sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Erkki Rekimies: Susi-Rolf, Martti ja minä

Erkki Rekimies: Susi-Rolf, Martti ja minä, WSOY 1970, Nuorten toivekirjasto 198, sivumäärä 128.

Erkki Rekimiehen Susi-Rolf, Martti ja minä on  nuorille kirjoitettu  historiallinen seikkailu. Tarina alkaa kun Katedraalikoulun 18-vuotiaat kesälomalla olevat oppilaat Pietari eli Petteri ja Martti menevät Turun satamaan ja aikovat ottaa pestin purjelaivaan, joka matkaisi Tukholmaan. Kun Tukholman laiva tulee, heidät pestataan nuoren "tukholmalaisen aatelismiehen" palvelijoiksi ja suuntana on Turun Linna, jossa Tukholmasta saapunut haluaa puhua Linnanherran kanssa, mukanaan suosituskirje kuninkaalta. Linnanvouti Hannu Matinpoika yrittää pidättää vieraan, mutta kolmikko lähtee pakoon, ja aikovat matkustaa Viipuriin.

Seikkailun ajankohta on Ruotsin vallan aika vuosien 1323 ja 1721 välillä, sillä Viipuri liitettiin Ruotsiin Pähkinäsaaren rauhassa 1323, ja Venäjään Uudenkaupungin rauhassa 1721. Miehet yöpyvät Martin ja Petterin vuokramökissä, mutta sinne hyökätään yöllä. He päättävät matkata Hämeenlinnan kautta Viipuriin. Myös Martin vanhempien luo on hyökätty. Kolmikko taistelee hengestään, ja silloin muukalainen kertoo, millä asioilla liikkuu. Tukholmasta tullut mies on Rolf Varg. jota kutsutaan Susi-Rolfiksi. Susi-Rolfin isä on ollut Viipurin linnanherrana, mutta hänet leimattiin petturiksi ja tuomittiin vankilaan. Perhe pakeni Tukholmaan, nyt Rolf aikoo puhdistaa isänsä maineen.

Seikkailu avautuu hitaasti, mutta on jännittävä. Susi-Rolf joutuu kaivamaan todisteet, ja pysyttelemään hengissä. Hannu Matinpoika miehineen yrittää kaikki keinot, jotta Rolf saisi surmansa. Tarinassa on kiperiä ja jännittäviä tilanteita, ja se päättyy onnellisesti, Rolf löytää todisteet, ja kihlaa nuoruuden rakkautensa Ingridin ja suuntaa Tukholmaan. Perheen maine on nyt kunnossa.

Rekimiehellä on tarinassa monta tasoa, ilmeisin on historiallisessa kehyksessä Rolfin tarina. Kerronnan kautta pääsee tutustumaan Petteriin ja Hannuun. Petterin kerronassa, Petteri on rohkea, ja Petteri tietää asiat, mutta hän keksii aina verukkeita sille, että joko möhlii asiat tai ei pysty tekemään mitään. Petteri kertoo Martin olevan kömpelö, saamaton ja likinäköinen. Tekstistä kuitenkin ilmenee, että Martti saa aikaan, uskaltaa, ajattelee, ja opettelee uusia asioita. Marttiin suhtaudutaan kunnioittavasti ja Petteriin väheksyvästi lähinnä säälien. Tarinan loppuessa Martti nimitetään lippumieheksi ja hän saa komentoonsa ratsuosaston, ja saa pestin palkkioineen. Petteri saa sen sijaan palata Turkuun.

Erkki Rekimiehen Susi-Rolf, Martti ja minä on nasevasti kirjoitettu seikkailukertomus nuorille, aivan pienimmille eivät kerronnan tasot ehkä aukene, mutta itse tarina on jännittävä, ja historiaan tutustumisesta on aina hyötyä.

*****

Erkki Rekimies (1923 - 1995) oli laadukas seikkailukertomuksia kirjoittanut lehtimies, olen blogannut hänen kirjoittamistaan teoksesta Laatokan lentäjät sekä Näkymätön intiaani.

Helmet-kohta 38 toteutetaan haave (useitakin)

8 kommenttia:

  1. Tämäpä mainiolta kuulostava teos, jota erinomaisesti avaat! Hauskasti ja kiinnostavasti kerrottu toisiaan täydentävien Martin ja Petterin huikea seikkailutarina historiallisissa raameissa.

    Nuorten toivekirjasto on melkoinen aarreaitta sisältäen kaiketi 265 teosta, joista useita tuli luettua aikanaan, mutta josta aina löytyy uutta, ja joka myös monipuolisuudessaan oli yksi tie kirjallisuuden avaraan maailmaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen yleensä näitä ostanut iltatoreilta tms, tämäkin on niitä
      "aarteita",

      Poista
  2. Kiva saada tietää näistä vanhoista kirjoista, blogit ovat usein uutuuspainotteisia. Tuntuu siltä, ettei nuorille enää ole tyylipuhtaita seikkailukirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ihmiset puhuvat lanusta ja sitä julkaistaankin, mutta lapset eivät tartu näihin. Tuskin ne tarttuvat tähänkään, mutta entisajan lapset lukivat näitä, ja varmasti osa lukisi nytkin.

      Poista
  3. Kertoja lienee tuo Petteri. Tätä voisi harkita luettavaksi, voisi ainakin vilkaista miten kerronta etenee. Kansikuva on hyvin julistemainen. Tuo Näkymätön intiaani kiinnostaa tosin enemmän. Täytyy pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta kansi kuva on huono, näissä yleensä on hienoja kansia.

      Poista