Johannes Linnankoski: Pakolaiset, 1908, WSOY 1949, sivumäärä 163.
Johannes Linnankosken Pakolaiset kuvaa vanhan hämäläisen talollisen, lapsettoman leskimiehen Juha Uutelan avioliittoa Keskitalon Mantan (23 v) kanssa. Uutela, joka lähenee 70-vuotispäiviään, on ollut 45 vuotta naimisissa, eikä hän tiedä, että Manta kantaa toisen lasta, eikä Mantan isä Kustaa Keskitalo kestä kyläläisten puheita. Naimakaupoista sovitaan ja Uutelan rahoin maksetaan Keskitalon perheen velat, ja ostetaan tila Savosta, jonne vävypojan kanssa muutetaan.
Juha Uutela puhkuu tarmoa ja hän menee kääntämään syksyllä savolaista maata:
Hän itse ohjasi toista auraa, hämäläishevoset edessä ja ohjakset pitkänä kaarena niskalla riippuen. Toisen takana seisoi Vihtori. Se oli juhlallinen hetki, kun kumpaisenkin auran takaa kuului yhtaikaa »soh!» ja he lähtivät ensimäistä vakoa viilettämään. s.72
Keskitalon kiirastuli on kertoa Mantan raskaudesta. Uutela ei ole päässyt vaimonsa vakoa viillettämään, ja Savossa nuori vaimo pulskistuu. Savossakin hymyillään, kun vävy on appea vanhempi. Keskitalo pohtii, ja lopulta kertoo Uutelalle totuuden, joka raivostuu ja joutuu tolaltaan, ja väliltä tyyntyy. Poika syntyy ja Kustaaksi kastetaan.
Uutelan ajatusten kiirastuli on, miksi? Miksi häntä höynäytettiin, ja miksi hän ei ajatellut. Hän erittelee motiivejaan. Uutela päätyi siihen, että rikkoi elämänlakia vastaa ja nai nuoren. Hän janosi nuoruutta. Toiseksi kehä umpeutui. Juha Uutela oli alunalkaen äpärä ja renkipoika, äpärä, joka omalla ahkeruudellaan oli nostanut itsensä talolliseksi. Nyt hänen poikansa ja perijänsä olisi äpärä ja vielä rengin äpärä.
Teos päättyy Uutelan kuolinkorinoihin, hän tekee testamentin poikansa, ja vaimonsa hyväksi, ja jättää sisarelleen 7000 markaa, ja Kustaalle 1000 mk, ja mahdollistaa Keskitalojen muuton takaisin Hämeeseen.
Pakolaiset on hyvä romaani ja lainaan tähän loppuun V.A Koskenniemen arvioinnin lopun:
Se eetillinen ilmakehä, joka ympäröi kertomusta hämäläisen korvenraatajan sieluntaistelusta, panee yhdessä romaanin harvinaisten taiteellisten ansioiden kanssa toivomaan, että tämä hieno ja vakava kirja ajasta aikaan, vuosikymmenestä toiseen löytäisi tiensä sinne, mistä se on lähtöisinkin: Suomen kansan sydämeen.
1927 V.A. Koskenniemi.
******
Johannes Linnankoski (1869 - 1913) ristimänimeltä Vihtor Johan Peltonen oli suomalainen kirjailija, jonka tunnetuimmat teokset ovat Pakolaiset ja Laulu tulipunaisesta kukasta.
Mainio postaus ja esillenosto kiinnostavasta ja "uuden tulemisen" ansaitsevasta kirjailijasta, jonka tuotannon suhteen Koskenniemen arvion mielihyvin allekirjoittaa.
VastaaPoistaLaulu tulipunaisesta kukasta muistuu mieleen jo sen hurmaavan naistennaurattajan Olavin kasvutarinan tiimoilta, mutta tätä pidettäneen linnankosken parhaana kirjailijan kypsän oman ihmiskäsityksen esilletuojana.
Herätti halun palata Linnankosken tuotannon pariin, joten historian siipien havinasta, kiitos:)
Nämä aiheet, mitä Linnankoski nostaa ovat kyllä ajattomia. Laulu tulipnaisesta kukasta on loistava myös Teuvo Tulion elokuvana. :)
PoistaTämä oli aikoinaan mukava tarina lukea ja voisipa tämän ehkä lukea jossain välissä uudelleenkin.
VastaaPoista:)
PoistaKestää aikaa
Linnakoski voisi olla hyvä valinta klassikkohaasteeseen. Taitaa olla jopa elokuviakin tehty hänen kirjoistaan.
VastaaPoistaWikipedian mukaan tosiaan on useitakin elokuvia, en muista nähneeni montakaan. On klassikkoainesta.
PoistaKiinnostava postaus kiinnostavasta kirjasta. Olen lukenut tämän aikoinani, samoin kuin Laulun tulipunaisesta kukasta. Muutaman teatteriversionkin olen nähnyt. Hienoja kirjoja molemmat!
VastaaPoistaOn hienoja kirjoja, kuten Koskenniemi hehkuttaa :)
Poista