Richard Scarry: Kani kuriton, alkuteos Naughty Bunny 1959, suomentanut Helena Anhava, Tammi Kultaiset kirjat numero 91, kolmas painos 1977, sivumäärä 24.
Kirjan päähenkilö pikku poikanen Kani yritti olla kiltti, mutta häiritsee isää aamiaispöydässä ja kaataa maitolasin. Isä kuitenkin lupaa tuoda Kanille jotain kivaa, jos hän on kiltti.
Päivän aikana Kani huudattaa televisiota, piirtää tapettiin, sekottaa huoneeseensa, poimii luvatta kukkasia, ja tönäisee hänestä kielineen Pupun mutalätäkköön. Iltapäivällä Kani huseeraa työkaluvajassa, ja kaataa maalipurkin, päästää kanat vahingossa karkuun.
Isä tuo töistä tullessaan Kanille vesivärit.
Iltatouhu on tutunoloista, nukkumaan ja kylpyyn meno takkuaa, ja Kani kiukuttelee. Äiti sanoo, että hänestä on ikävää, että Kani on niin kuriton. Kani lupasi olla erikoiskiltti huomenna.
Kunnon lastenkirjan tapaan, Kani ei hölmöile enää aamiaispöydässä, ei kaada maitolasia, syö siististi, käy päiväunilla, ja leikkii Pupun kanssa kunnolla.
Päättökuvassa äiti halaa Kania, joka on luvan kanssa maalannut pupun kuvan keltaiseen tapettiin, ja kirjoittanut Kani tykkää äidistä.
Kani Kurittomasta on tullut Kani Kiltti.
****
Richard Scarry (1919 - 1994) oli loistava amerikkalainen piirtäjä, ja lasten kirjailija, jonka luomaa Touhulan väkeä saamme monessa paikassa ihailla.
Itse olen iloinen, että blogiin on tullut uusia seuraajia Henna, Marja-Liisa P., Lare, Kirjarikas elämäni, yeetspy, Eeva R, Lasse K, Sanna V, Taina J. Salty Cone, Lauri 2014, Roope Dessutom, Tui Gregorius, Sini K, Jaakko poika, Toni ja Aapo.
Bloggaan vähintään kerran viikossa, seuraavaksi blogataan teoksesta Tähdet kertovat komisario Palmu, ja tulossa on Burnettin Kadonnut prinssi, Sofokleen Antigone, Canterburyn tarinat, Handken Suuri putous, Knausgaardin Taisteluni osa 2.
Helmikuu alkaa James Bondin tehtävällä Suomessa, sitten Eeva Kilven Tamara, Kurt Vonnegutin Teurastamo 5, sitten Troian sota, Latinaa liikemiehille, Landerin Tummien perhosten koti, T.S Eliotin Cocktail-kutsut, ja sitten C.S Lewisin Narnian tarinoiden osat 2 -7, Scifiä Lemin Solaris, Asimovin Robotit-sarjaa Hoylejen Viides planeetta, ja Atwoodin MaddaAddam -sarjaa eli blogausta pukkaa, troivottavasti jengi viihtyy.
Laittakaa blogienne nimiä niin seuraan niitä, kaikkia en ilmeisesti seuraa, osaa kylläkin.
Richard Scarryn kirjat olivat lasteni lemppareita. Lapset tykkäsivät, kun hahmot olivat eläimiä.
VastaaPoistaNämä ovat tosi kivoja, ja kestää hyvin aikaa :)
PoistaVoihan Kani kuriton ja Mato matala, mitkä hauskat - lue riehakkaat - iltalukutuokiot mukava postauksesi myös minulle mieliin vyörytti; kyllä oli kiherrystä äidin kultakakaroilla peiton alla, kiitos;) Scarry on huipputaitava.
VastaaPoistaLaaja-alaista ja erittäin kiinnostavaa Sinulla luvassa, joten jengin viihtyvyys lienee vähintäinkin taattu.
Kiitos. Kani kuritonta on taottu lapsena päähän, koska olen ollut varsin vilkas lapsi, joka oli ilmeisesti aika rasittavaa vanhemmille :)
PoistaToivottelin uudet lukijat tervetulleiksi, ja otin mallin sinulta, eli kiitos ideasta.
Tammen kultaiset kirjat ovat kyllä klassikoita. Itse en niitä lapsena lukenut, ainoa, mikä on jäänyt mieleen lapsena naapurista on Muistamaton mummo, josta aikoinaan postasinkin. Olen kyllä joitain kirpparilla katsellut, että kylläpä on viehättäviä kirjoja.
VastaaPoistaTämä on 1977 painos, mutta on jo kolmas painos, näitä on koottu isommiksikin kokonaisuuksiksi, 1991 painettu Rakaimmat kultaiset kirjani sisältää useita näitä "pikkukirjoja".
PoistaNämä tammen kultaiset ja hopeiset on aina yhtä ihania, minulla on muutamia myös ja jos löydän vanhemman siistin niin aina se tarttuu mukaan:)
VastaaPoistaNämä ovat kyllä mukavia.
Poista