Mikko Partanen ja Kalle Lamberg: MM-kisaextra urheilutoimittajien sattumukset, Like 2005. Sivumäärä 340.
Kirjan nimi viittaa (?) Helsingin MM-kisoihin kuten kansikuvakin, jossa Tiina Lillak voitti keihäässä MM-kultaa Helsingissä 1983 tuloksella 70,82. Kirjan painovuotena 2005 Helsingissä oli toisen kerran yleisurheilun MM-kisat. Kirjaan esipuheen on kirjoittanut Helsingin 1983 MM-kisojen hopeaa kolmiloikassa saavuttanut Yhdysvaltain Willie Banks. Banks puhuu Helsingin hyvästä hengestä ja Yhdysvalloissa vallitsevasta musertavasta rasismista ja rotuennakkoluuloista. (Banks syntynyt 1956).
Kirjassa miltei sata (laskujeni mukaan 93) urheilutoimittajaa kertoo, pieniä juttuja, hauskoja tai erikoisia. Niissä esiintyy urheilijoita, mutta ei erityisen paljon yleisurheilijoita, vaan jääkiekkoilijoita, jalkapalloilijoita, mäkihyppääjiä, hiihtäjiä, eli perinteisiä suomalaisia urheilijoita. Osa jutuista on matkalla sattuneita kommeluksia. Suurempi osa tarinoiden kertojista on kirjoittavia toimittajia. Osa on radion tai tv:n selostsjia.
Tämä ei siis kerro paljoakaan urheilutoimittajista, poikkeuksena Paavo Noponen, josta Raimo Häyrinen kertoo muutaman tarinan.
Kirja on ilmeisimmin paranneltu painos vuonna 2003 ilmestyneestä Urheilutoimittajien kootut sattumukset. Tässä kirjassa on yleisurheilun MM-kisojen tulokset 1983-2001. Lisäksi Vesa-Matti Peltola on laatinut yleisurheilun MM-kisoihin liittyviä kysymyksiä. Tekijöiden lähteille en päässyt. Kalle Lamberg, tuo kuuluisa näyttelijä on syntynyt 1987, joten en ole ollenkaan varma, että on kyse "samasta Kalle Lambergistä" veikkaus on, että kyse on kaimasta.
Kirjaa pystyy lukemaan hiljalleen, on minusta hyvin avartava, sillä kertoo myös huippu-urheilun ja selostamisen olosuhteista aiempina aikoina.
Urheilun seuraaminen on kuulunut lapsuuteeni, joten alla huomioita selostajista ja osin tästä kirjastakin. Suomalaista selostajista legendaarisimmat ovat radioäänet Pekka Tiilikainen (1911-1976) ja Martti Jukola (1900-1952). Yleisradio ja ylipäätään oli alkuun ainoa media, mistä tuli selostuksia. Nyt radiokanavia on kymmeniä, ja tv-kanavia on satoja, jopa urheilukanavia näkyy Suomessa kymmeniä tai peräti satoja. Yleisadio lähettää edelleen urheiluselostuksia radiosta, se kyllä toimii. Tiilikaisen ja Jukolan lisäksi kirjassa radioselostajista on mainittu Paavo Noponen (1930-2016), jonka mainitsee itsekin legendaarinen Raimo Häyrinen (1940-2020). Antero Viherkenttä (1933-2011) saa myös tilaisuuden kertoa pari tarinaa.
TV-lähetykset alkoivat Suomessa 1950-luvun lopulla. Ensimmäinen Urheiluruutu näytettiin 18.8.1963. Alkuajan selostajia olivat Seppo Kannas (s. 1933) ja Anssi Kukkonen (s. 1934). Pitkään vain Yleisradio näytti urheilua tv:ssä. Nykyään on satelliittikanavia satoja, josta tulee urheilua yötä päivää. Eurosportilla on oma selostaja snookerissa, pyöräilyssä, yleisurheilussa, hiihdossa ja tenniksessä. Selostajat ovat alkaneet erikoistua. Satelliittikanaville ja Yleisradioonkin on tehty oma kisastudio, jossa on studioisäntä ja asiantuntijoita, paikan päälle on lähetetty selostaja ja yksi asiantuntija. Jalkapallon MM-ja EM-kisoihin selostajien, studioisäntien ja asiantuntijoiden lauma on suuri, ja johtuu siitä, että kisojen lähetysoikeudet ovat todella kalliita, joten on ennakkostudio ja jälkeenpäin asiantuntijat kertovat, sen joka on jo nähty monin hidastuksin ja eri kuvakulmista.
Formulaa selosti Suomessa ensin Matti Kyllönen, myöhemmin Tomi Tuominen, Oskari Saari ja nykyisin Niki Juusela. Turun Sanomiin F1:sta kirjoitti Heikki Kulta. Kirjassa on formula-tarinoita. Keke Rosbergin laaja kielitaito tulee mainittua, ja sikarin tupruttelu.
Mukava kirja, mutta myös sillisalaattia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti