torstai 13. helmikuuta 2020

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5


Kurt Vonnegut: Teurastamo 5, eli lasten ristiretki, alkuteos Slaughterhouse Five, or The Children's Crusade, 1969 ruotsinnos Olov Jonason, sivumäärä 222.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on merkkiteos, ja kertoo Dresdenin pommituksen kokeneesta miehestä. Kurt Vonnegut (1922 - 2007) oli amerikkalainen kirjailija. Hän osallistui amerikkalaisten puolella toiseen maailmansotaan, ja joutui sotavangiksi 22.12.1944, ja koki Dresdenin pommitusten kauhut. Dresdeniniä pommitettiin  13.2 - 15.2.1945 ja niissä kuoli 25 000 - 40 000 ihmistä, pommitukset suoritettiin palopommeilla.  Teoksen alkuosassa teoksen kertoja etsii tapaa ilmaista sodan mielettömyyttä. Asiasta halutaan vaieta, mutta kertoja avaa tapahtumia amerikkalaisen Billy Pilgrimin kautta. Teurastamo 5 ei ole perinteinen romaani, vaan absurdi kuvaus, jossa päähenkilö kokee tapahtumat aikahyppyinä, Billy hyppii elämässään jatkuvasti, lisäksi  hänet kaapataan Tralfamadoriin toiseen aurinkokuntaan, ja siellä hän on povipommi Montana Wildhockin kanssa planeetan eläintieteellisessä puutarhassa paikallisten töllisteltävänä.

Teoksen päähenkilö Billy Pilgrim on täysin valmistautumaton toisen maailmansodan rintamalle, oikeastaan vasta lapsi. Robert Pilgrim joutuu sotavangiksi, viedään Dresdeniin, ja hän kokee palopommitusten kauhut hengissä. Billy Pilgrimin aikahypyt alkavat jo sotavankeudessa, eli nukahtaessaan hän siirtyy toiseen ajanhetkeen, eli Billy tietää ennalta ihmisten ja myös oman kohtalonsa. Billy Pilgrim kouluttautuu optikoksi, ja avioituu optikkokoulun omistajan rikkaan, mutta ruman tyttären Valencian kanssa. Avioliitto on kuitenkin onnellinen, ja siitä syntyy kaksi lasta Robert, joka liittyy vihreisiin baretteihin ja osallistuu Vietnamin sotaan, sekä Barbara, jonka hääpäivänä tralfamadorelaiset kaappaavat Billy Pilgrimin planeetalleen valovuosien päähän.

Kirjasta ei voi antaa juonipaljastuksia, sillä jo luvun 2 alussa kerrotaan kaikki olennaiset tapahtumat. Teoksessa asiat toistuvat yhä uudestaan ja limittyvät. Teoksen tyyli on satiirinen, täynnä mustaa huumoria, fatalismia, ja paljon kyynisyyttä. Kuolemisesta tehdään arkipäiväistä "niin se käy". Sen sijaan teoksen päätapahtumia Dresdenin pommittamista maantasalle ja Billy Pilgrimin ystävän lukio-opettaja Edgar Derbyn teloittamista ei käsitellä lainkaan. Dresdenin palopommitus aiheuttaa tulipalot, ja kaikki orgaaninen palaa. Vain muutamat ihmiset säilyvät hengissä, sotavangit Teurastamo 5:n kellarissa. Ruumiita haudataan ja poltetaan, ja tämän keskellä sotavanki teloitetaan teekannun kuljettamisesta.

Kirja jauhaa asiat yhä uudestaan. Billy Pilgrim on laiha ruipelo ja täysin valmistautumaton sotaan. Hän eksyy ja jää sotavangiksi. Kurt Vonnegut saa näin mahdollisuuden kuvata sotavankeutta. Englantilaiset sotavangit pitävät yllä kuria, säännöllisiä tapoja, ja kiinnittävät huomiota ulkonäköönsä. Ei niin särmät amerikkalaiset sotavangit lähetetään töihin Dresdeniin, joka on täysin säästynyt pommituksilta. Dresden kuitenkin pommitetaan maan tasalle muutamassa päivässä, ja lopulta Saksa antautuu. Pilgrim kouluttautuu optikoksi, nai optikkokoulun omistajan ruman ja lihavan tyttären Valencian. Billy Pilgrim tajuaa aikahypyistään, että avioliitto tulee olemaan onnellinen, ja hän hyväksyy Valencian sellaisena kuin hän on. Valencia jumaloi miestään, ja Billyn lento-onnettomuuden jälkeen ajaa rikkinäisellä autolla sairaalaan, ja kuolee häkämyrkytykseen, niin se käy.

Luin kirjan ruotsiksi, mutta olin varannut kirjan kirjastosta suomeksi, ja luin sen toistamiseen suomeksi, suomentaja Juhani Jaskari, Tammen Keltainen kirjaston kahdeksas painos 2012.

Suomeksi luettuna kirja tuntui vielä satiirisemmalta ja kyynisemmältä. Billy Pilgrim on saanut tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, ja saanut rohkeutta muuttaa ne asiat, jotka voi muuttaa sekä viisautta aina erottaa nämä kaksi. Hyvä neuvo, mutta teoksen satiirisuutta on, että lopulta tuo filosofinen teksti on sydämenmuotoisessa medaljngissa Montanan hyvinmuodostuneiden rintojen välissä, myös piirroskuvan kera.

Kirjaa on hyvin vaikea kuvailla analyyttisesti se pitää vain lukea ja siten kokea. Toisella lukemisella voimistui myös tunne Billy Pilgrimin täydellisestä ulkopuolisuudesta, joka johtuu aikahypyistä (tai pommitusten kauhuista, jota ei voi kuvata). Teoksen alussa tarinan kertoja mainitsee ulkopuolisuuden syyksi sen, että Dresdenin pommituksista on vaiettu, eikä kukaan halua puhua asiasta, ja jos sen kokenut puhuu, kukaan ei usko. Tarinassa Billy Pilgrim puhuu aikahypyistä, ja muukalaisten kaappauksista vasta vaimonsa kuoleman ja lento-onnettomuuden jälkeen, ja muut leimaavat puheet hullun horinaksi.

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 on absurdi sodanvastainen klassikko, jolla osallistun omaan lukuhaasteeseeni 75 vuotta toisesta maailmansodasta, haasteen tavoite on ylläpitää tietämystä sodan mielettömyydestä ja rauhan arvosta. Tämä kirja on Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla josta ajattelin lukea kirjoja vuosina 2020 ja 2021.

6 kommenttia:

  1. Joskus vuosia sitten olin työmatkalla Dresdenissa ja luin kirjan ennen sinne matkustamista. Nyt kun luin postaustasi, mietin että voisinpa ottaa tämän uudelleen lukulistalle. Kirja käy hyvin sinun haasteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole käynyt Dresdenissä siellä on nyt ääriongelmia. Kiitos kommentista. Kirja kestää uusintaluvun kyllä.

      Poista
  2. kauan sitten kun luin Vonnegut, on kirjahyllyssä, pitäis uudestaan, tykkäsin siitä huumorista. Oletko lukenut Kurjet (1919) av Maila Talvio?
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2020/02/min-mors-bokmarke.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Kurkia. Luen kyllä. Vonnegutilla on paljon huumoria ha pitääkin olla kun selviää tuosta katastrofista.

      Poista
    2. jostain syystä äitini ehti heittää pois tuon Kurjen, harmittaa, on käännetty ruattiksikin. Nyt hän lukee Laps Suomen av Taisto Huuskonen, joka kertoo näistä Venäjän vankiloista, ei ihan sotakirja.

      Poista
    3. näithän tamän yliopistoaineen Kurjesta:
      https://trepo.tuni.fi/handle/10024/77996

      Poista