Thomas Mann: Pyhä syntinen

Thomas Mann: Pyhä syntinen,   Gummerus, 1964, Der Ervählte (1951), suomentanut Jorma Partanen, sivumäärä 284 ja sisällys.

Thomas Mannin Pyhä syntinen -teos perustuu Hartmann von Auen runoteokseen, jonka pohjana on edelleen vanha keskiaikainen tarina.

Mannin teoksessa kertojana ja tarinan henkenä on munkki Clemens Iiriläinen, joka kertoo tarinaa, ja lausuu välihuomautuksia.

Pyhä Syntisen päähahmona on lopulta Grimaldin lapsenlapsi Gregorius.

Juoni
Herttua Grimald nai ylhäisen Baduhennan, joka tuli lopulta raskaaksi ja synnytti kaksoset ja kuoli. Kaksoset Wiligis ja Sibylla varttuivat isän hellässä hoidossa. Wiligis varttuu ritariksi ja Sibylla tulee naimaikään, mutta isä ei suvaitse kilpakosijoita, joten Sibylla on neito ja pysyy neitona.

Grimaldi on kuolemassa ja antaa pojalleen Wiligisille ohjeita, joista tärkein on rakasta Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan. Oli myös muita ohjeita, kuten ole tosi ja luotettava, älä tuhlaa, mutta älä himoitse omaisuutta. Isän ohjeet unohtuvat heti hänen kuolemansa jälkeen. Kun Grimaldi makaa ensimmäistä yötä ruumiina, Wiligis makaa Sibyllan kanssa kuin mies vaimoa, ja tappaa linnan Hanegiff-koirankin, jonka ulina haittasi miehen touhuja. Sibylla tulee raskaaksi.
Wiligis kysyy neuvoa.  Eisengreinin suunnitelman mukaan edetään. Wiligis poistuu Pyhälle haudalle ja Sibylla synnyttää lapsen, joka lähetetään tynnyrissä merimatkalle. Tynnyriin pakataan suku(rutsa)kirjat, ja kultaa ja ohjeet kasvattaa lapsi Herran nuhteessa.
Ote Mannin tekstistä:
... Grimaldin lapsenlapsi, pahojen lasten lapsi, onnellisesti pääsi maihin tynnyrissään. Väkevä virtaus oli vienyt sen ohjauksettoman laapion, villien tuulien leikkikalun, kapeasta salmesta, missä maat ovat vain askelen päässä toistaan, ja kuljettanut sitä Merenhihaa myöten sen syrjäisen saaren lähettyville, jonka korkea viisaus oli valinnut kodittomalle kotipaikaksi s.86

Tynnyri ajautuu saarelle paikallinen hurskas apotti sijoittaa vauvan kalastajaperheeseen. Lapsi ristitään Gregoriukseksi. Poika on siro ja älykäs, hän kartuttaa tietojaan luostarissa. Varttuessaan hänelle selviää rutsainen tausta. Hän lähtee etsimään vanhempiaan. Hän haaveilee myös ritariudesta Grigorss-nimisenä. 

Sibylla hallitsee valtakuntaansa, mutta ei huoli edelleenkään miestä. Hän hylkää kaikki naimatarjoukset. Roger Pujoparta kimmastuu rukkasista ja aloittaa sotatoimet iki-immen valtakuntaa vastaan. Piirityksen läpi murtautuu ritarin taivalta urheasti käyvä Grigorss. Grigorss voittaa kaksintaistelussa Pujoparran ja nai Sibyllan, äitinsä. He myös saavat lapsia. Avioliitto on ankea. Sibylla hautoo aiempia syntejä ja Grigorss häpeää taustaansa. Sukutaulun nähtyään Sibyllalle selviää koko karmea tilanne ...

Juonta ei voi avata lainkaan enempää. Kirjan loppuosassa selviää, miksi kirjan nimi on "Pyhä syntinen" ja minkä kamalan rangaistuksen Gregorius ja Sibylla joutuvat läpikäymään tai minkä he itselleen asettavat ja mitä sen jälkeen tapahtuu asianosaisille. Katumus ja kärsimys kyllästävät tarinaa, mutta tarinan loppuosiin osallistuu myös paavi.

Thomas Mannin teksti on upeaa. Hän on saanut rutsan runtelemista syntisistä kerrottua eheän tarinan. Alkuperäistä tarinaa tosin kovasti kummastelen, erikoinen ja etova tarina alussa ja lopussa varsin uskonnollisia näkökohtia esiintuova.

***
Thomas Mann (1875-1955) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1929. Thomas Mannin pääteoksiin  kuuluvat esikoisromaani Buddenbrookit (1901),  ja Taikavuori (1924). Thomas Mannin Nuori Joosef on blogattu täällä.
Nuori Joosef on ilmestynyt vuonna 1934 ja Pyhä syntinen vuonna 1951. Mann muutti Saksasta Sveitsiin ja sieltä USA:han ja 1952 takaisin Sveitsiin. Tämä on kirjoitettu siis USA:ssa.  Pyhä syntinen -teoksessa latinankieliset termit ryydittävät mukavasti muutenkin rikasta tekstiä.
In nomine Domini, Symbolum Christi, Sancta Maria, De laudibus sanctae crucis, magna parens, Anima mea laudabit tua ....