Minna Canth: Murtovarkaus, 1883, viisinäytöksinen näytelmä.
Tapahtumat alkavat juhannuksena
Peltolan leskeksi jäänyt isäntä etsii pojalleen Niilolle emäntää. Peltola sopii toisen isännän Ukonniemen kanssa, että Niilo naisi Ukonniemen tyttären kauniin Loviisan.
Niilo on kauhistunut, hän rakastaa torpparin tytärtä Helena Aholaa, joka on palanut kuuden vuoden jälkeen, oltuaan Helsingissä pahimmat nälkävuodet. Kuuden vuoden aikana Helenan isästä Antista on tullut juoppo, ja aikoo naittaa tyttärensä Helenan juoppokaverilleen Hoppulaiselle. Antin vaimo Maria kärsii Antin juopottelusta.
Kylällä on noita Penttula, joka tekee lemmentaikoja Loviisalle, jotta Niilo Loviisaan rakastuisi. Penttula myöskin keittää viinaa, jota myy Hoppulaiselle.
Penttula, joka on tietenkin huijari, saapuu Aholan taloon ja ottaa Helenan huivin. Pian Helena pidätetään ja häntä syytetään murtovarkaudesta. Peltolassa on särjetty ikkuna ja varastettu 500 markkaa. Huivi on löydetty tekopaikalta. Helena uskoo, että isä on syyllinen, sillä Helena oli sitonut huivin Antti-isän käteen. Helena heitetään vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.
Hoppulainen on hyväntahtoinen ja hän auttaa Helenaa, joka on tunnustanut teon, koska luulee, että isä on varastanut rahat. Penttula on pöllinyt rahat ja haluaa palkkion myös Loviisalta - viisi tynnyrillistä rukiita.
Murtovarkaus on vauhdikas ja paikoin hauska Minna Canthin esikoisnäytelmä. Canth oli jäänyt leskeksi. Murtovarkaudessa Canthin luovuus tulee hyvin esiin, mutta myös hänen tutut teemat, kuten luokkaerot, alkoholin haitat, sekä naisen huono asema.
Hoppulainen näkee, mihin Penttula on piilottanut ryöstösaaliin. Peltolalla on setelien sarjanumerot ja hän on pyytänyt Penttulan apua. Hoppulainen paljastaa Penttulan konnaksi, ja Penttula paljastaa Loviisan aikeet.
Hyvä ja vauhdikas näytelmä, jonka kieli on hyvin rikasta.
Parempi pyy kädessä kuin kymmenen oksalla. (Yleensä tuo on muodossa "parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla", sillä pivo tarkoittaa kourallista, kouraa, joskus kämmentä).
Ei ole luulo tiedon väärtti.
****
Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ
Kiitos näytelmän esittelystä, on ainakin itseltäni jäänyt pimentoon! En ole lukenut Canthilta kuin Köyhää kansaa, joka oli hyvin ahdistava ja vaikuttava.
VastaaPoistaKöyhää kansaa ja Työmiehen vaimo on kyllä ankeaa, kuten myös Salakari, eikä Hannakaan ole iloinen. Tämä oli siinä sarjassa 'kepeä'
PoistaHauska postaus Minna Canthista, joka on totisesti päivänsä ansainnut!!
VastaaPoistaHarmi kyllä eli näin canthilaisittain "taivahan talikynttilät" kirjailijan "Papin perhe" ja "Työmiehen vaimo" olivat koulu-aikaista pakkopullaa, joka riitti turhan pitkäksi aikaa... Nyt hänen tuotantoonsa suhtautuisi taatusti toisin silmin ja ajatuksin, joten tilaisuuden tullen, miksipäs ei;)
En muista oliko meillä Minna Canthia lukulistalla, minulla ei ollut. Nyttemmin olen lukenut, näytelmät ovat hankalia lukea nuorelle iällä.
PoistaKiva esittely tästäkin Minna Canthin teoksesta. Jänniä nuo sanonnat, useimpia itsekin käyttänyt tai kuullut lapsesta asti:)
VastaaPoistaItsellekin tuttuja sanontoja 😀
Poistalukenut häntä
VastaaPoista😀
Poista