Thomas Mann: Pyhä syntinen, Gummerus, 1964, Der Ervählte (1951), suomentanut Jorma Partanen, sivumäärä 284 ja sisällys.
Thomas Mannin Pyhä syntinen -teos perustuu Hartmann von Auen runoteokseen, jonka pohjana on edelleen vanha keskiaikainen tarina.
Mannin teoksessa kertojana ja tarinan henkenä on munkki Clemens Iiriläinen, joka kertoo tarinaa, ja lausuu välihuomautuksia.
Pyhä Syntisen päähahmona on lopulta Grimaldin lapsenlapsi Gregorius.
Juoni
Herttua Grimald nai ylhäisen Baduhennan, joka tuli lopulta raskaaksi ja synnytti kaksoset ja kuoli. Kaksoset Wiligis ja Sibylla varttuivat isän hellässä hoidossa. Wiligis varttuu ritariksi ja Sibylla tulee naimaikään, mutta isä ei suvaitse kilpakosijoita, joten Sibylla on neito ja pysyy neitona.
Grimaldi on kuolemassa ja antaa pojalleen Wiligisille ohjeita, joista tärkein on rakasta Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan. Oli myös muita ohjeita, kuten ole tosi ja luotettava, älä tuhlaa, mutta älä himoitse omaisuutta. Isän ohjeet unohtuvat heti hänen kuolemansa jälkeen. Kun Grimaldi makaa ensimmäistä yötä ruumiina, Wiligis makaa Sibyllan kanssa kuin mies vaimoa, ja tappaa linnan Hanegiff-koirankin, jonka ulina haittasi miehen touhuja. Sibylla tulee raskaaksi.
Wiligis kysyy neuvoa. Eisengreinin suunnitelman mukaan edetään. Wiligis poistuu Pyhälle haudalle ja Sibylla synnyttää lapsen, joka lähetetään tynnyrissä merimatkalle. Tynnyriin pakataan suku(rutsa)kirjat, ja kultaa ja ohjeet kasvattaa lapsi Herran nuhteessa.
Ote Mannin tekstistä:
... Grimaldin lapsenlapsi, pahojen lasten lapsi, onnellisesti pääsi maihin tynnyrissään. Väkevä virtaus oli vienyt sen ohjauksettoman laapion, villien tuulien leikkikalun, kapeasta salmesta, missä maat ovat vain askelen päässä toistaan, ja kuljettanut sitä Merenhihaa myöten sen syrjäisen saaren lähettyville, jonka korkea viisaus oli valinnut kodittomalle kotipaikaksi s.86
Tynnyri ajautuu saarelle paikallinen hurskas apotti sijoittaa vauvan kalastajaperheeseen. Lapsi ristitään Gregoriukseksi. Poika on siro ja älykäs, hän kartuttaa tietojaan luostarissa. Varttuessaan hänelle selviää rutsainen tausta. Hän lähtee etsimään vanhempiaan. Hän haaveilee myös ritariudesta Grigorss-nimisenä.
Sibylla hallitsee valtakuntaansa, mutta ei huoli edelleenkään miestä. Hän hylkää kaikki naimatarjoukset. Roger Pujoparta kimmastuu rukkasista ja aloittaa sotatoimet iki-immen valtakuntaa vastaan. Piirityksen läpi murtautuu ritarin taivalta urheasti käyvä Grigorss. Grigorss voittaa kaksintaistelussa Pujoparran ja nai Sibyllan, äitinsä. He myös saavat lapsia. Avioliitto on ankea. Sibylla hautoo aiempia syntejä ja Grigorss häpeää taustaansa. Sukutaulun nähtyään Sibyllalle selviää koko karmea tilanne ...
Juonta ei voi avata lainkaan enempää. Kirjan loppuosassa selviää, miksi kirjan nimi on "Pyhä syntinen" ja minkä kamalan rangaistuksen Gregorius ja Sibylla joutuvat läpikäymään tai minkä he itselleen asettavat ja mitä sen jälkeen tapahtuu asianosaisille. Katumus ja kärsimys kyllästävät tarinaa, mutta tarinan loppuosiin osallistuu myös paavi.
Thomas Mannin teksti on upeaa. Hän on saanut rutsan runtelemista syntisistä kerrottua eheän tarinan. Alkuperäistä tarinaa tosin kovasti kummastelen, erikoinen ja etova tarina alussa ja lopussa varsin uskonnollisia näkökohtia esiintuova.
***
Thomas Mann (1875-1955) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1929. Thomas Mannin pääteoksiin kuuluvat esikoisromaani Buddenbrookit (1901), ja Taikavuori (1924). Thomas Mannin Nuori Joosef on blogattu täällä.
Nuori Joosef on ilmestynyt vuonna 1934 ja Pyhä syntinen vuonna 1951. Mann muutti Saksasta Sveitsiin ja sieltä USA:han ja 1952 takaisin Sveitsiin. Tämä on kirjoitettu siis USA:ssa. Pyhä syntinen -teoksessa latinankieliset termit ryydittävät mukavasti muutenkin rikasta tekstiä.
In nomine Domini, Symbolum Christi, Sancta Maria, De laudibus sanctae crucis, magna parens, Anima mea laudabit tua ....
Tämä onkin minulle aivan tuntematon Mannin teos. Vaikuttaa Oidipuksen tarinan versiolta.
VastaaPoistaOidipus tarina on ollut varmasti pohjana tässä Von Auenin runoteoksessa, josta Mann on sen "ottanut".
PoistaOidipuksen tiedän tarinana, mutta tämä johtaa luultavasti paljon pidemmälle, sillä poika ja äiti eivät ensinnäkään tiedä toisistansa eivätkä kuole eivätkä puhko silmiään vaan asettavat itselleen rangaistuksen tai kärsivät kammottavan kojhtalon ja tarina jatkuu ...
Luultavasti ei Mannin pääteos, mutta sain tämän käsiini.
Minulle tämä taitaa olla ainoa Mannin teos, jota en ole lukenut (aloin juuri miettiä miksi!). Joosef-trilogia oli Mannin itsensä mielestä hänen pääteoksensa ja olet oikeassa -- Mannin vaimo oli juutalainen. Joosef-trilogia on Mannin kirjoista kaikkein vaikein, ensimmäinen osa alkaa yli 80-sivuisella johdannolla kuuluisine aloituslauseineen: "Tief ist der Brunnen der Vergangenheit". Monet johdannon lauseet ovat sivujen pituisia...
VastaaPoistaKiitos, luin tosiaan Joosef-sarjan kakkos-osan, minulle lukeminen on paljolti tarjontalähtöistä, eli luen niitä kirjoja, joita on tarjolla (lähinnä kirppareilla). Huuto.netistä olen ostanut tosin myös kirjoja etsimällä.
PoistaOlet kyllä hämmästyttävän hyvin perehtynyt moniin seikkoihin. Minulle Mann ennen kirjablogiaikaa oli täysin tuntematon, joskin Buddenbrook -nimenä oli sentään tuttu.
Tämä on Mannin myöhäistuotantoa, ja itse jonkin verran vierastan teoksia, jotka perustuvat toisiin teoksiin, tämä oli kuitenkin lukemisen arvoinen, mutta en ole Mannin parasta osaa tuotannosta lukenut.
Minusta tarjontalähtöinen lukeminen on oikeasti hyvä -- et näytä seuraavan valtavirtoja ja näytät tekevän paljon hyviä kirjallisia löytöjä!
PoistaMinulla on Jokke todella paljon perustavaa laatua olevia aukkoja sivistyksessäni (johtuen suureksi osaksi siitä, etten perehdy asioihin, joista en ole kiinnostunut :) ). Kommentoinkin aina sellaista, mistä jotain tiedän ts. on omakohtaisia kokemuksia. Luen myös erittäin paljon elämäkerrallista kirjallisuutta, minua kiinnostaa aina ihmiset ja heidän kohtalonsa kirjallisten ja muiden taiteellisten ja tieteellisten teosten takana.
Itsekin tunnustan innostuvani tietyistä asioista, joihin poraudun ainakin hieman syvemmälle, se motivoi :)
PoistaMannin teoksista tunnen itseasiassa vain yhden, Taikavuoren.
VastaaPoistaHyvä, että tuot kirjablogeihin vanhoja klassikoita! <3
:)
PoistaTulossa sunnuntaina Mauriacin Käärmesolmu, ja viikon päästä Pastenakin Tohtori Zivago, sitten Martinsonia, E.Johnsonia ... ::)
Sinulle on haaste blogissani :)
VastaaPoistaKiitos, tätä haastetta pitääkin alkaa suunnitella.
VastaaPoista