Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus

 

Arthur Conan Doyle: A Study in Scarlet, 1887 suomeksi eri nimillä kuten Kosto, Kostaja, Tulipunainen tutkielma ja Punaisten kirjainten arvoitus.

Teos on mitaltaan pitkähkö noin 80 täyttä A4-sivua, tunnetuimmat Sherlock Holmes -seikkailut ovat lyhyitä noin 20 sivua. Luin tämä Gutenbergistä ensin englanniksi mutta myös suomeksi.

Punaisten kirjainten arvoitus -tarinan kertojana on Afganistanin sodassa haavoittunut lääkäri John H. Watson, joka vuonna 1878 palaa raihnaisena Lontooseen ja väittelee lääketieteen tohtoriksi Lontoon yliopistossa. Arthur Conan Doyle (1861-1930) oli itse yleislääkäri, joka erikoistui silmälääkäriksi, mutta muistetaan parhaiten näistä hyvistä Sherlock Holmes tarinoista.

Tohtori Watson on vähissä rahoissa ja etsii asuntoa. Ystävä esittelee Watsonin Sherlock Holmesille, joka on opiskellut yliopistossa ja ollut kiinnostunut kemiasta. Holmes ei suorita loppututkintoa. Holmes harrastaa ammuntaa, nyrkkeilyä ja miekkailua. Sherlock Holmes päättelee Watsonin tulleen Afganistanista päivettyneen ihon, laihuuden ja haavoittumisen vuoksi. Watson on vailla asuntoa ja muuttaa Baker Street 221B:hen Holmesin luo. Watson hämmästelee Sherlockin henkisiä kykyjä, mutta havaitsee myös, että Sherlock Holmes ei ole kiinnostunut kaikesta. Holmesin tiedot kirjallisuudesta, tähtitieteestä ovat olemattomat, politiikasta hatarat ja kasveista vaihtelevat, puutarhan kasveista Holmes ei ole kiinnostunut, mutta myrkyistä ja nautintoaineista kyllä. Maantiedosta tiedot ovat käytännölliset, maaperästä hän tietää kaiken olennaisen, eli osaa sanoa, mistä mikin maanäyte on peräisin. Kemiasta tiedot ovat syvälliset, anatomiasta tarkat, mutta eivät systemaattiset. Holmesia kiinnostaa sensaatiokirjallisuus valtavasti. Holmes soittaa viulua. Hän osaa nyrkkeillä ja miekkailla. Holmesilla on käytännölliset tiedot Englannin laista.

Itse tarinassa on tapahtunut murha. Murhapaikka on punainen verestä, mutta uhrissa ei ole haavoja. Uhri on amerikkalainen Enoch Drebber, joka  on murhattu jollakin myrkyllä. Murhapaikalla on Scotland Yardin Gregson ja Lestrade. He hapuilevat pimeässä. Seinästä löytyy verellä kirjoitettu viesti RACHE. Lestrade epäilee, että pitää etsiä Rachel-nimistä henkilöä, mutta Sherlock Holmes huomattaa, että Rache on saksaa, ja tarkoittaa kostoa. Sherlock Holmes myös tarkastaa rikospaikan ja löytää monta johtolankaa. Myöhemmin ilmenee, että myös Drebberin kumppani Joseph Stangerson on myös murhattu. Tapaus tuntuu lukijalle mystiseltä, mutta Sherlock Holmes pidättää rikollisen noin puolessa välissä tarinaa. 

Juonipaljastuksia älä lue
Lopputarina selvittää kostomurhan syitä. Koston siemenet kylvetään Utahissa, jossa murhaaja Jeferson Hope on kosinut naista Lucy Ferrieriä, jota kuitenkin vaaditaan toisaalle naimisiin. Jeferson Hope, Lucy ja tytön isä John Ferrier lähtevät pakoon, mutta takaa-ajajat saavuttavat karkulaiset. Lucy naitetaan Utahin tapaan, mutta hän kuolee luultavasti elämänhalun puutteeseen. Hänen isänsä tai paremminkin ottoisänsä John on tapettu jo aiemmin. Katkeroitunut Jeferson Hope jää kostamaan. Hope antaa uhreilleen mahdollisuuden, hänellä on kumpaakin uhria varten kaksi pilleriä, toinen on myrkkyä ja toinen vaaraton. Uhri ottaa toisen ja Hope toisen. Koston uhrit kuolevat, kuten myös Hope, joka on vakavasti sairas. Valtava verimäärä rikospaikalla on hänen omaa vertaan, jota on suihkunnut hänen nenästään. Takaa-ajoa on kestänyt parisenkymmentä vuotta ja Hope on seurannut kaksikkoa Pietariin, Kööpenhaminaan ja Pariisiin ennen Lontoota. Eräs johtolanka on Lucyn sormus, jonka Hope on ottanut Lucyn kuoltua ja jonka hän pudottaa tekopaikalle näytettyään sitä Dreberille.

Tarina on minusta varsin hyvä, ja siinä on pohjustettu Holmesin ja Watsonin luonteita. Murhien motiivin liittyvä osio on minusta liian pitkä. Syyllisen kertomuksella on varsin merkittävä rooli, kuten myös toisessa Conan Doylen Sherlock tarinassa eli Neljän merkissä, josta bloggaan keväämmällä.

Sherlock Holmesia verrataan tässä Edgar Allan Poen Dubiniin, Poe kirjoitti salapoliisijuttuja, ennen Arthur Conan Doylea (Olen blogannut Poen Kultakuoriaisesta). Sherlock Holmes ja siis Arthur Conan Doyle kumoaa tämän, vaikka kyse on vasta ensimmäisestä tarinasta. 

Sherlock Holmesin ystävyys tohtori Watsonin kanssa on sarjan kantavia voimia, tai päin vastoin, mutta Watson ihailee Holmesia. Osassa Watsonin kirjaamista tarinoista eletään Watsonin poikamiesaikaa, osassa ollaan naimisissa. Tarinat eivät muodosta täydellistä kronologista Holmesin ja Watsonin yksityiselämän tarinaa, vaan näissä Arthur Conan Doyle itsekin hapuilee. Sherlock Holmes asuu ensin Watsonin kanssa ja sitten yksin aviottomana ja ihailee ensimmäisen lyhyen jutun (1891) naista eli Irene Adleria, joka onnistui seuraamaan valeasussa Sherlock Holmesia.

Arthur Conan Doyle kyllästyi kirjoittamaan Sherlock Holmesin seikkailuja ja kirjoitti Viimeiseen tapaukseen professori Moriartyn, jonka kanssa Sherlock Holmes katosi 1893. Sittemmin Arthur Conan Doyle osallistui tiettävästi Buurisotaan ja kirjoitti pitkän  Baskervillen koira -tarinan (1901 -1902), siinä tohtori Watson muistelee Holmesin ratkaisevan Baskervillen sukukirouksen. Syyllinen on ihminen, joka on valjastunut sekarotuisen koiran murhaajaksi. Sherlock Holmesin paluu tapahtui 1903 tarinassa Autio talo. Tarinat jatkuivat sen jälkeen. Kronologisesti viimeisessä tarinassa His Last Bow vuodelta 1917, jossa Sherlock Holmes esiintyy chicagolaisena Altamontina, joka kauppaa saksalaiselle von Borkille salaista aineistoa, ja saa miehen käpälälautaan yhdessä Watsonin kanssa. Tarinan mukaan Sherlock on vetäytynyt mehiläisten hoitajaksi, mutta pääministeri on houkutellut miehen "palvelukseen". Tämä on kirjoitettu ensimmäisen maailmansodan aikana, missä Saksa oli sodassa Britannian kanssa. Novellissa viitataan myös Irlannin sisällissotaan, jossa Saksalla oli sormet pelissä (tämän mukaan), Altamontilla on irlantilaistausta, vaikka oli siis amerikkalainen. Tämä tarina on suomennettu nimillä Viimeinen kumarrus sekä Sherlock Holmesin sotapalveluksessa. 

Kaikista lyhyistä Sherlock Holmes -tarinoista minulla on bloggaus täällä.