Peter Handke: Barnberättelse

Peter Handke: Barnberättelse, Kindergeschichte 1981, ruotsintanut Margaretha Holmqvist, Bonnier 1984, sivumäärä 101.

En framtidstanke hos den uppväxande var att senare leva tillsammans med  ett barn... alkaa Peter Handken Lapsitarina -kirja. Teos kertoo lapsen syntymästä nimettömälle naiselle, ja miehelle joka ei ehdi synnytykseen. Miehen side lapseen muodostuu läheiseksi, muistoja tulee omasta lapsuudesta.  Handken kirjan kertoo lapsen ja isän suhteesta kymmenen vuoden ajalta, siinä ei ole juonenkäänteitä, eikä mitään normaali vauva-arkea imetyksineen, hampaiden saamisine, eikä kävelemisen opettelemisena, siinä on hienovireistä kerrontaa, mielenliikkeistä, siitä kun lapsi kasvaa vähitellen erilliseksi, leikit muuttuvat ja lapsi alkaa sosiaalistua. Nainen haihtuu taustalle, ja varmasti muuttaa pois. Myös isän ja lapsen elämään kuuluvat toistuvat muutot, uudet maisemat ja jopa uusi kieli. Koulun aloitus muuttaa lapsen asemaa ja isän ja lapsen suhdetta.

Kirjan kieli on ajoittain haastavaa, en pysty aistimaan ruotsiksi kaikkia vivahteita, mutta kouluun liittyy jotain tummaa, hahmotonta. Lapsi on erilainen, hän kokee myös syrjintää. Nimetön kirje, joka on osoitettu tytölle uhkaa kuolemalla. Mitään ei tapahdu, mutta tunnelma ei palaa arkiseksi tai huolettomaksi (tämä on minun tulkintani) ja  kerrontaa liittyy myös opettajan kuolema ja hautajaiset, sekä kesällä äidin luona asuminen.
Kirja kuitenkin päättyy siihen, että isän ja lapsen välillä on kuitenkin vahva side, vanhemman ja lapsen rakkaus, vaikka tämä ei juuri näin käännykään "förevigande kärlekens fullhet och varje lidelsefull lycka".

Olen itse kolmen lapsen isä, ja varsinkin kahden ensimmäisen lapsen alkuvuosissa olin mukana hyvin paljon, hoidin,leikin, mutta työasioiden vuoksi kolmannen lapsen vauva-ajassa en pystynyt olemaan kovinkaan paljon mukana kuormittavan työn vuoksi, sen huomaa kun lapset ovat isoja, pelkkä ilta-aika ei välttämättä riitä, joskin opettajana ollessani kesällä oli enemmän aikaa olla perheen kanssa. Kirjoitan tämän siksi, että Handke on saanut jotain kuvattua, mitä on lapsen ja isän välillä. Isähän ei synnytä, eikä imetä, mutta saa läsnäolollaan vahvan siteen lapseen.Yleensä lapsuuden kuvaus keskittyy vaipanvaihtoon, hampaiden puhkeamiseen, ja sukulaisten höösäykseen, ja vanhempien kiireeseen ja väsymykseen, ja lapsen sairasteluun, tässä oli tyystin toinen lähestymistapa.


Handken isä on saksalainen sotilas ja pankkivirkailija ja äiti sloveeni vähemmistöä. Peter Handke asui vuodet 1944 - 48 Berliinissä, ja siinä osassa, joka oli 1945 lähtien Neuvostoliiton valvonta-aluetta. Handke muutti sittemmin Itävaltaan. Handken äiti kuoli vuonna 1971.

****
Peter Handke (s. 6.12.1942) on itävaltalainen kirjailija, joka voitti vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Handkelta on suomennettu yhteensä 11 teosta, mutta ei tätä.

Peter Handke on monipuolinen taiteilija, ja kirjoittanut myös runoja, joista yksi on  Lied Vom Kindsein eli Lapsuuden laulu, jossa on kymmenen säkeistöä, jokainen alkaa Als das Kind Kind war, kun lapsi oli lapsi .

Lied Vom Kindsein
Als das Kind Kind war,
ging es mit hängenden Armen,
wollte der Bach sei ein Fluß,
der Fluß sei ein Strom,
und diese Pfütze das Meer.

En osaa saksaakaan (enkä ruotsia, enkä edes suomea) kovinkaan hyvin, mutta ensimmäisen säkeistön ideana on, että lapsena lapsi haluaa, että virta on joki ... runo toistaa motttoa "kun lapsi on lapsi"  Runossa on samoja ideoita kuin kirjassa, eli miten lapsi tajuaa asioita, lapsi ei lapsena tajua olevansa lapsi, eikä hänellä ole erillisyyttä. Lapsella ei ole mielipiteitä, ei tapoja, eikä hän teeskentele. Kysymysten aika tulee "Warum bin ich ich und warum nicht du? " jossain vaiheessa lapsi tajuaa erillisyytensä. Miksi minä olen minä, enkä sinä?

Miksi minä olen bloggari, olen ihmetellyt sitä monesti? Ehkä sen takia, että saa toteuttaa itseään.