Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

 Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Gummerus 2016, sivumäärä 215.

Jukka Viikilän teos Akvarelleja Engelin kaupungista voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016, luultavasti ilmavuutensa ansiosta.

Kirjan idea on hyvin yksinkertainen, siinä on saksalaisen Carl Ludvig Engelin (1778 - 1840) keksittyjä päiväkirjamerkintöjä alkaen vuodesta 1816, kun Engel muutti perheineen Helsinkiin, kuolemaansa asti eli vuoteen 1840. Kirja on jaettu kolmeen osaan vuosikymmenittäin ja luonnollisesti päiviin ja vuosiin.

Minä pidin tästä kirjasta. Engelhän oli Venäjän keisarien luottomies, kun Suomen suuriruhtinaskunnan uutta pääkaupunkia suunniteltiin tai uudistettiin. Engel ruutukaavoitti myös Turun kaupungin palon jälkeen. Nämä ja paljon muuta tulee ilmi päiväkirjamerkinnöistä.

Ihminen ei tiedä, miten elämä menee, Engel luuli, että "olemme Helsingissä kuusi vuotta". Vaimo Charlotte ei saa suunvuoroa, mutta tuskin viihtyi Helsingissä miestään paremmin. Engelille varsinkin tuuli ja talvi ottivat koville. Päiväkirja on kirjoitettu suomeksi, Engelin äidinkieli oli saksa, ja hän osasi joten kuten ruotsia, mutta epäilen, että ei suomea.

Raha johdatti neron suomeen, tai rahahuolet. Ne selättyivät aikanaan, ja Engel Viikilän teoksen mukaan rakensi lopulta myös itselleen ensin puutarhan Bulevardille ja sitten talon.

Vaimo-Charlotte kuolee 15,9.1931, parilla oli varmasti onnellinen avioliitto, heillä oli 1812 (oli neljävuotias 1816) syntynyt tytär Emile, jolla oli ollut englannin tauti, lienee riisitauti. Emile asuu kotona ja lukee kirjoja ääneen.

Engel uppoutuu töihin liiaksikin "paneudun piirroksiin enemmän kuin tarve vaatisi. Ikään kuin ne eivät olisikaan rakentamisen välivaihe, vaan jotakin lopullista".

Kirja menee Engelin miettein eteenpäin. Monia hänen piirtämiään rakennuksia mainitaan, viimeisimpänä Lapinlahden mielisairaala, jota ympäröi puutarha, joka elementtinä oli rakas Engelille.

Merkinnöissä mainitaan Engelille tärkeitä henkilöitä, Ehrenström toimi Helsingin uudelleenrakennuskomitean puheenjohtajana. Sen sijaan merkintöjen mukaan Charles Bassi, suhtautuu Engeliin hyvinkin nuivasti, ja oli Engelin mukaan "pässi" (no tämän luin rivien välistä :). Engel tosin on itse aikamoinen ruikuttaja, tai kirjaa näihin yöpäiväkirjoihin ruikuttamisen aiheita.

Päiväkirjan lopussa unet saavat enemmän jalansijaa, ja ne alkavat elää omaa  elämäänsä.

Lintuviittauksia on paljon "19. syyskuuta 1820 "Sama varis raakkuu aina työmatkani varrella. Se talvehtii Helsingissä  päästäkseen kertomaan asiansa joka aamu".  Kaunokirjallisissa teoksissa yleensä näitä luontojuttuja väkisin keksitään, ja vaikea uskoa, että olisi vain yksi ja sama varis ja sillä olisi oma sanoma, mutta tässä lintuteema lehahtaa siivilleen, kuten koko tarina.

Enemmittä lässytyksittä linkkaan tähän

Riitta K:n monipuolisen bloggauksen Kirja vieköön blogista.
Paulan bloggauksen Kirjan pauloissa blogista
Tiian bloggauksen Karvakasa alta kirja blogista
Main bloggaus Kirjasähkökäyrässä
Bloggaus Sanoissa ja sivuilla

Turussa Tuomiokirkon "kirkontorni"  yläosa on Engelin suunnittelema, Turun palo runteli joen molempia puolia, vaikka alkoi Aninkaisista joen toiselta puolelta.

Tähtitorni on myös Engelin kynästä.

Kupoli lähempää näyttää tältä.

Jukka Viikilän teos Taivaallinen vastaanotto voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2021.