Paulo Coelho: Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin, alkuteos Na margem do rio Piedra eu sentei e chorei 1994, suomentanut Jarna Piippo, Bazar 2002, sivumäärä 220.
Paulo Coelhon teos Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin jakaa lukijoiden mielipiteet, eli tästä joko pidetään tai tätä inhotaan. Luultavasti ne, jotka pitävät lukevat tarinan loppuun, muut jättävät kesken.
Kirjassa minäkertoja noin kolmikymppinen nainen Pilar kertoo, kuinka hän kohtasi uudestaan nuoruuden rakkautensa, luostarissa asioitaan työstäneen nykyisin karismaattisen parantajan. Luostarin apotti on järjestelemässä taustalla "nuorten" kohtaamista. Rakastavaiset poukkoilevat Ranskan ja Espanjan välillä. Tai naisen rakastettu poukkoilee, hän kun ei tiedä, sitoutuako naiseen, vai suuntautuako muualle. Sitten tavataan apotti, ja sitten suudellaan ja mennään vielä syventämään rakkautta lakanoiden väliin. Lakanaleikin jälkeen mieskin on valmis jättämään tytön kuin nallin kalliolle tai tässä tapauksessa parkumaan Piedrajoen rantapientareelle, kirjan sanoin "Virran varrella istuin ja itkin".
Rakkaus voi suuntautua myös Jumalaan, lähimmäisiin, eli kestääkö rakkaus, ja mihin se lopulta kohdistuu?
Coelhon kirjat ovat uskomattoman rönsyileviä elämän viisauksia tai jääkaappi-sloganeita viliseviä tekstejä (kuten rakkaus on ikuista kohde vaihtuu, on minulla ollut muita naisia, mutta olen ajatellut vain sinua :).
Kirjassa on hengellisyyttä ja jumaluuden pohdintaa. Puhutaan Jumalan naisen kasvoista ja vietetään Neitseellisen Perisynnittömän sikiämisen päivää eli tarinassa eletään myös tämä päivä 8.12.1993. Puhutaan armonlahjoista ja parantamisen voimasta. Ihmiset antavat varmoja "ennustuksia", mitä tapahtuu. Tämä minusta johtaa siihen, että kaikki olisi ennalta määrättyä predestinaatiota ja jollain on kyky nähdä se. Mihinkään hengelliseen en ota kantaa, jokainen päättää, mihin uskoo.
Tästä kölhömäisestä kirjasta en lainkaan pitänyt, useat muut ovat, sillä kirjasta otetaan paljon uusintapainoksia. Minusta kirjan takakansi johtaa harhaan, sillä eivät mies ja nainen omaa lapsuuttaan tai suhdettaan kelaa, vaan kyse on näissä hengellisistä asioista. Ainoa hyvä neuvo kirjassa oli minusta se, että pitää uskaltaa heittäytyä epävarmuuteen, muuten tahkoaa samaa oravanpyörää koko elämänsä.
****
Tuo "kölhömäinen" ja "jääkaapi-sloganit" kuvaavat hyvin omaa epäilevää kokemustani Coelhon tuotannosta, josta en useista yrityksistä huolimatta miinus "Alkemisti" ole saanut otetta, vaan "viisaudet" ovat jääneet kliseisiksi pseudotyypeiksi...
VastaaPoista"Rakkaus on pelkkä sana, kunnes joku tulee ja antaa sille merkityksen" (Paulo Coelho).
Vastavuoroisesti: "Rakkaus on hyvinä pitämiemme asioiden toivomista toiselle juuri tuon toisen eikä itsemme vuoksi sekä toimimista voimiemme mukaan niiden toteutumiseksi käytännössä" (Aristoteles, Retoriikka)
Aristoteleen määritelmä on ajaton. Coelhon teoksia minusta leimaa lisäksi epätasaisuus jopa kirjan sisällä.
PoistaToisaalta ei jääkaappimagneetti lauseissakaan ole mitään huonoa. Nämä koskettavat toisia.
Tai: "Rakkaus on älyllinen tapaaminen hänen kanssaan, jota kohden veresi kiehuu." - Aksel Sandemose -
PoistaOlen muutaman Coelhon lukenut, mutta en saa otetta enkä ymmärrä. Portobellon noita on jäänyt parhaiten mieleeni, mutta täysin hämärä teos sekin mielestäni.
VastaaPoistaLuultavasti teokset eivät sovi rationaalisille jalat maassa tyypeille. Minulla teki vaikeuksia seurata miehen motiiveja, oli kyllä aikamoinen herra.
PoistaTämä on lukulistalla. En ole vielä lukenut Coelhoa ollenkaan, joten mielenkiintoista lukea, mitä muut ovat mieltä ennen kuin uskallan itse tarttua teokseen.
VastaaPoistaLuin tämän kun löysin kirjastosta ja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla. Tykkäsin Alkemististä enemmän.
Poistatykkäsin tästä ❤️
VastaaPoistasivut joista tykkäsin: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2010/07/paolo-coelho.html
PoistaKiva, kun pidit. Käyn lukemassa .... :)
PoistaTuo kirjan nimi vie ajatukseni Raamatun tekstiin, josta on tehty laulukin: By the river of Babylon. Psalmin sanoin baabelin virtain tykönä, siellä me istuimme ja itkimme. Raamattu-kytkös on ilmeisen vahva.
VastaaPoistaKirjan nimi on kaunis ja runollinen ja herättää jonkin verran lukuhaluja, toisaalta postauksesi pohjalta sanoisin, että tämä ei kuitenkaan ole ihan sellainen kirja, jonka itse lukisin mielelläni, vaikka hengellisiä pohtiikin. Kiitos kuitenkin postauksesta, onhan kuitenkin kiva tietää kirjoista ja niiden sisällyksestä ja tyylistä, vaikka ei itse niihin innostuisikaan.
Olen lukenut Raamattua, mutta tätä psalmia en ole noteerannut, minulla on psalmien kanssa tietoaukko näköjään aika suurikin, kiitos hyvästä huomiosta.
PoistaTässä kirjassa on uskonnollista asiaa, ja luonnollisesti katolisuudessa on tämä selibaatti-asia.
Minusta uskonnollisuus on henkilökohtainen asia enkä sitä halua blogissani ruotia, mutta tässä on jonkin verran pakko, sillä muuten ei kirjasta voi kirjoittaa.
Kirjoittamisen tekee vaikeaksi tämä meidän prostestanttinen kasvatuksemme, eli ilman eri tietoa suomalaisen perinteisen kasvatuksen saaneet ovat aika ulkona katolisten maiden kasvatuksesta ja tavoista.
Olen tainnut pitää Coelholta vain kahdesta eli Veronika päättää kuolla ja Portobellon noita.
VastaaPoistaTässä veit ns. sanat minulta:"Minusta uskonnollisuus on henkilökohtainen asia enkä sitä halua blogissani ruotia, mutta tässä on jonkin verran pakko, sillä muuten ei kirjasta voi kirjoittaa."
En usko enää lukevani Coelhoa.
Ollaan tässä samoilla aaltopituuksilla. En viitsinyt lukea alkua pidemmälle Coelhon Mata Haria vaikka aihe kiinnosti.
Poista