Dorothy L. Sayers: Kuolema häämatkalla

Dorothy L. Sayers: Lord Peters smekmånad, suomennettu nimellä Kuolema häämatkalla, alkuteos Busman's honeymoon 1937, sivumäärä 415.

Dorothy L. Sayersin teos Kuolema häämatkalla on alkuun hyvinkin farssinomainen ja hauska. Harriet Vane on vihdoin suostunut lordi Peterin kosintaan. Häät pidetään Oxfordissa lokakuun alussa. Peter Wimsey on ollut kesän aikana Italiassa neuvottelemassa Abessinian tilanteesta. Fasistinen Italia hyökkäsi Abessiniaan lokakuussa 1935, ja maa ajautui italialaisten hallintaan, kunnes italialaiset ajettiin pois vuonna 1941. Kirjan alussa on paljon läheisten kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Häät ovat  Bunterin ja leskiherttuattaren eli Peterin äidin mielestä hyvät,ja he pitävät Harrietista, mutta Peterin veljen Geraldin vaimo Helen ei voi sietää häitä, eikä Harrietia. Lehdistö heittää lokaa Harrietin niskaan, koska tällä oli suhde mieheen, jonka myrkyttämisestä Harrietia syytettiin, mutta Wimsey löysi oikean murhaajan teoksessa Myrkkyä. Helen pitää Harriettia kamalana  nuorena naisena vaikka Harriet Vane on yli 30-vuotias, lisäksi hän toivoo liitosta lapsetonta, mikä ei toteudu, sillä Peter ja Harriet saavat kolme lasta. Harrietilla on minusta kaksi valttikorttia, hän on tolkun ihminen, ja lisäksi tienaa rahat itse kirjoittamalla dekkareita. Lady Helen Denver, ei ole tolkullinen eikä työläinen, vaan kopea aatelinen. Tämä kirja kertoo paljon Denverin suvusta, ja aikakauden ja käytöstapojen muutoksesta. Helen myös kaihtaa miehensä sisarta Marya, joka on naimisissa poliisin kanssa, eli Scotland Yardin Parkerin kanssa, ja heillä on lapsi Peter. Tätä Denverin perheen tilannetta käsitellään teoksen loppupuolella.

Peterin ja Harrietin häämatka suuntautuu  entiseen majataloon Talboysiin, joka on Harrietin kotiseudulla. Harrietin vanhemmat ovat kuolleet, ja Harrietin isä toimi lääkärinä. Peter on hankkinut Harrietin haluaman talon, mutta mikään ei ole kunnossa. Entiselle omistajalle William Noakesille on rahat kelvanneet, mutta muuttojärjestelyt ovat tekemättä, eikä Noakesia näy missään. Noakesin sisarentytär neiti Agnes Twitterton on täysin tietämätön mistään. Savupiiput ovat nuohoamatta, puut pilkkomatta, ja kaikki on kaaosta. Vettä lämmitetään öljykamiinan avulla, ja siellä lämpenee myös hääruoka eli kilpikonnakeitto. Aamulla tulee ihmisiä perimään saataviaan, etunenässä talon puutarhuri Frank Crutchley, joka aikoo käyttää rahat 40 puntaa huoltoaseman perustamiseen. Seudun pappi Simon Goodacre tulee ruinaamaan rahaa kirkon urkujen palkeisiin. Savupiipun nuohoaminen Tom Puffetille on aivan ylivoimaista, lopulta piippuun ammutaan alhaalta päin haulikolla. Lordi Peterin hyveisiin kuuluu hetkessä läsnäolo, ja Peter on innoissaan, hän toteaa, että on nuortunut 20 vuotta, koska englantilainen maaseutu ei muutu. Aamulla velkojien joukkoon liittyy lakiasiain toimiston MacBride,ja karhuaa asiakkaansa 900 punnan erääntynyttä saatavaa.  Taloa käy siivoamassa naapuri Martha Ruddle, jolla on poika Bert. Peterin palvelija Mervyn Bunter ilmoittaa, että on valitettavasti löytänyt Noakesin. Noakesilla on kallo murskana, ja ruumis on kellarissa. Paikalle sekamelskaan pelmahtavat konstaapeli Joseph Sellon ja tarkastaja Kirk. Vainaja William Noakes ei ollut mukava ihminen, mutta ihminen.. Hän oli kuitannut talon kauppasumman 650 puntaa ja rahaa oli taskussa 600 puntaa, kuitenkin hän selitti velkojilleen, että hänellä ei ole rahaa. Aikansa kun pöyhitään, niin Noakesin tililtä löytyy kiristystäkin.

Harriet Vane ja Peter Wimsey  tekevät päätöksen. He jäävät taloon, asiat selvitetään ja haamut karkotetaan. Tutkimusten soljuessa eteenpäin tarkastellaan Harrietin ja Peterin suhdetta, ja poliisien suhtautumista yläluokkaan. Harriet pohtii myös, täytyykö Peterin selvittää rikos. Harriet puhuu Peterin äidin kanssa Peterin menneisyydestä, jonka mustin jakso oli sodassa haavoittumisen jälkeen. Peter alkaa oireilla yhä enemmän. Peter kuitenkin selvittää murhaajan, joka saa tuomionsa. Jos Peter ei olisi selvittänyt murhajaa, olisi viaton tuomittu. Siitä huolimatta Peter oireilee, ja hyysää ylimielistä murhaajaa, ja palkkaa tälle sir Impey Biggsin puolustusasianajajaksi. Syytetty tuomitaan kuolemaan ja Peter syyttää siitä itseään, vaikka hän pelasti syyttömän, ja kirja päättyy salapoliisin katkeraan itkuun.

Ainoa järkevä selitys on, että lordi Peter Wimsey pohtii itse kuolemantuomion oikeutusta, Englannissa viimeinen kuolemantuomio oli vuonna 1964, ja laista se on poistettu vuonna 1969. Tässä suhteessa Peter on empaattinen humanisti ja edelläkävijä. Se, että Peter oireilee päästyään naimisiin unelmiensa naisen kanssa, jota on kosinut useita vuosia, on hankalampi käsittää, mutta liittyy varmasti haavoittumiseen rintamalla, ja psyykkiseen rasitukseen. Lordi Peter on sotainvalidi, ja sodan kauhuista useimmilla menee loppuelämä toipuessa. Avioliiton tarkoitus minusta on tukea puolisoa hyvinä ja pahoina päivinä, eikä käydä tapaamassa uppiniskaista, tunteetonta  ja aggressiivista murhaajaa, ja saamassa asiatonta palautetta, jota ei murtumatta kestä. Harriet on minusta enemmän tolkunihminen kuin Peter. Onneksi Peterin avioliitto on kaikesta huolimatta onnellinen. Kylpyhuonetta ja lämmintä vettä suunnitellaan, ja Peterillä ja Harrietilla on myöhemmin ainakin kolme lasta, joidenkin lähteiden mukaan viisi.

Alla on postaukset Wimsey-kirjoista, Striding Folly -kokoelmassa on tarina Talboys, jossa yksi Peterin ja Harrietin lapsista käy omenavarkaissa Puffetin puutarhassa. Pitkää juttua Wimseystä ei enää julkaistu. In the Teeth of the Evidence kokoelmassa on kaksi Peter Wimsey-tarinaa. Bloggaan tästä kokoelmasta 4.7.2019.

Osallistun tällä kirjabloggareiden Dekkariviikko tulee -tempaukseen
****
Dorothy L. Sayers (1893 - 1957) on tunnetuin Peter Wimsey kirjoistaan, pidän myös hänen Montague Egg -tarinoistaan.

Tuotantoa
Kuka ja mistä 1923
Kuolema keskiyöllä 1926
Luonnoton kuolema 1927
Kuolema vierailee kerhossa 1928
Lordi Peter katsastaa ruumiin 1928 –novellikokoelma
Myrkkyä 1930
Yksi kuudesta 1931
Kas tässä teille ruumis 1932
Mainosmurha 1933
Hirttäjän vapaapäivä 1933 –novellikokoelma
Kuolema kirkkomaalla 1934
Juhlailta 1935
Kuolema häämatkalla, 1937
In The Teeth of the Evidence, 1939 –novellikokoelma
Striding Folly, 1972 –novellikokoelma, julkaistu postuumisti