Herman Melville: Billy Budd

Herman Melville: Billy Budd matruusi, alkuteos Billy Budd, Sailor (An Inside Narrative), suomentanut Antero Tiusanen, Pequod Oy, sivumäärä 151.

Billy Budd on Herman Melvillen viimeinen romaani, ja romaani jota hän ei elinaikanaan julkaissut. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 1920-luvulla, mutta vasta vuonna 1962 Harrison Hayword ja Merton M. Sealts Jr saattoivat Billy Buddin sellaiseen asuun, joka on lähinnä Melvillen kirjoittama versio. Käsikirjoitus oli juoneeltaan täydellinen, mutta reunahuomautuksia oli aiemmin  tulkittu väärin.

Romaanin päähenkilö on Billy Budd, joka värvätään pakolla 70 tykin sota-alus HMS Bellipotentiin kauppa-aluksesta vuonna 1797, samana vuonna, jolloin englantilaisissa aluksissa oli laajalti kapinahenkeä. Kapina on saatu tukahdutettua.

Billy Budd on 21-vuotias, sopusuhtainen, ja kaunis mieheksi, hänellä on siniset silmät. Hän on mutkaton, ja miehistö pitää hänestä. Billy Budd on löytölapsi. Budd alkaa änkyttää, jos hän hermostuu.

Laivan kapteeni on 40-vuotias Edward Fairfax Vere. Pätevä merimies ja hyvä sotatoimissa. Hän lukee paljon ja hänellä on mukanaan laatukirjoja. Mies on sivistynyt, mutta vertaistensa merikarhujen parissa vieroksuttu, sillä hän ei ole huumorimiehiä, eikä kujeile.

Laivan asemestarina on 45-vuotias John Claggart. Miehen varhaisvaiheista ei kerrota, eikä luultavasti laivassakaan kukaan niitä tiedä. Hän ei ole komea.

Tarinan alussa vanhempi tanskalainen merimies kertoo, että Billy Buddille, että Claggart inhoaa häntä (Billy Buddia). Claggart on ottanut Billy Buddin silmätikukseen, ja usuttanut toisen henkilön tarkkailemaan ja raportoimaan tästä. Claggartia vaivaa ainakin kateus ehkä hänellä on muitakin mielenterveysongelmia. Claggart on hyvin häiriintynyt, mutta pystyy peittämään epänormaaliutensa. Claggartin kätyri toimitti Buddin kokoukseen, missä pakolla värvätyt kokoontuivat, mutta Budd ei osallistunut kokoukseen, vaan poistui heti.

Välimerellä sotalaiva pääsee taisteluetäisyydelle, mutta tilanne ei johda läpimurtoon. Tämän jälkeen Claggart menee kantelemaan kapteeni Verelle siitä, että Billy Budd olisi muka yllyttänyt muita pakolla otettuja matruuseja vesittämään hyökkäystä. Väite on perätön, ja kapteeni Vere arvelee, että Claggart valehtelee. Vere kutsuu Buddin kuultavaksi hyttiinsä. Claggart esittää perättömiä väitteitä. Budd häkeltyy täysin eikä saa sanaa suustaan. Tilanne pahenee, ja Budd lyö Claggartia otsaan. Claggart paiskautuu maahan ja kuolee.

Kapteeni Vere perustaa "sotaoikeuden", jossa käsitellään Claggartin kuolemaa ja mahdollisia kapinahankkeita, mistä Claggart Billy Buddia syytti. Buddia syytetään myös salahankkeesta. Sääntöjen mukaan hänen olisi pitänyt kertoa luvattomasta kokouksesta, johon hän ei osallistunut. Menemättä kuvailuihin, niin oikeuden päätös on kuolemantuomio. Painavin peruste kuolemantuomiolle oli kapina, jota osoitti se seikka, että Billy Budd oli käynyt sotilasarvoltaan ylemmän kimppuun. Sotilaskurin ylläpitämiseksi tuomiota ei voitu lieventää, ja siksi William Budd hirtettiin isoon mastoon.

Teemoja ja tulkintoja
Kirja käsittelee minusta kahta aihetta tai teemaa, kateuden aiheuttamaa vainoamista sekä kuolemantuomiota. Itse asiassa Claggartin toiminta kaikessa karmeudessaan on kuvattu hyvin osuvasti. Kateus ja kiusaaminen ovat ikiaikaisia. Mistä Claggart on kateellinen Buddille, jäi hieman epäselväksi, mutta luultavasti kateus kumpuaa omasta keski-ikäisestä tympeydestä, nähdä nuori positiivinen ihminen, hauskannäköinen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa, ja josta kaikki pitävät. Armeijassa noudatetaan ohjesääntöä, ja kuri on ehdoton. Ranskan Suuren vallankumouksen jälkeen perustettiin liittokunnat, sotia oli paljon ajanjaksolla 1892 - 1802. Kun taustalla oli Noren laivastokapina, on selvää, että kapinayritykset tukahdutetaan, eikä kurista tingitä. Budd kiistämättä löi Claggartin kuoliaaksi, mutta ei osallistunut kapinaan, mutta hän siis löi kuolettavasti ylempää upseeria, eikä ilmoittanut laittomasta kokouksesta. Luultavasti oikeampi menettely olisi ollut siirtää käsittely maihin, mutta kapteeni on tehnyt päätöksen sotatilan aikana. Kirja kuitenkin minusta tuomitsee kuolemantuomion, sillä perusteella, että Budd oli joutunut syyttömänä vainon kohteeksi. Kateus ja mielensäpahoittaminen näyttää olevan ikuista. Claggart vakoilee Buddia, kaikki hänen tekemisensä tulkitaan vääristävän kateuden kautta. Minusta myöskin pakkovärväys armeijaan on nykymittapuun mukaan väärin.

Muita tulkintoja.
Sopranos tv-sarjassa Anthony Sopranos Junior tekee kirjaesitelmän Billyn Buddista. Hän saa siitä huonon arvosanan, koska opettajan mukaan keskeistä on homous. Amerikkalainen Eve Kosofsky Sedgwick (1950 - 2009) selitti Billy Buddia sarjan ilmestymisajankohtana niin, että Claggart olisi -sanon sen suoraan anteeksi- "homo".

Ilmeisesti omituinen väite perustuu vain yhteen kirjan kohtaan, eli luvun 17 alkuun "Claggartin silmissä pysyi mietteliäs surumielinen ilme hänen katsellessaan iloista merten Hyperonia. Yllättäen silmiin alkoi nousta kuumia kyyneleitä. Claggart näytti silloin kuin kipujen mieheltä. Välillä surumieliseeni ilmeeseen tuli hiljaisen kaipauksen vivahde, ja se tuntui ilmaisevan että Claggart olisi voinut jopa rakastaa Billyä elleivät kohtalo ja kielto olisi ollut esteenä". s.75

Sedwickillä on muitakin hyvin rajuja artikkeleja esim. Jane Austen and ... , tässä linkkaus hänestä tehtyyn wikipedia-sivuun, missä artikkelin nimi on, mutta en kehtaa sitä tähän kirjata.

Minusta miesten välinen ihastus Billy Buddissa ei  ilmene missään muussa kohdassa, eikä kateus johdu tästä seikasta (minun mielestäni), vaan kirjan ytimen muodostaa simputus, pahansuopuus, ja mitä se aiheuttaa, sekä kuolemantuomion oikeutus. Itse vastustan kuolemantuomiota ehdottomasti, mutta murhaajien pitäisi minusta suorittaa tuomiostaan pidempi aika vankeudessa vähintään 30 vuotta. Amerikassa esimerkiksi Robert Kennedyn murhaaja istuu edelleen tuomiotaan.

****
Herman Melville (1819 - 1891) syntyi New Yorkissa, taloudellisen ahdingon vuoksi hän lähti merille. Melville oli valaanpyytäjänä, ja joutui merimatkoilla myös polynesialaisten vangiksi. Melvillen tunnetuin teos on Moby Dick.