Karen Blixen: Norderneyn tuhotulva ja Helsingörin perhejuhla

Karen Blixen: Norderneyn tuhotulva ja Helsingörin perhejuhla on julkaistu yläkuvan opuksissa. Kirjat sisältävätt seitsemän tarinaa eli Karen Blixenin koko esikoisteoksen Syv fantastiske fortællinger, jonka hän julkaisi salanimellä Isak Dinesen vuonna 1934. Kirjat on suomentanut Eija Palsbo. Kirjat on kustantanut WSOY 1965.

Karin Blixen (os. Dinesen) eli 1885 - 1962, hän meni naimisiin vuonna ruotsalaisen paronin  von Blixen von Finecken kanssa, josta erosi vuonna 1922 wsoyn kirjojen mukaan ja 1925 wikipedian mukaan. Karen Blixen toimi nykyisen Kenian alueella kahviplantaasilla. Blixen on ollut tiettävästi Helsingissäkin kirjeenvaihtajana. Muista lähteistä on (varmistamaton) tieto, että Blixen olisi saanut 1914 veneerisen "ranskantaudin", johon tautiin hän viittaa Norderneyn tuhotulva -kertomuksessa. Lähde esim englanninkielinen wikipedia. Blixen oli tiettävästi nobelistikandidaattikin, ja moni toivoi palkintoa hänelle. Palkinto jäi kuitenkin saavuttamatta

Norderney on yksi Itä-Friisien saarista, jotka kuuluvat Saksaan. Nykyisin siellä on yli 37 hotellia, ja golfkenttä. Saarella on myös museoita ja muita aktiviteettejä. Saaren vetonaula on ollut ja lienee edelleen 14 kilometria pitkä hiekkaranta. Ilmeisesti tuhotulva on tapahtunut vuonna 1835.

Norderneyn tuhotulva -tarinassa sekä Norderney että tuhotulva ovat sivuseikkoja. Tulva saartaa yhteisön ja ihmisiä pelastetaan, mutta neljä ihmistä jäävät saarroksiin "tallin" ylisille ja yön aikana he kertovat tarinoita toisilleen usein itsestään. Tarinoista värittyy lopulta yllättävä kuva ja lopussa todettu lausahdus pätee siihen, että todellisuus voi olla itsensä luoma ja eräs tulvan saartama kehuu, että olen luonut tämän yön. Tulvan saartamaksi jäävät kardinaali Hamilcar von Schested, hyvin hurskas mies, neiti Malin Nat-og-Dag, rikas iki-impi, joka fantasioi itselleen hekumallisia seikkailuja ja jopa ranskantaudin, sekä kaksi identiteettikriiseistä kärsivää nuorta Jonathan Mærst, joka paljastuu irstaan paronin Gensdorffin aviottomaksi vesaksi, sekä kreivitär Calypso von Platen-Hallermond, joka on kärsinyt siitä, että ei ole ollut mies. Menemättä aivan hienoon tarinaan, joka kääntää palaset monesti uuteen asentoon niin kardinaali ja iki-impi aikaansaavat tilanteen, jossa nuoret voittavat kriisinsä ja löytävät toisensa. Molemmat ovat tulleet Norderneyhyn kylpemään meriveteen voittaakseen masennuksensa tai melankoliansa, joka oli silloin "muodikkaampi" nimi.

Melankoliaan viitataan myös tarinassa Helsingörin perhejuhla. Kertomus käsittelee de Conickin kolmea lasta 1800-luvulla ja koko sukua vaivasi melankolia, joka ilmenee tarinassa monin tavoin, mutta myös kaikkia vaivaavana unettomuutena. Tarina sinäänsä käsittelee muita asioita, perhe asui Helsingörissä. Sisarukset Fanny ja Eliza ovat kauniita, mutta koppavia ja jäävät neideiksi. Perheen poika Morten toimii kapteenina kaapparilaivoissa Napoleonin sotien aikana. Kun meritaistelut loppuvat, hän jättää morsiamensa ja katoaa.
Teoksen nimi tulee tarinan loppupuolelta, jossa Morten ilmestyy perheen Helsingörin taloon kummittelemaan, talvena jolloin Juutinrauma on jäässä. Eräänä yönä käydään Mortenin tilitykset läpi. Hän on jättänyt morsiamensa ennen häitä, pestautunut kapteeniksi, kaapannut laivansa ja suunnannut Karibialle merirosvoksi. Mortenin tarinassa on useampikin vaihe, mutta päätepiste on ollut hirsipuu.

Tarinassa on tiettyä samankaltaisuutta ylempään tarinaan. Naimattomat neidit puhuvat kovinkin säälitellen naimisissa olevista ystävättäristään, vaikka eivät ole elämässään kokeneet juuri mitään. Toisekseen neidit muistelevat ihailleen nuoruuttaan ja katsovat ikäihmisinä taaksepäin, vaikka ovat olleet melankolian vallassa hyvinkin onnettomia.

Karen Blixen vaikuttaa jo esikoisteoksensa perusteella olevan mestaritarinoitsija, kuten takakannessa  Toini Havu kirjoittaa "Hän fabuloi kuin itämainen sadunkertoja, hänessä on Tuhannen ja yhden yön mestaritarinoitsijan verta" lainaus jatkuu tavalla, jota miehisen niukat älynlahjani eivät enää ymmärrä "hänessä on renesanssin novellistien rehevän ja elämänmyönteisen kyynisyyden selvä leima".

Mitä tarkoittaakaan elämänmyönteinen kyynisyys? En tiedä. Arvatkaa mistä romaanista Havu tiivisti, että paksu, mutta ei suuri sotaromaani".