Agatha Christie: Hautajaisten jälkeen

Agatha Christie: Hautajaisten jälkeen, alkuteos After the Funeral 1956, suomentanut Eero Ahmavaara, WSOY 1994, Sivumäärä 266.

Teos alkaa Richard Abernethien hautajaisilla ja testamentin luvulla goottilaiseessa Enderby Hallin kartanossa. Vainajan poika ja perillinen Mortimer on hiljattain kuollut polioon. Vainaja Richard Abernethie oli etsinyt työlleen jatkajaa ja omaisuudelleen haltijaa, mutta on tyytynyt jakamaan muhkean omaisuutensa elossa olevien sisarusten ja heidän jälkeläistensä kesken. Raha ja tilanne yleensä aiheuttaa jännitteitä. Vainajan veli Timothy elää, mutta on (teko)sairas, hänellä on vaimo Maude. Leo-veli on kuollut, mutta vaimo Helen on hengissä. Rosamund Shane on vainajan veljentytär, joka on naimisissa velkaisen näyttelijän kanssa. Susan Banks on vainajan sisarentytär, hänellä on kemistimies Gregory. George Crossfield on sisarenpoika. Vainajan sisarukset ovat omituisia, mutta saamattomia, sisarusten lapset ovat varattomia ja moraalittomia. Rouva Cora Lansquenet on vainajan nuorin sisar, höpsö nainen, joka laukoo "totuuksia". Hän kohauttaa hautajaisissa toteamalla, että vainaja on murhattu, eikö totta. Cora on ollut naimisissa taidemaalarin kanssa ja itsekin harrastelijamaalari.

Hautajaiset on vietetty, ja pian kuullaan suruviesti: Cora Lansquenet on murhattu kirveellä. Murhaa on yritetty lavastaa ryöstöksi. Hänen seuraneitinsä Gilchrist on löytänyt vainajan. Murhatutkimukset alkavat ja Richard Abernethien kuolema kiinnostaa uudestaan.

*****
Christie-tietäjä John Curran analysoi tätä dekkaria paljonkin teoksessaan Agatha Christien murhasuunnitelmat. Ensinnäkin tämä on Agathan ominta-aluetta, sekalainen suku ja miljöönä kartano, jonka esikuva on Abneyn kartano. Ovela murha, jonka tekijäkin tavallaan kerrotaan lukijalle. Curran ihmettelee sekä murha-asetta, joka on kirves että ylenmääräistä raakuutta. Minusta sen sijaan murhan motiivi on outo, vaikka onkin raha, mutta tarkemmin ajatellen ei vain raha. Murhaaja kutsuu lopussa totuutta puhuvaa Poirot'a Pontarlieu'ksi, minusta sen jälkeiset hänen "hulluuden osoitukset" ovat pelkkää teatteria.

*****
Dekkarissa lakimies Entwhistle käy pyytämässä Poirot'a  tutkimaan mahdollista Richard Abernethien murhaa. Poirot syö lakimiehen kanssa hanhenmaksaa, merianturaa, lihaviipaleita ja liekitettyjä päärynöitä. Lisäksi nautitaan asianmukaiset juomat. Poirot kuuntelee Entwhistlen selvitykset ja palkkaa itsekin herra Gobyn selvittämään sekalaisen seurakunnan tekemisiä. Tarkastaja Morton käy myös Poirot'n tykönä, hän tutkii Coran murhaa. Richardin kohdalla tutkimukset vetävät vesiperän, sillä hänet on polttohaudattu. Minusta tämä on omituista, sillä Cora surmattiin jo hautajaisia seuranneena päivänä. Oliko kyse uurnan laskusta, tuskinpa.

Monissa nykyajan kirjoissa putkahtelee esiin Vermeer, kuten Tracy Chevalierin teoksessa Tyttö ja helmikorvakoru, sekä Donna Tarttin Tiklissä. Tämä teos on aiemmin kirjoitettu ja on puhetta Vermeerin maalauksesta. Vermeerin suosio on noussut, mutta hänen teoksiaan on myös yritetty jäljentää. Tässä Vermeerin taulun hinnaksi arvioidaan 5000 puntaa, minusta varsin pieni summa, joskin 1956 rahaa ei voi verrata nykysummiin.

Hautajaisten jälkeen -dekkarista on vaikea kirjoittaa, että ei avaa asetelmaa. Ratkaisu on varsin yllättävä, mutta samalla hyvin epäuskottava. Murhakaavassa on samankaltaisuutta Lentävä kuolema -murhan kanssa.

Poirotin viiksistä on monia mainintoja. "Poirot kiersi ponnekkaasti viiksiään" ja puhutaan "muhkeista viiksistä" ja viikset osoittivat ylöspäin. Minusta tv-toteutuksen viikset eivät yllä tämän kirjan kuvailuihin. Poirot on ottanut sarjan edetessä enemmän kuuntelevan otteen. Poirot korostaakin "keskustelun vaarallisuutta", eli valheiden joukosta totuuskin lörpsähtelee. Poirot ratkaisee mysteerin analysoimalla keskusteluja ja loogisia ketjuja. Totuustaulut paljastivat todellisen ilkityön ja sen tekijän, ja myös peilikuva tai peilikuvan analysointi. Peilikuvan tajuaminen on ratkaisun avain myös teoksessa Mykkä todistaja.

Vainajan veli Timothy on ilmeisen tekosairas, tai ongelma on hyvin pitkälti asenteellinen, hän toteaakin, että "minun henkeni on laastarin yläpuolella". Suvun omaisuus on saatu laastareista. Mikä pahentaisi ylhäistä brittimiestä enemmän kuin rehellinen työ laastaritehtaassa?

Vaisun bloggaukseni lopuksi uudelleen toteamus, että minusta on vaikea ymmärtää murhan motiivia, hyvä dekkari, mutta hyvin vähän uskottava.

TV-toteutus tuli uusintana 25.9.2015 klo 21.35 YLE TV 1:stä 

TV-toteutus alkaa hautajaisilla, ruumis poltetaan. Cora lörpsäyttää murhateoriansa. Nainen on kuin menninkäinen päivänvalossa hyvin epätodellinen.

TV-näyttelijät ovat tunnettuja Rimakauhua ja rakkauden "David Marsden" eli Robert Bathurst Entwhistlenä ja Geraldine James Helen Abernethienä.

Yllä mainittu taulu ei tv:ssä ole Vermeer vaan Rembrandt. Minusta kirjan siirto valkokankaalle on onnistunut.

****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.