Mika Waltari: Mikael Hakim

Mika Waltari: Mikael Hakim, kymmenen kirjaa Mikael Carvajalin eli Mikael El-Hakimin elämästä vuosina 1527–38 hänen tunnustettuaan ainoan Jumalan ja antauduttuaan Korkean Portin palvelukseen, WSOY 1949, tämä painos 2017, sivumäärä 966.

Mikael Hakim on Mika Waltarin loistava historiallinen romaani vuodelta 1949, se on myös vuotta aiemmin ilmestyneen Mikael Karvajalan jatko-osa.

Molempien romaanien päähenkilö Mikael Karvajalka syntyi Turussa 1500-luvun alussa aviottomana poikana, eikä tiedä synnyinvuottaan. Uskonpuhdistuksen alkutahdit saivat Mikaelin liikkeelle pois kotoa Turusta ensin Pariisin yliopistoon, Tukholmaan, Kristian II:n kannattajana takaisin Turkuun, ja sieltä vallan vaihduttua Uskonpuhdistuksen laineissa kuohuvaan Saksaan, Sveitsiin, Italiaan, Espanjaan, Ranskaan ja lopulta Roomaan. Mikaelin mukana on väkivahva ja arkiviisas  Antti Kallenpoika sekä uskollinen koira Rael.

Mikael Karvajalka kirjoittaa Rooman hävityksestä: "kääntäessäni selkäni Roomalle ja koko kristikunnalle lähteäkseni veljeni Antin kanssa vaeltamaan pyhään maahan syntien sovittamiseksi tunsin olevani kuin saatanan parkitsema nahka, jonka kovuutta nöyrtymyksen ja katumuksen katkerimmatkaan kyynelet eivät pystyneet liottamaan pehmeäksi".  Mikael on kokenut vaimonsa Barbaran inkvisition ja teloituksen ja Roomassa ruton.

Mikael Hakimin rakenne ja tarkoitus ovat erilaisia ja selviää vasta loppuosassa, eli Mikael tarinoi Egyptin varakuninkaalle eunukki Solimanille. Toisin kuin Sinuhe egyptiläinen, tämä tarina päättyy onnellisesti ja Mikael on lopulta vapaa mies. Waltarin tyyliin tapahtumia on paljon, ja eri uskontojen nimissä tehdään hirmutekoja, ja käydään sotia. Toisin kuin monessa muussa arviossa, totean, että uskonnot ovat minusta tässä vain pintakuorrutusta, tämä kertoo enemmän ihmisistä, eikä romaani mitenkään liennytä skeptisten ihmisten asennetta uskonsotia kohtaan. Romaani huipentuu oikeastaan viimeiseen 50 sivuun, jotka ovat vimmaisia, jännittäviä, ja myös yllättäviä.

Historiallinen viitekehys
Romaani nivoutuu uskonpuhdistuksen aikaan. Martti Luther (1483 - 1546) on Saksassa käynnistänyt uskon teeseillään yllättäviä yhteiskunnallisia mullistuksia, ja uskonpuhdistuksen kohtalo on riippuvainen myös Euroopan poliittisesta tilanteesta. Kaarle V (1500 -1558) oli saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari, Frans I (1494 - 1547) oli Ranskan kuningas, paavina oli Rooman hävityksen aikana Klemens VII (paavina 1523 - 1534), mutta romaanin pääpaino on sulttaani Suleiman Suuren  (1494 - 1566) valtakaudella Osmanien valtakunnassa ja sulttaanin käymissä sodissa Euroopassa, Pohjois-Afrikassa sekä Persiassa.

Juoni ja henkilöitä (sisältää juonipaljastuksia, mutta ei lopputulosta)

Ensimmäinen kirja: Pyhiinvaeltaja Hakim 
Roomasta kaksikko Mikael ja Antti matkustavat idylliseen Venetsiaan. Mikael hankkii uuden henkilöllisyystodistuksen nimellä Michael Carvajal. Mikael tapaa taidemaalari Tizianin (Tizian eli 1477 - 1576). Tizian maalaa Mikaelista muotokuvan. Mikael tutustuu myös mestari Arestinoon, jonka kirjalliset teokset ovat eroottisesti sangen rohkeita.
Mikael suuntaa pyhinvaellusmatkallaan Jerusalemiin laivalla, mutta jo ennen Kyprosta merirosvokapteeni Torgut kaappaa laivan, Mikael ja Antti säilyttävät vimmaisessa taistelussa henkensä, mutta joutuvat vangiksi joutuvat vaihtamaan uskoa. Laivalla on ollut arvoituksellinen pahat silmänsä peittänyt nainen Giulia. Giulian silmät ovat eri väriset. Mikael, Antti ja Giulia joutuvat Sinanille orjiksi.

Toinen kirja: Painija Antar Algierin kaupungissa
Antti laitetaan painiharjoituksiin Mussufin mustan merirosvon kanssa, Giuliaa pidetäänliian  laihana ja siksi lihotetaan. Mikael yrittää oppia uusia kieliä. Sinan hermostuu Mikaelin ja Giulian keskusteluun ja myy Mikaelin  rohdoskauppias Abu El-Karimille, joka on kiinnostunut Mikaelin tietämyksestä rohdoskasveista sekä Antin painitaidoista. Giulia kuuluu kauppaan ja laivalla  matkataan Algieriin, joka on siis nykyinen Alger. Abu El-Karim tahkoaa rahaa, vaikka näyttelee köyhää. Antti painii, Giulia povaa ja Mikael puoskaroi ja rahaa tulee jopa niin paljon, että ensin tulee verokantaja ja sitten muut ahneet. Abu El-Kerim nimeää Karvajalan Mikael el-Hakimiksi, joka puoskaroinnin lisäksi opettelee uuden uskontonsa peruspilarinsa, opit, tavat, ja kirjoitukset, mutta ei koskaan suostu ympärileikkaukseen.

Kolmas kirja: Vapauttaja saapuu mereltä
Algieria hallitsee ahne ja julma Selim ben-Hafs. Antti pärjää painiareenoilla niin hyvin, että Selim ottaa hänet itselleen. Antilla on vientiä sulttaanin haaremissa. Giulia on ennustanut että mereltä tulee vapautus. Mikaelia uudessa uskossa opettaa Ibrahin ben Adam, ja hän tutustuu istanbulilaisen kauppiaan poikaan geomaileri Mustafa bel-Nakiriin. Kapina tuleekin, kun sulttaani kuolee sattumalta, tosin niskat katkoo Antti. Kapina etenee palatsissa sulttaanin vaimon tahdein. Hän on ollut viettämässä Antin kanssa sänkyaikaa, kun sulttaani tuli. Tappelussa Antti käyttää liikaa voimaa, mutta Amina surmauttaa sulttaanin pojat, ja kruunauttaa oman poikansa. Mustafa bel-Nakir ottaa tilanteen hallintaansa, ja Aminan kapina on ohi, ja Amina tapetaan. Merirosvo Khaireddiini ottaa Algierin haltuunsa. (Khaireddiini on tunnettu myös muodossa Hayreddin Barbarossa sekä Khayr al-Dīn, toisaalta kaappari, mutta myös osmanien amiraali).  Antin taidot tykkimestarina huomataan, kun tämä ampuu Kastillian lipun pois heidän linnoituksestaan.

Neljäs kirja: Giulia
Koska tapahtui, kuten oli ennustettu, Mikael saa Giulian vaimokseen. Giulia on kuin villikissa, ja pitää "siveydestään" kiinni. Hääyönä Mikael menettää vartijan iskusta tajuntansa. Herättyään hän haluaa päästää Giulian vapaaksi, tämä ei kuitenkaan suostu. Viinin vaikutuksesta Giulia paljastaa salaisuuden, jonka valistunut lukija on jo arvannut. Giulia ei ole koskematon, hän on 25-vuotias, kaksi vanhaa aviomiestä hän on haudannut, ja suunnannut kohti Pyhää maata. Laivalla hän on karkeloinut sekä kapteeni Torgutin ja Sinanin kanssa, ja Algierissa, myös naisten. Kun omatunto on puhtaampi, fyysistely Mikaelin kanssa onnistuu.

Viides kirja: Piri-reis ja prinssi Dsihangir 
Khaireddiinin johdolla taistelu voitetaan, ja tehdään lähtöä Istanbuliin sultaanin luo. Mikaelilla olisi käyttöä seraljissa, koska tulee Euroopasta ja tuntee paikallisia oloja. Sulttaanilla on laajentumishaluja Euroopassa. Sulttaanikunnan käytännön asioita pyörittää suurvisiiri Ibdrahim. Istanbulissa Antti kohtaa hahmon menneisyydestä, eli oluenpanija Eimerin, jonka rouva Genevieve hommasi kaleeriorjaksi ja vei tämän rahat ja perusti ilotalon Lyoniin. Eimer on selvinnyt Istanbuliin, ja pitää ravintolaa. Mikael, ja Giulia, jota sanotaan Dalilaksi asettuvat aloilleen, ja heillä on kuuromykkä palvelija, ja Rael-koira.  Mikael työskentelee pääluotsi Piri-reisin opissa karttojen parissa. Piri-reis on liittänyt karttoihin selityksiä, osa runomitassa. Mikaelin vaimo Giulia on tyytymätön kaikkeen, haluaa tavaraa, ja ruikuttaa sitten niitä. Mikael pyydetään eunukkien avuksi maanittelemaan kyttyräselkäisen prinssi Dsihangirin apinaa, jonka Rael saa pois puusta. Mikael tapaa ensimmäistä kertaa sultaanin lempivaimo Khurremin, ja hänen avullaan välttää eunukkien vastatoimet ja pääsee elävänä kotiinsa, mutta joutuu lähtemään sotaan janitsaarien kanssa Wieniin. Mikael tutustuu myös pääeunukki Kislar-agaan, joka antaa neuvoja Mikaelille.

Kuudes kirja: Wienin piiritys
Mikael joutuu jättämään Giulian Istanbuliin, ja lähtee pakotettuna janitsaarien kanssa Eurooppaan sotajoukkojen mukana. Liejussa ja sateessa Mikael tapaa ensin Antin ja sitten sulttaanin. Matka on vaivalloinen, ja eräs iso työ on sillanrakentaminen Tonavan yli. Ylipäätään kaikki on vaikeaa. Wienin piiritys (1529) kestää, ja piirittäjät kaivavat tunneleita, jotka on tarkoitus räjäyttää. Mikael tapansa kuvaa vaikeuksia: "Viini antoi meille sikeän unen  ja heräsimme vasta räjähtävien tulipallojen hirmuiseen räiskeeseen saksalaisten, espanjalaisten ja unkarilaisten valiojoukon kavalasti avattua yön pimeässä Suolatormin portin ja hyökättyä kimppuumme etukäteen pienintäkään  varoitusta antamatta...    ". s.485. Wieniä ei lopulta onnistuta valtaamaan, mutta Antti ja Mikael käyvät kuitenkin Wienissä, ja Antti tapaa neiti Eevan, jonka olettaa olevan unkarilaisen aatelistytön, paikalliset pitävät häntä ilotyttönä. Pappi kuitenkin kutsutaan paikalle, ja hän on yllättäen huijari  Julien D'Avril, johon Mikael tutustui Pariisissa opiskellessaan. Julien kiihkoili silloin Turkin uhalla, ja huijasi rahaa myös Antilta ja Mikaelilta. Osmanien valtapyrkimyksissä hän oli kuitenkin oikeassa.

Seitsemäs kirja: Islamin kirkastajan kotiinpaluu
Kotimatka taittuu Unkarin kautta. Unkarissa neuvotellaan venetsialaisen Grittin (1480 -1534) kanssa. Unkari alistetaan Osamanien vasallivaltioksi, eli Unkarista kerätään veroja ja se toimii puskurivaltiona. Antti on naimisissa ja vuokraa saamansa maatilan, Antti saa dukaatteja, joita jakelee. Lopulta Mikael saapuu kotiin, ja ovella odottaa Alberto, Mikael ei huomaa ennen loppuhuipennusta sitä, minkä Waltari kirjoittaa rivien väliin näkyväksi, eli Giulia on täysin mätä ja töykeä, röyhkeä öykkäri, joka pitää itseään oikeutettuna nautintoon. Giulia on ostanut tavaraa velaksi, ja haaveilee tonttia Marmarian rannalla. Giulia on velkaantunut Mikaelin nimissä. Tulotohinassa Giulia suo lemmenhetken Mikaelin kanssa, ja  ilmoittaa sitten Mikaelille olevansa raskaana, mutta Alberto on asunut ja asustelee kämpässä.

Kahdeksas kirja: Talo Bosporin rannalla
Mikael on uuttera ja kohoaa seraljissa suurvisirin ja Khurremin silmissä. Giulia synnyttää ennenaikaisesti tytön, se näyttää ennenaikaisuudesta huolimatta täysikasvuiselta, se on tietenkin Alberton äpärä, mitä Mikael ei lapsellisuudessaan huomaa. Antin vaimo Eeva sen sijaan kuolee synnytykseen, myöskään Antin poika ei selviä. Antti muuttaa asumaan Mikaelin isojen tilusten piharakennukseen. Giulia hallitsee Mikaelin omaisuutta ja taloa (tämän tietämättä) ja Mikael on Alberton aisankannattaja, tätä ei siis ole kerrottu, mutta ilmenee kaikilla tavoin. Giulia on hyvin ilkeä ja paha, mutta tyhmä Mikael saa syyttää lapsellisuudestaan vain itseään. Sulttaani saa vastaan yksituumaisemman Euroopan, Egyptin varakuningas eunukki Soliman esittäytyy Istanbulissa ja tutustuu Mikaeliin. Soliman on elämässään kaiken nähnyt eikä enää teeskentele. Tärkein asia on ylilihavalle Solimanille oma suolentoiminta, joka on miehelle todellinen ongelma. Pizarro vallannut alueita Etelä-Amerikassa, tämä himottaa Mikaelia. Antti uskoo pienempiin rauta-ammustykkeihin, ei kiviä ampuviin vaikeasti liikuteltaviin isoihin tykkeihin. Osmanit aloittavat sotaretken Persiaan. Pohjois-Afrikan hallinnan syy on karavaanireiteissä. Mikael on Giulian kiukuttelusta poissa tolaltaan ja ostaa rahoillaan vapaaksi kristittyjä orjia.

Yhdeksäs kirja: Roxelane
Sulttaani on taas sotaretkellä, ja Khurrem Sultana eli Roxelane (n. 1504 - 1558)  alkaa saada yhä enemmän valtaa seraljissa. Suurvisiiri Idbrahim jää yhä enemmän yksin. Mikael näkee, kun orja Alberto lyö ja pieksää Giuliaa. Mikael ajaa Alberton talostaan. Giulia vuosien tauon jälkeen hyväksyy Mikaelin sänkyynsä, jonka jälkeen Giulian 'pyynnöstä' Mikael esittää nöyrimmät anteeksipyynnöt Albertolle, ja antaa tälle rahaa ja kutsuu takaisin, ja Giulian ja Alberton hallinta jatkuu. Sulttaanin päävaimo Roxelane raivaa haaremissa nuoremmat tytöt, ja suosii omaa poikaansa. Giulialla on suhteita Khurremiin ja Giulia osallistuu selvästi Khurremin eli Roxelanen juonitteluihin. Mikael vangitaan Seitsemän tornin linnaan. Mikaelin kuvauksen mukaan vangit ovat poliittisia, eikä säilöönoton syytä ilmoiteta. Olot ovat ankeat. Muutaman kuukauden kuluttua Mikael vapautuu yllättäen, ja ilmeisesti vangitsemisen takana on Giulian juonittelu Khurremmin kanssa. Kotiinpaluu ei ole mieleinen, sillä Giulia haukkuu Mikaelin. Giulia on piesty mustelmille, Giulia väittää pudonneensa portaita. Mikael ei vieläkään tajua kuviota.

Kymmenes kirja: Suurvisiirin Ibdrahimin onnentähti

Mikael lähtee sotaretkelle Tunisiin, ja Tunisista käydään taistelua, joka päättyy hirvittävään verilöylyyn ja Khaireddinin ja sulttaanin joukkojen tappioon. Kun Mikael tulee takaisin Istanbuliin, hän joutuu Roxelanen puhutteluun. Suurvisiiri Idbrahim on valtansa huipulla, ja on hetken jopa sinetin vartija, mutta juonitteluijen vuoksi mennyttä kalua. Mikael väkijoukkojen raivosta huolimatta hautaa vihatun Idbrahimin. Tämän jälkeen on edessä tilinteon yö, joka on vimmainen välien selvittely, ja sen loppu on kiihkeä ja yllättävä ja ellottava (Tämä on jännittävää ja viihdyttävää). Tässä tulee koko kirjan tapahtumien ydin (eli lue kirja :)
Mikael saa poistua tai karkoitetaan Istanbulista, ja Antti saattaa hänet Egyptiin varakuningas Solimanin luo ...

Henkilöanalyysiä 
Mikael on tarinan kertoja. Hän on aikuistunut Mikael Karvajalasta. Hän on edelleen omahyväinen, ja kaikkiin mahdollisuuksiin tarttuva, mutta optimistisempi kuin Sinuhe. Mikael on minusta hyväntahtoinen, pinnallinen ja varsinkin vaimonsa suhteen sokea. Hän pitää itseään älykkäänä, vaikka on lopulta tyhmä, vaikka on nopea oppimaan, osaa kieliä, hän ei ole viisas. Mikael alitajuisesti tietää koko ajan, että Giulia on paha ja ilkeä, mutta Mikael on pehmeä ja hyväntahtoinen, hän ei usko ihmisistä pahaa. Tämä lopulta minusta pelastaa Mikaelin hengen. Mikael on lopulta hyvä ihminen, tai vastustajat eivät pidä häntä pahana, Mikaelin synneistä ja vioista huolimatta.

Antti on Mikaelille uskollinen. Antti on aivan tavallinen kunnon mies. Ainoa pahe on viina, josta hän lopulta pääsee eroon. Antti elää lopulta hyvin askeettisesti ja on nöyrä. Antilla on talonpoikaisjärkeä, ja hän ei osallistu politiikkaan. Antti näkee välittömästi Giulian läpi, vaikka ei tietenkään voi tietää Giulian petoksen laajuutta.

Giulia on kaksinkertainen leski, joka menee naimisiin Mikaelin kanssa. Giulian ensimmäinen repliikki Mikaelille on soimaavasti sanottu: "Keskeytätte rukoukseni". Lukija kuitenkin vaistomaisesti tajuaa, että Giulia ei ole hurskas ja  miltei heti, että Giulia, vaikka puhuu koskemattomuudesta, on kyltymätön kokotti. Giulia on sekoitus Sinuhen Neferneferneferiä, ja Baketamonia. Giulialle käy kuitenkin huonosti. Mikael elättää talossaan Albertoa. Jos Mikael olisi kuohinnut, karkoittanut tai tappanut Alberton, olisi Giulialla ollut varmasti joku toinen ja ehkä kolmaskin. Alberto ei suinkaan hakannut vastoin Giulian tahtoa, vaan kyse oli Giulian tavasta saada nautintoa, hänelle ei Mikaelin pyyteetön hyvä rakkaus koskaan kelvannut. Mikael oli itse kasvanut Turussa rouva Pirjon välittävän huolenpidon alla, ja roviolla poltettu vaimo Barbara palvoi ja paapoi Mikaelia. Myös koira Rael oli Mikaelille rakas, sitäkin Giulia inhosi, ja koira päätyi sulttaanin sairaalle pojalle Dsihangirille, joka pitää Raelista hyvää huolta ja rakastaa tätä. Musta Rael saa  valkoisen koiran kanssa pentuja.

Mika Waltari pohjustaa minusta hienosti henkilöt ja lukija pystyy näkemään heidät inhimillisinä. Giulia on täysin mätä, kuten myös Alberto. Muut toimijat ovat hyviä ja pahoja, mutta pitkälti oman roolinsa mukaan. Mikael on ajelehtija, joka tarttuu mahdollisuuksiinsa, ja jolta puuttuu myös tahdonvoimaa. Hän ei myöskään minusta näe toisten pahuutta, vaan ajattelee monesta ihmisestä vilpittömästi hyvää, mutta on myös ylimielinen ja pitää itseään ajoittain muita etevämpänä, mitä ei tietenkään ole. Antti on hahmoista ehkä eniten vain hyvä, hänen sydämensä ei ole ulkokultainen.

Mika Waltarin Mikael Hakim on suurteos, joka puhaltaa eläväksi kokonaisen historiallisen aikakauden, lukukokemus on uskottava ja jännittävä. Kirjan pituus on haastava. Jaoin luku-urakan kahteen osaan, ja se toimi.

Kiinnostava yksityiskohta on se, että blogisti Jukka Kemppinen pitää tätä Waltarin tuotannon helmenä (klik).

*****
Mika Waltari, Suomen yksi suurimpia  kirjailijoita, syntyi 19.9.1908, hän menehtyi 26.8.1979. Waltarin tunnetuin teos on Sinuhe Egyptiläinen, josta bloggaus on täällä.