Stanislaw Lem: Solaris

Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.