Väinö Riikkilä: Aikamiehet ja papuusi, WSOY 1965, Nuorten Toivekirjasto NTK 167, sivumäärä 112.
Väinö Riikkilän kirja Aikamiehet ja papuusi kertoo kesästä, jolloin isoveli Isko ja pikkuveli Niko menevät sedän luokse maataloon. Kesällä tapahtuu paljon. Pojat virittelevät hiirenloukkua, ja sen jälkitohinoissa kissan käpälät tahriutuvat tervaan.
Isko lyöttäytyy renkipoika Kostin kaveriksi, ja tekevät jousen ja nuolet, ja ovat olevinaan aikuisia intiaaneja, Nikoa he pitävät papuusina. Kuitenkin ammuntakilpailussa papuusi peittoaa täysikasvuiset ja onnistuu pitämään kaksitoista nuolta yht'aikaa ilmassa. Niko jätetään välistä yksin. Kerran hän tapaa vispilöitä koivunvarvuista tekevän Sylvin ja he vievät vispilät myytäviksi kaupalle. Ystävyys kestää karikot, mutta Nikon tädin palautteen vuoksi Niko ei voi tavata Sylviä enää julkisesti. Sylvin äiti on huono nainen, miten, ei minulle selvinnyt, tuskin Nikollekaan.
Maatilalla koetaan kesällä monet muut seikkailut kuutamokalastuksen parissa, ulkona majassa, missä yövytäänkin. Suopalo pitää sammuttaa, sitten lehmä poikii. Pojat ovat tekemässä aitaa, poimivat marjoja ja löytävät aseen, jonka sitten uudestaan piilottavat.
Kirjan kansikuvassa pässi pökkii, mutta pojat selviävät ilman haavereita.
Veljekset toivotetaan seuraavanakin kesänä tervetulleiksi maalle. Silloin on uusi maantie valmis, sähköt vedetään jouluksi, ja maito viedään meijeriin. Pojista kaikki on pilalla, kun nykyaika saavuttaa idyllin.
Väinö Riikkilän kirja Aikamiehet ja papuusi oli kevytlukuinen, mutta sisältää kuvauksen 1960-luvun alun kesästä, ja maanseudun muutoksesta, joka aina vain jatkuu, kehitys kehittyy, ja joidenkin ahdistus kasvaa.
****
Väinö Riikkilä (1906 -1969) oli lapsena maatilalla, hän kertoo kokemuksistaan teoksessa Pojan muistelmat
Väinö Riikkilä tunnetaan parhaiten Pertsasta ja Kilusta.
Väinö Riikkilän kirjoista olen blogannut:
Persan ja Kilun kaikki seikkailut, yhteensä kuusi kirjaa TÄÄLLÄ
Iikasta ja Vilistä Täällä, sekä Punapää-Iikasta TÄÄLLÄ.
Repasta ja Väiskistä sekä sen jatko-osasta Repa puskee sisulla TÄÄLLÄ
Kirjasta Lautalla yli Enonselän TÄÄLLÄ
Teoksesta Pertsan ja Kilun matkassa TÄÄLLÄ
Olen samaa mieltä eli oli kevytlukuinen. Kuitenkin tuli elävästi mieleen kesät, kun olin itse 10-13 vuotias. Papuusi oli aikamiehiä parempi ja viisaampi monessa asiassa.
VastaaPoistaLuin tämän lapsena enkä oikein ymmärtänyt tätä, nyt pidin hyvänä. Sitä Ankkrivahtia, jonka olet lukenut, en ole vielä itse etsinyt kirjastosta, enkä siis lukenutkaan.
PoistaPapuusi vetää pidemmän korren. En muistanut tuota tyttöä, on myös hyvä teema, kuten maalta muuttokin.