on hyväntahtoinen hölmö, jolle sattuu ja tapahtuu.

Yleensä sotilaat voidaan minusta jakaa neljään luokkaan:
Fanaattiset sotahullut, jotka vaativat itseltään ja muilta sotilaallista kuria,
Nipottavat sotilaat, jotka kiinnittävät huomiota vain muiden tekemiseen, mutta itse välttelevät velvollisuuksiaan.
Perussotilas,joka  tekee velvollisuutensa, mutta ei juurikaan välitä eikä valita muista.
Suurin luokka ovat ne sivilistä pakotetut sotilaat, jotka eivät välitä armeijasta, ja inhoavat kuria, ja vihaavat sotaa, ja koittavat päästä mahdollisimman vähällä mutta osa tekee velvollisuutensa.

Svejk ei kuulu mihinkään näihin ryhmiin, hän on täysin ainutlaatuinen ja uniikki,  Svejk on poikkeuksellinen hahmo. Hän vastaa aina totuudenmukaisesti, ja saa kapiaiset raivoihinsa, jotka haukkuvat häntä tolvanaksi, apinaksi ja idiootiksi. Svejk puhuu pölpöttää jatkuvasti ja tarinoissa sivutaan miltei kaikkia asioita, ja myös arkoja kuten mustia, ja Frans Joosefin maata. Tarinaa veistetään valkoisen naisen saamasta mustasta lapsesta, ja hänen mahdollisesta asepalveluksesta. Tarinassa viljellään sanaa neekeri. Frans Joosefin maata irvitään Itävallan ainoaksi siirtomaaksi ja tarinan mukaan siellä on eskimoita. Todellisuudessa oletan saarten olleen asumattomia, Neuvostoliitto asutti saaret vuonna 1926, tai siellä oli asukkaita.

Svejk lyöttäytyy yhteen pioneeri Vodickan kanssa. Vodicka ei pidä unkarilaisista, hänestä he ovat rupusakkia. Svejk väittää vastaan, että "ei unkarilainenkaan voi sille että on unkarilainen".
Miten niin ei voi Vodicka suutahti ...
Unkarissa Vodicka  ja Svejk menevät tapaamaan kauppiaan rouvaa. Tapaamisen syy on se, että yliluutnantti Lukas on pihkassa kauppiaan rouvaan, Valitettavasti rouvan herra Gyula Kakonyi on paikalla. Mies joutuu kaltoin kohtelun uhriksi, mistä unkarilaiset lehdet kiihkoilevat. Tämäkin asia päättyy kuulusteluihin ja vuolaisiin selostuksiin. Svejkille käy aina hyvin, mutta ei aina muille, serbisissien surmaamisesta puhutaan, ja myös siitä, että ihminen on tapettu tupakan takia. Ruumiit kelluvat joessa, ja miehet ovat poissa tolaltaan. Svejk mainitsee juttua kuullessaan, että miksei miehille annettu kiniiniä, jota siis syötettiin "tekosairaille", mutta on siis malarialääke.

Matka suuntautuu hiljalleen kohti rintamaa. Svejk pulahtaa lampeen uimaan, ja pukee pois tultuaan venäläisen univormun. Pian hän jää unkarilaisten vangiksi. Svejkiä pidetään Venäjän juutalaisena. Kaikesta kuitenkin selvitään, ja Svejk palaa omiensa joukkoon, vaikka hänen jo luultiin kuolleen, koska Svejkin vaatteet ovat jääneet lammen rannalle.

Kirja jää kesken, eli sota ei ehdi vielä loppua, mutta uskoaksemme Svejk kohtaa ystävänsä Vodickan sodan jälkeen kello 18 Prahassa kapakka Pikarissa, jonka värikäs asiakaskunta tai heidän tarinansa on osaltaan värittänyt tätä veijarikirjaa. 

Svejk on totta totisesti tsekkien aika velikulta.

****
Jaroslav Hašek (1883 - 1923) oli tsekkiläinen kirjailija ja lehtimies, osallistui Itävalta-Unkarin joukoissa ensimmäiseen maailmansotaan, ja jäi vangiksi.  Hän kuoli tuberkuloosiin.
Hašek oli boheemi ja kapinoi instituutioita vastaan. Boheemi sana tulee Böömistä, jonka alueella Hasek siis asui.
Tämä kirjakin on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.

4 kommenttia:

  1. Miten minulla on ajatus, että sotamies Svejk olisi yhdistetty suomalaiseen Sven Tuuvaan, vaikka kertomasi perusteella ne eivät ehkä ole ihan yksi yhteen. Mistä lie tämä ajatus näiden 'samankaltaisuudesta' mieleeni syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta onhan tuo Sven Tuuva samanlainen omanlaisensa hahmo kuin Svejk

      Poista