Bjørnstjerne Bjørnson: Synnöve Päiväkumpu

Bjørnstjerne Bjørnson (1832 – 1910) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1903, hänen runonsa Ja, vi elsker dette landet mainitaan Norjan kansallishymniksi. (wikipedia). Bjørnson (Björnson) oli Norjan riippumattomuuden kannalla, Norjahan oli "unionissa" Ruotsin kanssa, ja itsenäistyi  (uudestaan) vuonna 1905. Bjørnstjerne Bjørnsonin Nobel-vuonna 1903 unioni oli kasassa. Eräiden tietojen mukaan Bjørnstjerne Bjørnsonin olisi ollut Nobel-kaavailuissa jo ensimmäisenä jakovuonna.

Synnöve Päiväkumpu (Synnøve Solbakken, 1857) -teos on Gutenbergissä suomeksi (yläkuva) vuodelta 1879 ja Weilin Göös lukee alkusanoissa, mutta ei suomentajaa. Osa kertomuksen nimistä on käännetty suomeksi ja voitte vertailla lauseita suomeksi ja norjaksi. Onneksi on Gutenberg ja Projekt Runeberg!

Julkaisuajankohdasta (1857) selviää, että kyse on Bjørnstjerne Bjørnsonin varhaistuotannosta, ja tarina kertoo erään kylän elämästä.

Tarina juonen osalta on varsin tavanomainen ja ennalta arvattava, mutta kerronta on kaunista hyvin luontoa ja elämäntapaa kuvaava. Laaksossa on kaksi suurta taloa Päiväkumpu ja Kuusela. Päiväkummussa (Solbakke)  varttuu vaalea Synnöve ja Kuuselassa (Granlien) tumma Thorbjörn (ruotsalaisissa lähteissä Torbjörn). Kuuselan talossa on tapana, että Thorbjörn ja Sæmund vuorottelevat isännän nimissä sukupolvittain. Thorbjörnit ovat olleet aina hurjia. Sen vuoksi Thorbjörn kasvatetaan vitsalla ja vitsaa heiluttaa isä Sæmund. Kuuselan kodissa on palvelija nimeltä Aslak, joka on paha suustaan (ja muustaan) ja hyvinkin petollinen. Sæmund karkottaa ilkeän Aslakin.

Nuoret  varttuvat rippikouluikään, jolloin Synnöve ja Thorbjörn käyvät kirkossa samaan aikaan, niiltä osin teos muistuttaa Tom Sawyerin seikkailuita. Synnöve Päiväkumpu on julkaistu 19 vuotta aiemmin. Synnöven ja Thorbjörnin välit lähenevät, mutta Synnövea Thorbjörnin maine pelottaa, vaikka poika on kunniallinen.

Myöhemmässä vaiheessa pitäjässä vietetään rajut häät, jossa Thorbjörn tapaa ensin rappeutuneen Aslakin ja joutuu tappeluun, jossa häntä puukotetaan. Henkihieverissä hän viruu kotona. Synnöven mieli muuttuu, ja hänen vanhempansa suostuvat Thorbjörnin perheen kosintaan ...

Teoksessa tulee ilmi hyvin arkielämä laaksossa, ja uskonnon merkitys. Laakson asukkaat ovat jonkin verran taikauskoisia, mutta hyvin uskonnollisia

Kaksi näytettä alusta
1. Suuressa laaksossa toisinaan sattuu olemaan korkeampi paikka, johon auringon säteet vapaasti sattuvat aamusta aina myöhään iltaan asti. Ne, jotka asuvat tunturien juurella ja harvemmin saavat päivän paistetta, sanovat sellaista paikkaa päiväkummuksi. Se, josta seuraavassa kerrotaan, asui sellaisella kummulla, jonka mukaan talokin nimitettiin. Siellä lumi syksyllä viimeiseksi peitti maan, sieltä se myöskin keväällä ensiksi suli.

1. I en stor dal kan der være et til alle sider fritliggende, højt sted, som solen bærer stråler på, fra det den går op til den falder. Og de, som bor tættere under fjældene og sjældnere får sol, kalder da hint sted en solbakke. Den, hvorom her skal fortælles, bodde på en sådan, hvoraf gården havde sit navn. Der lagde sneen sig sist om høsten, der brånede det også først om våren. 


2. ---"... talon omistajat ammoisista ajoista vuorotellen olleet Thorbjörn ja Sæmund. Mutta huhu kulki, että Kuuselassa ainoastaan joka toinen isäntä oli onnen lapsi, eikä se Thorbjörn-niminen ollut. Koska nykyiselle omistajalle, Sæmundille, syntyi esikoisensa, arveli hän sinne tänne, mutta ei juljennut rikkoa suvun vanhaa tapaa ja teki pojastansa sentähden Thorbjörn'in. Hän ehkä luotti siihen, että hän voisi poikaansa niin kasvattaa, että tämä saisi vältetyksi sen loukkauskiven, minkä kulkupuhe oli asettanut hänen tiellensä. Ei isä oikein varma asiasta ollut, mutta hän luuli kumminkin huomaavansa pojassa rajua mielenlaatua. "Se pitää pois juuritettaman," sanoi hän äidille, ja kohta kun Thorbjörn oli täyteen kolme vuotta, otti isä toisinaan vitsan käteensä, ...."


2. ..., og således havde på den gård ejerne skiftevis hedt Thorbjørn og Sæmund - op i umindelige tider. Men det ord gik, at i Granliden havde blot anden hver mand lykken med sig, og det var ikke ham, som hed Thorbjørn. Da den nuværende ejer, Sæmund, fik den første søn, tænkte han 
mangehånde derved, men turde dog vanskelig bryde slægtens skik og kaldte kam derfor Thorbjørn. Grundede han da over, om ikke gutten kunde opdrages slig, at han kom forbi den skjæbnesten/ snakket havde lagt i hans vej. Han var ikke rigtig viss på det, men han syntes mærke stridigt sind hos gutten; "det skal plukkes ud," sagde han til moderen, og så snart Thorbjørn var blevet tre år, satte faderen sig stundom hen med et ris i hånden, ...

Gutenbergissä on lisäksi englanniksi esimerkiksi Bjørnsonin eri teoksista poimittuja runoja ja lauluja nimillä "Poems and Songs by Bjørnstjerne Bjørnson". Tässäkin teoksessa on sekä runoja ja lauluja.

Teoslistojen mukaan Bjørnson on ollut  tuottelias: novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Synnöve Päiväkumpu on luokiteltu joskus "folklivsberättelseksi" ja toisinaan novelliksi, vaikka on minusta varsin pitkä tarina novelliksi sisältäen yhdeksän lukua ja lienee kirjailijan toinen luomus..

Ja, vi elsker dette landet mainitaan Norjan kansallishymniksi, lieneekö se sama kuin Lauri Viljanen on suomentanut
Niin tää maa on armas meille
tuulten tuttu maa
merten luoma tuntureille
liedet loimuaa.
....

***
Bjørnstjerne Bjørnsonin erittäin lyhyt novelli Kotkanpesä on teoksessa  Maailman kirjallisuuden mestarinovelleja
Endrenkylän vuoren rinteillä on kotkanpesä, jonka pojat haaveilevat saavuttavansa ja hajottavansa. Kotka verottaa kylän karjaa ja on joskus siepannut pienen lapsenkin. Perimätiedon mukaan eräät veljekset ovat joskus onnistuneet kiipeämisessä ja kotkan pesän tuhoamisessa. Kylässä rohkea Leif  alkaa kiivetä rinnettä ja on päättänyt tuhota kotkanpesän. Kylän vanhukset jarruttelevat intoa, ja nuoret taas yllyttävät. Pojalle lupautunut neito anelee Leifiä luopumaan. Leif putoaa rinteeltä ja murskautuu.Yllyttäjät eivät uskaltaneet auttaa, mutta vanhukset keräävät Leifin maalliset jäännökset. Novelli päättyy toteamukseen "onpa kuitenkin hyvä, että on jotakin niin korkealla, ett'eivät kaikki pääse siihen käsiksi." (lainaus gutenbergistä).  

Jokainen voi pohtia tarinan opetuksia. Niitä on minusta ei ole suinkaan kaikkia avattu loisteliaassa novellissa. Yllyttäjien kuoro juoksee aina ensiksi pakoon, kun apua tarvitaan. Toisaalta unelmien kurkottaminen taivaalta voi johtaa onnettomuuteen, mutta pitääkö sen vuoksi lopettaa kaikki haaveilu ja haaveiden toteuttaminen. Kotkan pesän aiempi tuhoaminen ei ole estänyt uutta kotkaa tulemasta, joten pitääkö kotkan pesä nyt edes hävittää ...

Syksyllä Björnsonista on blogannut Tarukirja -blogissaan näin.

***
Erityismaininnan taas ansaitsee Tapio Riikonen, jonka nimi on useasti sekä Gutenbergissä että Projekt Lönnrotissa, ja taitaa olla Runebergissäkin, ilman näitä palveluja en olisi teosta lukenut, enkä bloggausta kirjoittanut.

Todella hienoa työtä.