Ansu Kivekäs: Korson kriminaalit

 

Ansu Kivekäs: Korson kriminaalit, Docendo 2021, sivumäärä 288.

Korsolainen Ansu Kivekäs (s.1964 Vantaalla) on julkaissut haastatteluihin perustuvan kirjan  Korson kriminaalit, joka kertoo eräistä korsolaisista nuorista, jotka päätyivät rikoksen poluille 1960- ja 1970-luvuilla. 

Kirjan päätapahtumaksi nostetaan Suomen ensimmäinen nuorisomellakka, joka tapahtui 56 vuotta sitten rukouslauantaina 17.7.1965, jolloin Korsossa työväenyhdistyksen "talolla" järjestettiin brittiläisen Renegadesin konsertti. Koska oli rukouslauantai, oli yleinen tanssikielto, jota nuoret uhmasivat. Paikalle tuli virkavaltaa poliiseja ja ilmeisesti palokunta. Nuoret heittelivät poliiseja kivillä, jotka pamputtivat nuoria. Tässä linkki Tuomo Olkkosen juttuun nuorisomellakan tapahtumista.

Taustaa
Itse ostin kirjan uteliaisuuttani, olen 1980- ja 1990-luvulla asunut Vantaalla Havukoskella, ja tienoo ja sen eräät lieveilmiöt ovat tuttuja. Sodan jälkeen oli Helsinki ja Helsingin maalaiskunta, josta liitettiin alueita (Malmi ja Pitäjänmäki)  Helsingin kaupunkiin, mutta maalaiskuntaan liitettiin muita alueita. Helsingin pitäjän asukasluku oli noin 15 000 vuonna 1950. Vantaa nimitys tuli käyttöön 1972, ja vuonna 1974 Vantaasta tuli kaupunki. Tikkurila, Hiekkaharju, Koivukylä, Rekola ja Korso ovat pääradan varrella, Korsossa on nykyisin asukkaita noin 7200. Kirjan alussa Korso on maaseutumaista, ei siis betonilähiö, lähiöaika tulee myöhemmin, eikä sitä kirjassa käsitellä. Korsolaiselle tämä on nostalgiaretki, mutta muillekin teos on mielenkiintoinen. Alkuun Tikkurilan poliisiasema on kuselta haiseva hirsitalo, Hiekkaharjun PYP:issä tehtaillaan shekkipetoksia, ja annetaan helposti lainaa.

Pojat syntyivät suuriin ikäluokkiin sodan jälkeen. Suomessa vuonna 1944 armeijan miesvahvuus oli 531 000 miestä, ja väestömäärä 3,8 miljoonaa. Sodan jälkeen syntyi lapsia paljon vuonna 1947 yhteensä 108 168 lasta. Syntyvyys laski siten, että 1973 syntyi enää 57 000 lasta, ja vuonna 2020 syntyi 46 452 lasta. Kirja tarkastelee Korson kriminaalien elämää lapsuudesta alkaen. 

Poikia, jotka kirjan tekohetkellä ovat jo eläkkeellä, haastatellaan, eli kirja koostuu poikien puheenvuoroista. Poikien perheissä isä oli ollut rintamalla, moni täydet 6 vuotta, perheet ovat suuria. Miehet ovat hiljaisia, mutta monet juovuksissa hakkasivat vaimoaan ja lapsiaan. Pojat kävivät kansakoulua, ja kansalaiskoulua, mutta vain yksi kaksivuotisen ammattikoulun. Kansakoulua muistellaan pääosin lämmöllä, mutta levottomuus vaivasi. Myöhemmin tulevat kuvaan vaikeudet kotona, ja väkivalta, ja osa ei voi asua kotona. Päihteet eli viina astuu kuvaan varhain, ja autojen kanssa touhuilu. Pojat myivät pimeää viinaa, jolla saadaan isoja tilejä, jotka juodaan. Lähes kaikki käyvät armeijan kunnolla. Päähenkilö Rauski meinaa jopa jäädä taistelusukeltajaksi. Lapsuuden kotioloja kuvataan pääsääntöisesti ankeiksi, mutta nuoruutta kuvataan onnelliseksi, kesäiseksi, ja paljon tapahtuu. Viinaa, viinan myyntiä, bensavarkauksia, tappeluja, panemista muistellaan lämmöllä, jopa tippuriakin. 

Kirja on petollinen, sillä nuoruus kuvataan onnelliseksi, mutta nuoruus sekin on täynnä pikkurikosta, poliisien kanssa tappelua, ja hiljalleen rikokset muuttuvat pahemmiksi. Shekkipetoksia, postiryöstöjä, päihteiden kauppaamista, ja sitten niiden seurauksena putkakomennuksia, tutkintavankeutta ja vankilatuomioita.

Vaikka kerronta on varsin seesteistä, on kirjan tapahtumat ikäviä. Leukaluita murtuu, ihmisiä kuolee, ammutaan, puukotetaan, ja lusitaan. Tämä on konnien pohdintaa, mutta perheenjäsenten ja lasten näkökulma jää vähemmälle. Kirjassa on kuitenkin valonpilkahduksia. Moni pojista  tulee järkiinsä, pystyy katkaisemaan linnakierteensä, ja rauhoittumaan. Yksi hahmoista jopa tekee 40-vuotisen uran Otavan kirjapainossa. Otavan johto haluaa antaa miehelle linnatuomiosta huolimatta mahdollisuuden ja sitä moni syrjäytymisvaarassa olevassa tarvitsee. Jos palaa linnasta samoihin ympyröihin huonossa mielessä, niin rikoskierre helposti jatkuu.

Kirja ei selitä, eikä moralisoi, vaan lukija tekee johtopäätöksiä. Itse aistin ainakin tiettyä rauhattomuutta, kodin lämmön puuttumista, ja liiallista impulsiivisuutta. Yht'äkkiä varastetaan bensaa, ja lähdetään toiselle puolelle Suomea, juodaan viinaa, tapellaan ja tehdään rikoksia, kun rahat loppuvat, hankitaan sitä nopeasti jostain.

Kirjan rikosten pääpaino on viinan trokauksessa. Viinakortti poistui vasta vuoden 1970 lopussa, ja anniskelusäännökset olivat tiukkoja sen jälkeenkin. Miehillä oli kunnon metsäbaari Korsossa, kauppa kävi kuin häkä. Salamyynti oli tuolloin ankara rikos. Pidätysajat olivat pidempiä kuin nykyään. Poliisien kanssa painittiin, ja poliisi tämän mukaan myös pamputti. Aika tässäkin on muuttunut, joskin pojat lämmöllä muistelevat osaa poliiseista, reiluja kavereita.

Ansu Kivekäs on koonnut haastatteluista Korson kriminaalit, ja se on mielenkiintoinen teos kaikille, joita kiinnostaa Korso, Vantaa ja ihmisten elämänkohtalot. Itseäni aihepiiri kiinnostaa, myös Vantaa, joka on hyvin kiinnostava kaupunki.