Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär, Bildhuggarens dotter 1968, suomentanut Kristiina Kivivuori. WSOY 2008. Sivumäärä 127.

Tove Janssonin kypsällä iällä kirjoittamat muistikuvat ja tunnelmatuokiot käsittelevät lapsuuden herkkiä tunnelmia. Teos Kuvanveistäjän tytär sisältää 19 tarinaa lapsuuden liepeiltä kodin piiristä ja meren ääreltä. Eniten koetaan isän ja äidin kanssa, mutta muistakin henkilöistä kirjoitetaan ja tunnelmia välitetään.

Avaustarinassa ukki saarnaa, ja Tovekin leikkii tekevänsä kultaisen vasikan, ja odottaa jotain tapahtuvaksi. Aika monessa tarinassa kuvitellaan asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Äitikin on viehtynyt tarinoihin Mooseksesta.

Joissain tarinoissa mielikuvitus tekee asioista isoja. Huomasin jäävuoren ennen kuin tulin rantaniitylle s.39, luolasta puhutaan ja "nyt minun salainen ystäväni hiipii aukosta esiin...", toisaalta kertoja pelottelee poikaa, jolla on nuha, ja kiusaa Annaa, jolla on miehiä.

Äiti on vähemmän kertomuksissa kuin isä, mutta hän on turvallinen. "Minun äidilläni on iso tumma tukka, se valahtaa ympärille kuin pilvi ja se tuoksuu hyvälle, se tuo mieleen kirjan surulliset kuningattaret". s. 18. "Isä soitti balalaikkaa ja Cawan kitaraa ... äiti ei ole mukana juhlimassa". ss26 - 27. Toven äiti oli töissä Suomen Pankissa graafikkona, ja teoksessa setelipaino mainitaan.

Toven isä oli kuvanveistäjä Viktor Jansson, ja veistoksia syntyy:
Isän veistokset liikkuivat ympärillä hiljaa tulen hohteessa, hänen surulliset valkeat naisensa, ...  ...  isä tuli aina vaan synkemmäksi ... ja kaikkein kauheinta oli että he antoivat hänelle aiheita... Ateljee on täynnä veistoksia, suuria valkoisia naisia....
Isä on kuvattu taiteilijaksi, joka veistää rouvista naisia, eikä pidä ohjailusta. Isällä oli teoksen mukaan lemmikkiapina Poppolino.

Meri ja purjehtiminen ovat paljon esillä. Merioikeutta on se, että löytäjä saa pitää, vaikka konjakkikanisterit, myös pirtu mainitaan: "Kanistereita oli neljä, ja niissä oli 10 litraa pirtua".

Viimeinen juttu Joulu päättää kirjan tyylillä: "Kuta pienempi on itse, sitä isompi joulu tulee. " s.120. Joulu on kuvattu lämpimäksi tapahtumaksi kuusen hakuineen, ja koristuksineen. Kuusen oksat poltetaan, mutta runko säästetään seuraavaan jouluun asti.

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär antaa tuokiokuvia taitelijan tunnelmista. Taide on läsnä, vaikka siitä ei koko ajan puhutakaan, maalaamisesta tosin on osuva huomio "oikein maalatussa metsässä kaikki on suunnilleen samanväristä", tämä on totta, tässä kirjassa kaikki tarinat ovat suunnilleen samanvärisiä, eikä räikeitä värejä ole käytetty.

*****
Tove Jansson (9.8.1914 - 27.6.2001) oli taiteilija, taidemaalari, sarjakuvataiteilija, ja mistä hänet parhaiten tunnetaan muumikirjailija.

Olen blogannut 19 kertaa Tove Janssonista, hänen kirjoistaan ja taiteestaan, linkki TÄÄLLÄ.