Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin, entä sinulla?

Thomas A. Harris: Minulla menee hyvin,  entä sinulla? alkuteos I'm OK – You're OK 1967, suomentaja Mirja Rutanen,  Otava 1973, sivumäärä 323.

Thomas A. Harrisin teos Minulla menee hyvin, entä sinulla? perustuu Eric Bernen (1910 - 1970) kehittämään transaktioanalyysiin.

Bernen mukaan ihmisen minätilat ovat jakautuneet kolmeen osaan vanhempaan, aikuiseen ja lapseen.  Vanhempi ja lapsi -tilat perustuvat varhaislapsuuden kokemuksiin ja ne ovat tallentuneet muistiin jo 1-5-vuotiaana. Lapsi-tilan 'tallenteet' ovat paljolti tunteita. Kirjasta päättelen että jokaisella on nämä kolme minätilaa eri tavalla kehittyneinä.

Toinen perustavanlaatuinen analyysi on oma asenne ja toisen asenne, eli "minä olen OK" tai "minä olen ei-OK".
1. Minä en ole OK, sinä olet OK, pieni lapsi tuntee näin, sillä lapsi on riippuvainen vanhemmastaan, jota pitää esikuvanaan.
2. Minä en ole OK, sinä et ole OK, eli jos vaikka vanhempi kaltoinkohtelisi lasta, niin silloin lapsi tajuaa, että vanhempikaan ei ole OK.
3. Minä olen OK, sinä et ole OK. Tämä myös pätee väkivallan kokeneeseen nuoreen
4. Minä olen OK, sinä olet OK.

Neljäs porras tapahtuu "aikuinen" -tilassa. Tämä ei ole automaattinen, eli vaikka olisin OK, ja suhtaudun, että sinäkin olet OK, mutta toinen voi luiskahtaa aikuisen tilasta, lapsen tai vanhemman käytökseen.

Jokaisen minätilaan liittyy tyypillinen kaavamainen käytös, ja ilmeet. Tämä tapahtuu varmasti huomaamatta usein konfliktitilanteissa ja stressissä, puuskahdukset ei tästä tule mitään, minä en ala, minusta ei ole mihinkään, luovutan, ovat tyypillisesti lapsen reaktioita. Vanhempi vastaavasti tarttuu kaavoihin, meillä tehdään aina näin, sinuun ei voi luottaa, et osaa, anna minä teen, ennen oli paremmin, mihin nuoriso on menossa.

Minätiloista lapsi ja vanhempi ovat varmoja, aikuinen on epävarma. Aikuinen on ainoa minätila, missä voi kestää epävarmuutta ja saada objektiivista tietoa.

Harris pohtii, miksi ihmiset muuttuvat?
-heihin koskee riittävästi
-hidas epätoivo tai ikävystyminen
-oivallus että haluan muuttua
Kaikki eivät oivalla tai eivät halua muuttua, mutta aikuinen pystyy (ehkä) muuttumaan.

Harris käy läpi erilaisia transaktioita käyttäen tiloja V, A ja L. Keskustelijan ikä ei ole ratkaiseva, keskustelut voivat olla aviopuolisoiden välisiä. Harris tarkastelee yhden luvun verran aviokriisejä, jotka johtuvat hänen mukaansa transaktio-ongelmista, jotka taas johtuvat siitä, että puolisoiden lapsi, vanhempi tai aikuinen  on erilainen.

Jotkut keskustelut tapahtuvat vanhemmalta vanhemmalle, ja se jatkuu tyyliin: 

-Linja-auto on myöhässä. 

-Minun nuoruudessani kulkivat. 

Kaikki menee huonommaksi  jne

Vanhemman minätilassa päivitellään nykymenoa. 

Vanhempi viestii lapselle ja hän takaisin. Kaikki transaktiot eivät ole symmetrisiä.

Kaikki transaktiot eivät täyty, jos vanhempi huutaa lapselle, voi jopa lapsi  vastata vanhemmalleen kuten aikuinen aikuiselle, ja kommunikaatio sammuu. Harrisin mukaan kommunikaatio sammuu, jos transaktiovektorit leikkaavat. Transaktiovektori on Jokken keksintö.

Isä (vanhemman tilassa) voi huutaa pojalle, että sääntöjä pitää noudattaa, eikä sinusta tule mitään, kun on luistimesi eivät ole sovitussa paikassa. 

Poika (Aikuisen tilassa) vastaa. Isä vein ne teroitettavaksi, ja saan ne tänään. Maksoin teroituksen viikkorahoistani. 

Kommunikaatio sammuu, koska transaktiovekroeit leikkaavat. Aikuinen isä sanoisi, hienosti toimittu, mutta luultavasti käy kuten Harris ennustaa: kommunikaatio sammuu.

Harris käyttää nobelisti Sinclair Lewisin Babbittin dialogia  esimerkkinä monessakin kohtaa.

Transaktioita on erilaisia. 

Vetäytyminen on yleinen taktiikka. 

Rituaaleissa ollaan  yhdessä, mutta ilman mitään todellista syvällistä yhteyttä aikuinen -aikuinen -tasolla. 

Eräs yleinen transaktioiden muoto ovat pelit:

Pelit ovat jatkuvien ja täydentävien motiiveiltaan salattujen vuorovaikutusten sarja, joka johtaa selvästi määrättyyn ja ennustettavaan päämäärään. Pelissä on salattu motiivi, se on siksi pohjimmaltaan epärehellinen transaktio, pelillä haetaan etua, ja se on monesti dramaattinen.
Minun on parempi -pelin salattu motiivi on se, että sisimmäni pelaaja todellisuudessa tuntee, että minä olen huonompi kuin sinä, ja pelaaja hakee Ei-OK -tunteelleen dialogissa lievennystä tai pönkitystä. Onko siis kehuskelun motiivi se, että itsetunto on huono?
Kirja ei paljoa  käy läpi pelejä, ilmeisesti Berne on käynyt ne läpi.

Harris mainitsee Mikset sinä -pelin jossa kieltäydytään tekemästä mitään.

Kyllä mutta -peli  on tuttu kaikille, ja sen salattu motiivi on torpata toisen ehdotus.

Harris käy läpi terapia- ja hoitotapauksia, jotka kokonaan sivuutan. Mainitsen, että avioliittotapauksessa Harris analysoi puolisoiden kommunikaatioita, ja teorioi  eri minätiloista. Vaikeuksia tuottaa (lapsuudessa) hemmotellun pojan, ja monilapsisen perheen tyttären avioliitto. Lapsena hemmotellun miehen lapsi-minätila on kontaminoitu aikuisen minätilaan. Yhteensopivuusongelmia on kyseisellä parilla paljon, eikä avioliitto onnistu.

Teoksessa kuvataan normaalia tilannetta perheessä, jossa jaetaan lapsille pikkuleipiä. Nelivuotias saa oman pikkuleipänsä, josta on pala poissa. Hän huutaa, että se on rikki, ja heittää sen maahan, jolloin se on lopullisesti rikki. Harrisin tarinasta päättelen, että lapsi jää tällöin ilman pikkuleipää. Vaikka lapsen OK-tunnetta voidaan kasvattaa, Harris mainitsee, että lasta pitää valmentaa kestämään vastoinkäymisiä, sillä elämässä tulee vastaan loputon sarja pettymyksiä.

Kirja on kirjoitettu 1960-luvulla, Harris on ollut julkaisuhetkellä 57-vuotias, ja siinä näkyy selvästi 1960-luvun tilanne USA:ssa. Vietnamin sodasta puhutaan. Harris toteaa, että aasialaiset saavat aika erikoisen kuvan siitä demokratiasta, mitä Vietnamiin tuolloin vielä yritettiin väkisin viedä. Ajankuva tulee mielestäni esiin puhuttaessa avioliitosta, seksistä, ja parinmuodostuksesta. Harrisin mukaan esiaviolliset suhteet voivat olla joillekin hyvin haitallisia, ja alentaa itsekunnioitusta, ja vaikeuttaa avioliittoa. Harrisin mukaan myös avioton raskaus on ollut todella häpeällistä. Samalla Harris tuo esiin sen, että vaikka puhutaan rodullisesta tasa-arvosta tuolloin "valkoisen" seurustelu "mustan" kanssa on ollut vielä häpeällisempää. Varmasti totta, vaikka sitä on vaikea lukea. Harris selittää sitä minä-tilalla vanhempi, jossa on muinaisia sääntöjä.

Muutamia hajahavaintoja. 

Harris käsittelee lasten kehitystä, hänen mukaansa adoptiolapsella tai kasvattilapsella tulee helposti voimakkaampi Ei OK -tunne, vaikka vanhemmat hoitaisivat leiviskänsä hyvin. 

Avioerolapsi helposti pohtii omaa syyllisyyttään, lisäksi hänen Vanhempi-tilaan tallentuu epäsopua. Raskaus ja synnyttäminen  on naiselle herkkää aikaa, jolloin puolison pitäisi erityisesti rakastaa häntä.

Huojentavaa on toisaalta Harrisin sanoma, että emme voi muuttaa menneisyyttä, eli tässä hetkessä elämme ja tulevaisuutta voimme kommunikaatiollakin muuttaa.

Thomas A. Harrisin kirjoittama bestseller Minulla menee hyvin, entä sinulla? on edelleen kiinnostava katsaus transaktioanalyysista ja siitä kuinka voisimme kokea, että minä olen kunnossa, ja myös sinä olet kunnossa.
*****
Thomas Anthony Harris (1910 - 1995) oli amerikkalainen psykiatri, joka muistetaan juuri tästä teoksesta.