Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
keskiviikko 27. helmikuuta 2019
Leo Ylitalo: Banaanitalo
Leo Ylitalo: Banaanitalo. 2017 Nordbooks, sivumäärä 247.
Göteborgilaisen Leo Ylitalon romaani kertoo Tukholman läänissä Sundbybergissä olevasta Banaanitalosta, jossa asui Marabou-suklaatehtaan työntekijöitä. Kerrostalo on Maraboun omistama, ja työntekijät ovat eri puolilta maailmaa, hyvin moni Suomesta.
Eletään kesää 1977, ja kirjan alkajaisiksi Lauri (22 v) hyppää kohtalokkain seurauksin kerrostalon ikkunasta. Banaanitalo -romaanin alkua ja loppua sitoo jännite, miksi Lauri loikkasi itsemurhaan. Teoksen parasta antia minulle oli silloisen miljöön kuvaus. Kieli on yllättävän sujuvaa, ja kuvaa siis vuotta 1977, sillä kuningatar Victoria syntyy (14.7.1977). Moni hyräilee sen aikaisia hittejä, ja ikkunasta hypännyt Lauri oli todella edellä aikaansa, koska omistaa jo Leevi and the Leavingsin singlen Mitä kuuluu Marja Leena, joka tosin ilmestyi vasta 1978. (Lauri on hypännyt alas sivulla 9. "Raimon katse osuu lattialle tipahtaneeseen Leevi and the Leavings -yhtyeen singleen Mitä kuuluu Marja-Leena s.10).
Romaanin päähenkilö Raimo on muuttanut Ruotsiin Oulusta, opiskellut ensin Göteborgin ja nyt Tukholman yliopistossa, psykologian opinnot tuntuvat etenevän hitaasti. Hän kuten kaikki päähenkilöt ovat töissä Maraboun suklaatehtaalla, jota kuvataan varsin yksityiskohtaisesti. Suomalaiset pitävät yhtä, juopotellaan, välillä paneskellaan ilman varmuusvälineitä, osa saa tippurin, osa tulee raskaaksi. Työkavereita on myös Iranista ja Chilestä muuttaneita. Kesälomalla lähdetään junalla Göteborgiin. Paljon kerrotaan tarinoita, osa on ollut sodassa, joku on tuntenut Ilmari Kiannon, Raimo on nähnyt Pentti Saarikosken.
Kirjassa oli paljon tuttuja paikkoja Tukholmasta Grönä Lundet, Slussen ja Kista, joka rakennettiin 1970-luvulla. Olen itsekin matkannut junalla Göteborgiin, tosin vasta 2017. Kaiken kaikkiaan sujuva ja nostalginen kirja oikealle kohderyhmälle.
Ilman Hanneles bokparadisin bloggausta en olisi lukenut tätä, tässä linkki Hannelen bloggaukseen. Hyvä Hannele!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
jännä ett monäkin voin vihjata, mielenkiintoinen kirja, monet tuntevat jonkun joka ollut töissä Ruattissa, minunkin serkut tulivat kesäisin töihin Göteborgiin, mielsairaalaan. Sitten oli paljon porukkaa telakalla.
VastaaPoistaKyllä itsekin tunnen ihmisiä, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin, tai Ruotsista. "Paluumuuttajista" tunnetuimpia Suomessa lienevät edesmennyt hiihtäjä Mika Myllylä ja laulaja Jari Sillanpää. Toisinpäin Arja Saijonmaa, ja Mark Levengood, joka tosin on syntynyt USA:ssa.
PoistaKiva kun postasit tästä kirjasta. Luin jostakin vähän aikaa sitten Leo Ylitalon haastattelun ja kirja alkoi kiinnostaa. Taidanpa laittaa varaukseen.
VastaaPoista:)
Poistaostin tällasen:
VastaaPoistaHomo aboensis Jussi Keinonen,
Turku-aiheisia tekstejä viideltä vuosikymmeneltä.
:)
Poista