Quo vadis eli Minne menet on 516 sivun romaani, jonka Maila Talvio on suomentanut suoraan puolan kielestä. Minulla on painos vuodelta 1948, ostin sen kirppikseltä. Talvio on suomentanut myös bloggaamani Andersenin kootut sadut ja tarinat. Kirjassa on 74 lukua ja jälkikirjoitus, romaani saattaa olla julkaistu jatkokertomuksena niin määrämittaisilta luvut tuntuvat.
Juoni
Kirja alkaa roomalaisylimysten Petroniuksen ja Vinitiuksen kohtaamisella. Petronius on Neron lähipiirissä, mutta kyyninen älykkö, joka ohjailee Neroa, mutta on itse henkisesti varsin laiska, mutta hyväntahtoinen. Vinitius on ollut sotimassa, ja hän on Petroniuksen suojatti. Hän on rakastunut panttivangiksi otettuun prinsessaan Lygiaan. Petrononius keksi keinon saada vanki keisarin Neron palatsiin ja sieltä Vinitiukselle. Viininhöyryisten orgioiden vuoksi Lygia, joka on kristitty, pakenee. Vinitius seuraa jälkiä ja tutustuu kristittyihin ja alkaa henkinen muutos.
Uskonnollisen teemansa lisäksi teoksessa on kuvattu Rooman päivittäistä yläluokan elämää, Neron mässäilyjuhlia ja siipiveikkojen elämää ja Rooman paloa, josta syylliset löytyvät viattomien joukosta.
Kaikkitietävä kertoja vie eteenpäin tarinaa. Vuorollaan kuvataan Petroniuksen keskusteluja keisarin kanssa, joka kuvataan rappeutuneeksi runon sepittäjäksi ja lausujaksi. Toisaalla Vinitius etsii Lygiaa, ja kun on löytänyt, hän käy läpi henkistä jaakobinpainiaan.
Teos kuvaa varsin hyvin Rooman oloja, mutta minulle tuli aluksi mieleen historian tunnit, käydään läpi keisarit Caligula, Claudius, Poppean aasinmaitokylvyt ... Myöhemmin kristittyjä kuvataan enemmän, ja teoksessa esiintyvät sekä apostoli Pietari että apostoli Paavali (Tarsolainen). Tällöin tuli mieleen Apostolien teot, ja samoista tapahtumista onkin kyse, sekä Pietari että Paavali olivat Roomassa. Myöskin Asterixin kuvaus Roomasta tuli mieleen. Nykyaikana on tullut dokumentteja Pompeijin tuhkaraunioista, joten tutunoloista teksti oli,
Tarinan alkusyy on varsin pieni, eli teos alkaa arkipäiväisesti. Vinitiuksen ihastuminen Lygiaan. Siitä lähtevät isot tapahtumat liikkeelle. Rooman palon tapahtumia kuvataan hyvin. Neron rappeutuneisuus ja myös ylimystön siipeilyt esitetään uskottavaksi, kertomus yltyy puolenvälin jälkeen vimmaiseksi kuvaukseksi Rooman palosta, kristittyjen vainosta, marttyyrikuolemista sekä myös Neron lopusta. Lygian ja Vinitiuksen sekä myös Petroniuksen. Paavalin ja Pietarin vaiheita seurataan. Kansan raivon kuvaus on varsin mestarillista, ja muistuttaa etäisesti Sinuhe egyptiläisen vastaavaa kuvausta. Teoksen mitta on varsin haastava. Luultavasti teos herättää tunteita lukijassa. Lygia esitettiin hyveellisenä ja yksiuloitteisena, samoin kuin Ursus. Marcus Vinitius sen sijaan esitettiin aitona ihmisenä, sisällä myrskyää. Petronius on älykäs, mutta henkisesti laiska, joskin hyväntahtoinen, mutta omaa etuaan ajatteleva. Chilonin tie on mielenkiintoinen.
Tämän luettuaan ihmetyttää, miksei Rooma rappeutunut jo aiemmin. Nomen est omen väitetään, mutta keisarin nimi ei ollut enne, nero hän ei ollut, eikä runoilijakaan. Taikauskoinen hän sen sijaan oli, ja teoksessa luetellaan varmasti useimmat sen aikaiset jumalat: kreikkalaiset, roomalaiset, ja vestan neitsyet ja vielä ammon.
Tämä teos sopii myös myöhäisteini-iässä, koska siihen voi yhdistää (rippi)koulun historian ja uskonnon opetuksen.
-
Tekstinäytteet
Petronius heräsi vasta puolenpäivän aikaan, hyvin väsyneenä, kuten tavallisesti. Hän oli ollut Neron luona kemuissa, ... avausvirkkeen alku sivulta 5, sana "kemut" hieman tuntui laimealta!
Yleisen sekasorron vallitessa eivät hätääntyneet ja kauhistuneet ihmiset lopulta tietäneet, minne paeta. ... Toiset huusivat jumalia avukseen, toiset kiroilivat jumalia suuren onnettomuuden takia. s.326-327
Vangittujen määrä oli niin suuri, että kilpaleikit lupailivat voittaa kaikki edelliset, mitä Roomassa ikinä oli ollut. Caesar (Nero) tahtoi nimittäin hukuttaa kaikki tulipalon jälkeiset muistot vereen …s. 386 Nero, jolle kansan suosio oli kallein kaikesta maan päällä … s. 415
***
Tätä romaania olen nähnyt myös muodossa qvo vadis?, eli äänneasun muodossa, muoto quo on latinankielinen. WSOY on painanut kirjan myös alla olevalla kannella, jossa kirjailija on kuvassa
Puolalainen Henryk Sienkiewicz (1846-1916) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1905 ja tätä pidetään hänen pääteoksenaan. Tämä selvisi minulle vasta lukuprosessin aikana. Mutta kirja on siis erittäin hyvä. Erämaan halki on historiallinen jännittävä nuortenkirja.
***
Tätä romaania olen nähnyt myös muodossa qvo vadis?, eli äänneasun muodossa, muoto quo on latinankielinen. WSOY on painanut kirjan myös alla olevalla kannella, jossa kirjailija on kuvassa
Puolalainen Henryk Sienkiewicz (1846-1916) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1905 ja tätä pidetään hänen pääteoksenaan. Tämä selvisi minulle vasta lukuprosessin aikana. Mutta kirja on siis erittäin hyvä. Erämaan halki on historiallinen jännittävä nuortenkirja.
Kun kirjoitat nobelistista, voit odottaa kommenttia minulta.
VastaaPoistaLuin tämän kirjan kauan sitten ja muistan, että siinä oli pitkiä jaksoja, jotka tuntuivat tosi tylsiltä. Minusta Waltarin historialliset romaanit ovat parempia kuin Quo Vadis. Tuosta Neron nimen enteellisyydestä. Nero on nykyitaliaksi "musta", joten ehkä sittenkin...
Kiitos kommentista, perjantaiksi blogannen Thomas Mannista, jonka havaitsin myös nobelistiksi, luen Nuori Joosef teosta, kirjoitettu palkinnon jälkeen.
PoistaTotta alun tylsyys, minusta teoksessa alkaa tapahtua vasta sivuilla 340. Sinuhe egyptiläinen on parempi monella tavalla, mutta minusta Waltarilla paisuttaa tunnelatausta monessa kohtaa liikaa, tässä tunnelataus pysyy paremmin kuosissa, mutta tämä on alussa tylsä Waltarilla ei ole tylsiä teoksia. Lisäksi tässä Lygian ja Vinitiuksen kuvioita ja Neron runomatkoja Kreikkaan on hieman liian monta kertaa, nykyisin olisi tiivistetty.
Wikipedian mukaan Henryk Sienkiewiczin teoksia olisi julkaistu jatkokertomuksina, jos tämäkin on, se selittäisi rakenteesta paljon. Lukujen rakenne viittaisi siihen....
Hihii, enpäs ollut tiennyt tästäkään Nobelista... kirja löytyy omastakin hyllystä, ja muistelen siitä pitäneeni. Petronius on minusta aina ollut kiehtova hahmo; mikä tahansa kirja, jossa hän esiintyy, saa heti lisäpotkua. :-)
VastaaPoistaMinullekin selvisi vasta googlettamalla Nobelin palkinto. Ostin kirjan summan mutikassa, ja myös Nuoren Joosefin :)
PoistaJokke, ehkä saamme kuulla, mitä olet mieltä Mannin Taikavuoresta...
VastaaPoistaMuutama vuosi sitten tuli Teemalta useampiosainen dokumentti Mannin perheestä. En ole ikinä nähnyt mitään yhtä kiinnostavaa: Lopetin sen takia saksan kertauskurssini! Meillä ei ole tallenninta, kun katsomme tosi vähän televisiota ja ostamme elokuvia. (Tähän on nyt tosin tulossa huima muutos kaikkinen kotivahteineen...;-)
Siis kunpa saisin elämänkertakirjan Mannista!!! Lyhyt saksani ei riitä sillä kielellä lukemiseen. Tai jospa saisin vielä katsoa sen dokumentin.
Thomas Mannin Taikavuoren olen lukenut muutamaan kertaankin ja luen aina uudelleen.
Sienkiewiczin Quo vadiksen ollen lukenut, mutta en muista siitä mitään - enää. Painokseni on vuodelta 1959 ja siis Talvion suomennos puolasta.
Kiitos kommentista.
PoistaValitettavasti ei ole vielä Taikavuorta, mutta toivottavasti joskus olisi, kirjastostakin voisi etsiä :)
Quo Vadiksen olen joskus lukenut, mutta nyt en muista, omistanko kirjan vielä itse. Kirja on mielenkiintoinen, joskin minun lukukokemusta hieman häiritsee roomalaiset nimet, joita jotenkin vierastan eikä ajatus rooman keisareista ole mitenkään mieltäylentävä.
VastaaPoistaOlen lukenut monia samaan aikakauteen ja genreen lukeutuvia teoksia ja parhaasta päästä on mm. Ljoyd C. Douglasin Näin hänen kuolevan sekä De Vohl Louisin Keihäs.
Edellä on keskusteltu Thomas Mannista. Thomas Mannin Joosef-tetralogia on sellainen sarja, jonka toivoisin joskus jostain edullisesti löytäväni mieluimmin vielä kansipaperein. Minulla olikin se kerran, mutta kirjat haisivat niin pahasti homeelle, että minun oli pakko pitkin hampain hävittää ne.
Kiitos kommentísta.
PoistaTotta latinalaisia nimiä oli käytetty monessa, esim keisari oli Caesar, termiä pax vobiscum ja muita vastaavia teoksessa oli, taisi olla kerran Mare Nostrum. Claudius oli muodossa Klaudius, joka himean oudoksutti, sillä latinan c ääntyy kyllä k:na.
Toinen osa Jooser-sarjaa, kuten tämäkin teos oli kohtuu kunnossa, homeelta haisevat kirjat olen kyllä hävittänyt tai laittanut "ulkosäilytykseen", sääli hävittää, mutta minusta haju tarttuu.