Sofokles: Antigone

Sofokles: Antigone, WSOY 1910, suomentaja Kaarlo Koskimies.

Sofokleen Antigone on kreikkalainen tragedia, joka esitettiin ensi kertaa jo 440-luvulla eaa.

Antigone haluaisi haudata kotikaupunkiinsa Theebaan hyökänneen veljensä Polyneikosin ja jakaa aikeensa sisarensa Ismenen kanssa. Polyneikosin  ja tietenkin Antigonen ja Ismenen veli Eteokles puolustanut Thebaa. Kaikki neljä ovat Oidipuksen lapsia. Eteokles on myös kuollut, hänet on haudattu Theebaan sankarina.

Antigone puhuu Polyneikoksen hautaamisesta sisarelleen Ismenelle, joka ei siihen suostu, koska Theban kuningas Kreon on kuolemanrangaistuksen uhalla kieltänyt hautaamisen, koska Polyneikos on hyökännyt omaan kaupunkiinsa. Hyökkäyksen syy on pohjimmiltaan valtapeli. Kreon on astunut Oidipuksen jälkeen valtaistuimelle. Oidipus oli kuninkaana, mutta  Kreon vaati, että ruton hävittämiseksi kuningas Oidipuksen pitää selvittää, kuka oli murhannut edellisen kuninkaan Laioksen. Oidipus tapasi Teiresiaan, sokean tietäjän, ja lopulta Oidipukselle selvisi kauhea totuus, hän on tietämättään tappanut isänsä Laioksen ja mennyt naimisiin äitinsä Iokasteen kanssa. Totuus musertaa ja Iokaste tappaa itsensä, ja Oidipus puhkoo silmänsä, ja on nyt  jo kuollut. Parin neljästä lapsesta pojat ovat siis kuolleet.

Antigone onnistuu hautaamaan veljensä Polyneikosin, mutta hautaamisesta kerrotaan Kreonille. Kreon kysyy "Mitä sä virkat? Kenpä mies on juljennut?"  (Vainajaa multimassa, kylvänyt hiekkaa, uhritoimet suorittanut). Kuoro aprikoi, olisiko jumalain tekosia. Ruumis kaivetaan esiin, ja toisella yrityksellä Antigone jää hautaamisesta kiinni, ja joutuu enonsa tuomittavaksi, Kreon on siis Iokasteen veli. Antigone puolustautuu sillä, että kuolevaisen käsky ei kumoa jumalain vankkoja sääntöjä, vaikka näitä ei ole ylös kirjattukaan. Edelleen Antigone toteaa 'en vihaamaan ma luotu oo, vaan lempimään', johon Kreon vastaa, 'käy tuonelaan siis lempines sä, lempimään Heit'.

Ismene haluaa kuolla sisarensa Antigonen kanssa, vaikka ei ole ollut hautaamassa veljeään, ja on siis syytön. Ismene toteaa, että Antigonen kuolema jättää Kreonin pojan Haimonin ilman rakastettuaan. Haimon käy isänsä Kreonin kanssa keskustelun, myötäillen alkuun isäänsä, mutta tavoitteena vapauttaa Antigone. Haimon lähtee vihaisena Kreonille. Kreon päättää haudata Antigonen elävältä. Sokea tietäjä Teiresias varoittaa Kreonia, joka on uppiniskainen. Teiresias ennustaa  Kreonille, että sun omaa vertas sovitteeksi vainajain.

Tapahtumat etenevät nopeasti, hurmeissaan Haimon kuol', lisäksi Tuon neito raukan hirttyneenä heiluvan, paulaksi väätty sindon-huivi kaulassaan; eli rakastavaiset Haimon ja Antigone ovat oman käden kautta luopuneet elämästään, Eurydike Kreonin vaimo, ja Haimonin äiti on surmannut itsensä.

Tässä Kreon lausuu runomitassa:

Oi leppymätöntä Tuonen merta!
Himootko jo, surma, syyllisen verta?
Oi airut surkeiden sanomain,
Sano, ymmärsinkö sun oikein vain?
Sä kuollehen surmaat uudestaan!
Mitä kerroitkaan?
Mik' uusi hirmuinen tapaturma!
Vai minua tuhoamaan
Jo saartelee mua vaimoni hurmesurma?

(Kuningattaren ruumis näkyy näyttämön perältä.)

Näytelmä päättyy Kreonin valitukseen ja vinkumiseen.

Sofokleen Antigone on tragedia ja rakenteeltaan samanlainen kuin Sofokleen Kuningas Oidipus. Antigonen ja Haimonin rakkaus on syvää. Kreon kostonhimossaan ei tajua, että yhteisön sääntöjen mukaan kannattaa elää, haudata kuolleet, ja suosia eläviä, niin myös elämän harmonia säilyisi.

******
Sofokles (n.496 eKr - 406 eKr) oli antiikin yksi suurimmista näytelmäkirjaililijoista, hän on kirjoittanut näytelmät myös Oidipuksesta ja Oidipus Kolonoksessa sekä Elektrasta.

Antigonen luin Projekti Lönnrotin kautta, e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen. Yläkuva on omatekoinen tekele.
Hannele on blogannut Antigonesta Göteborgin festivaaleilla TÄÄLLÄ
Osallistun tällä johonkin kategoriaan Gregoriuksen Shakespearen sisaret haasteeseen.