Stanislaw Lemin Voittamaton, Kirjayhtymä 1979, kuulunut yhtymän Scifisarjaan, 211 sivua, alkuteos Nietzwyciezony 1964 suomentaneet Päivi Paloposki ja Kirsti Siraste.
Stanislaw Lemin Voittamaton on puolalaisscifiä vuodelta 1964. Teos on minusta mahtava. Kansi joka on Piotr Tomaszewskin kertoo asetelman. Voittamaton avaruusalus telakoituu Regis III planeetalle. Planeetalla on kaasukehä, jossa on 16% happea ja merissä elämää, mutta planeetan pinta on asumaton.
Aluksen 83 astronauttia on vaivutettu uneen, kun alus matkaa avaruudessa, heidät herätetään ennen laskeutumista (vrt. Avaruusseikkailu 2001, Avatar-filmi). Kun planeettaa tutkitaan, paljastuu outoja kuolleita rakennelmia, jotka hajoavat kuten Wall-E:n filmissä, muutakin yhteistä Wall-E:hen on, koska myös korjausroboteista puhutaan.
Itse asiassa kysymys on jännitysromaanista. Miehistö joutuu ratkomaan, mitä tapahtui aiemmin laskeutuneelle Kondor avaruusalukselle. Pelottavia kysymyksiä on paljon: miksi sen miehistö menetti järkensä. Ajatusluotaimella saadaan jäätyneen vainaan viime muistot, ja näky on karmea, samoin kun aluksen sisäosa. Kaikki vaikuttaa, että omat miehet olisivat aikaansaaneet tuhon. Aluksella on tiedemiehiä ja heistä tohtori Lauda kehittää teorian.
Teoriaa ja käytäntöä tarvitaan, sillä retkikunnille sattuu onnettomuuksia, ja pian antimateriaheitinkin on tehoton. Pelottavaa on, että kukaan ei tiedä, miksi retkikunnan jäseniltä nollautuu muisti, mitä ovat autiot kennokaupungit ja metallipisarat? Miesvahvuus hupenee 83:sta ajan kuluessa.
Mistä kärpäsistä kuolleiden viime muistot kertoivat.
Päähenkilöt Rohan ja Horpach joutuvat järjettömään elonjäämistaisteluun. Rohan kohtaa pilven ja...
Toivottavasti eivät juonipaljastukset ole liiallisia, mutta tällä planeetalla koneiden evoluutio on johtanut isompiin koneisiin, jotka ovat kuitenkin tuhoutuneet. Pienet älykiteet, kärpäset ovat alkaneet kehittyä, ja muodostavat tarvittaessa pilviä, pilvi yhdessä edustaa järkeä ...
Vaikka kirja on pian 50 vuotta sitten kirjoitettu, luin sen mielelläni. Tekninen osuus ei ole niinkään vanhentunut, kuten joissain scifi-seikkailuissa. Siinä on objektiivista fiktiota ja loogista kerrontaa. Kirja tapahtuu tulevaisuuden Linnunradalla, jossa on muutakin älyllistä elämää kuin ihmiset.
Kirjan teemoja on: ihmisen äly, evoluutio ja elonjääminen.
Kiinnostavaksi kirjan teki havainto koneiden evoluutiosta. Paljon energiaa tarvitsevat automaatit kuolivat sukupuuttoon, ja jäljelle jäivät pienet älykiteet, jotka tarpeen tullen saavat yhteyden toisiin, ja muodostavat pilviä ja joiden tuhoutuminen ei ollut ratkaisevaa. Yksin ne olivat pieniä kiteitä. Minusta internet ja muut verkostot toimivat samoin. Eli yhteyksiä on mutta niitä voidaan korvata toisilla, ei ole mitään massiivista keskuskonetta, joka hallitsisi kaikkea.
Lopussa älykidepilvi osoittaa inhimillisyyttä Rohanille.
Huikea kirja minun mielestäni.
*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli wikipedian mukaan puolalainen kirjailija, jolla oli lääkärin koulutus, hänen tunnetuin teoksensa oli Voittamatonta edeltänyt Solaris. Hänen kirjojaan on käännetty 41 eri kielelle.
Stanislaw Lemin Voittamaton on puolalaisscifiä vuodelta 1964. Teos on minusta mahtava. Kansi joka on Piotr Tomaszewskin kertoo asetelman. Voittamaton avaruusalus telakoituu Regis III planeetalle. Planeetalla on kaasukehä, jossa on 16% happea ja merissä elämää, mutta planeetan pinta on asumaton.
Aluksen 83 astronauttia on vaivutettu uneen, kun alus matkaa avaruudessa, heidät herätetään ennen laskeutumista (vrt. Avaruusseikkailu 2001, Avatar-filmi). Kun planeettaa tutkitaan, paljastuu outoja kuolleita rakennelmia, jotka hajoavat kuten Wall-E:n filmissä, muutakin yhteistä Wall-E:hen on, koska myös korjausroboteista puhutaan.
Itse asiassa kysymys on jännitysromaanista. Miehistö joutuu ratkomaan, mitä tapahtui aiemmin laskeutuneelle Kondor avaruusalukselle. Pelottavia kysymyksiä on paljon: miksi sen miehistö menetti järkensä. Ajatusluotaimella saadaan jäätyneen vainaan viime muistot, ja näky on karmea, samoin kun aluksen sisäosa. Kaikki vaikuttaa, että omat miehet olisivat aikaansaaneet tuhon. Aluksella on tiedemiehiä ja heistä tohtori Lauda kehittää teorian.
Teoriaa ja käytäntöä tarvitaan, sillä retkikunnille sattuu onnettomuuksia, ja pian antimateriaheitinkin on tehoton. Pelottavaa on, että kukaan ei tiedä, miksi retkikunnan jäseniltä nollautuu muisti, mitä ovat autiot kennokaupungit ja metallipisarat? Miesvahvuus hupenee 83:sta ajan kuluessa.
Mistä kärpäsistä kuolleiden viime muistot kertoivat.
Päähenkilöt Rohan ja Horpach joutuvat järjettömään elonjäämistaisteluun. Rohan kohtaa pilven ja...
Toivottavasti eivät juonipaljastukset ole liiallisia, mutta tällä planeetalla koneiden evoluutio on johtanut isompiin koneisiin, jotka ovat kuitenkin tuhoutuneet. Pienet älykiteet, kärpäset ovat alkaneet kehittyä, ja muodostavat tarvittaessa pilviä, pilvi yhdessä edustaa järkeä ...
Vaikka kirja on pian 50 vuotta sitten kirjoitettu, luin sen mielelläni. Tekninen osuus ei ole niinkään vanhentunut, kuten joissain scifi-seikkailuissa. Siinä on objektiivista fiktiota ja loogista kerrontaa. Kirja tapahtuu tulevaisuuden Linnunradalla, jossa on muutakin älyllistä elämää kuin ihmiset.
Kirjan teemoja on: ihmisen äly, evoluutio ja elonjääminen.
Kiinnostavaksi kirjan teki havainto koneiden evoluutiosta. Paljon energiaa tarvitsevat automaatit kuolivat sukupuuttoon, ja jäljelle jäivät pienet älykiteet, jotka tarpeen tullen saavat yhteyden toisiin, ja muodostavat pilviä ja joiden tuhoutuminen ei ollut ratkaisevaa. Yksin ne olivat pieniä kiteitä. Minusta internet ja muut verkostot toimivat samoin. Eli yhteyksiä on mutta niitä voidaan korvata toisilla, ei ole mitään massiivista keskuskonetta, joka hallitsisi kaikkea.
Lopussa älykidepilvi osoittaa inhimillisyyttä Rohanille.
Huikea kirja minun mielestäni.
*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli wikipedian mukaan puolalainen kirjailija, jolla oli lääkärin koulutus, hänen tunnetuin teoksensa oli Voittamatonta edeltänyt Solaris. Hänen kirjojaan on käännetty 41 eri kielelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti