Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #Vauvavuosi

Karoliina Sallinen-Pentikäinen: #Vauvavuosi, Bazar 2018, sivumäärä 256.

#Vauvavuosi on jatko-osa Karoliina Sallinen-Pentikäisen (s.1985) esikoisromaanille Tee se itse vauva, jossa kiltit ja pedantit kolmikymppiset Usva ja Juha odottivat ja saivat lapsen. Kirja alkaa kun, Usva on tuonut tyttövauvansa kotiin ja kirja käy läpi ensimmäisen vauvavuoden, joka menee seesteisesti. Juha kipaisee alkajaisiksi ostamaan rintapumpun ja on muutenkin ihanneaviomies ja -isä. Kirjan rakenne on tuttu, eli vuoroin on #Usvan ja vuoroin #Juhan näkökulmaa tarkastellaan #luvuittain, luvuissa on aina #-etuliite.

#Vauvavuosi alkaa siis imetyksen pohdiskeluilla, ja imetys jatkuukin, vaikka vauva kerran muksahtaakin maahan ja sitten tulee rintatulehdus.Vanhemmat ovat nykyajassa ja viestivät toisilleen WhatsAppin kautta. Joustava Juha on töissä ja käy kerran messumatkalla, ja piipahtaa varpajaisissa. Molemmat aikuiset vierastavat appivanhempiaan, mutta ristiäisiin päädytään, ja Orvokki saa nimensä kastetilaisuudessa. Joulu vietetään, hiekkalaatikolla ollaan, ja perhekerhoillaan. Usva käy juomassa lattea kahvilassa ystävättärensä Mintun kanssa. Yksvuotispäivänä juodaan vieraiden kanssa skumppaa. Pari ehtii vielä käydä kahdenkeskisillä treffeilläkin.

Suurin draama on Usvan kaverin Mintun uuden poikakaverin Markun tapaus: "Markku oli pannut joissain kemuissa kaverin tyttöystävän kaveria". Ajattelin lausetta lukiessa, että  pannut kaverinsa tyttöystävää, mutta ei sentään, vaan draama on siinä, että Markun petikumppani saa lapsen yksin, mihin hänellä on luonnollisesti oikeus, ja Markku sitten maksaa vain elatusmaksut, näinhän se ehkä menee, minusta kiinnostava kirjanaihe olisi kirjoittaa Markun tarina. Toivottavastisaa Markku saa nähdä lastaan ja Minttua, joka ottaa asian ihan liian hyvin. Minusta kirjan #Vauvavuosi -kirjan ongelma on se, että kaikki menee koko ajan ihan liian hyvin. Luultavasti vauvaperhe oikeasti elää isompia epävarmuuksia, taloudellisia huolia, ja ristiriitoja. Tämä elämän kuvaus on jo tylsää. Vauva-arki on maidon pulauttelua, ajoittaita kuumeilua, hengitysvaikeuksia, kuumekramppeja, vatsavaivoja, vaippakasoja, hajonneita kodinkoneita, mutta myös huikeita elämyksiä, kun vauva kehittyy.

Kuten Tee se itse -vauva bloggauksessani kirjoitin, olen vauva-arjen kokenut useasti. Meillä meni kaikki hyvin, ja olin arjessa hyvin läsnä, vaikka taloudellisesti oli hyvin tiukkaa, lapsilla oli kuitenkin kaikkea. Minun ymmärrykseni mukaan, vauvan hoito on totaalista toimintaa, ensimmäisen vuoden aikana lapsi on täysin avuton, ja vanhemmistaan riippuvainen. Vauvavuotena kärsitään univajeesta, jos lapsi ei koliikin, tai hampaiden puhkeamisen vuoksi nuku. Imetystä tapahtuu myös yöaikaan, ja rokotuksista voi tulla tulla oireita. Palkinto tästä on hyvinvoiva vauva.
Pohdin taas kirjaa lukiessani, mikä on tämän kirjan kohdeyleisö. Kuvat ja teksti viittaisivat alakouluikäisiin tai 12- 14 -vuotiaisiin, mutta aihe sinänsä ei kuulu näin nuorille, ehkä tämä kirja sopii keskiluokan sivistyneille ensisynnyttäjille ja heitä onneksi riittää. Taloudellisia huolia ei kirjan nuorella parilla tunnu olevan, euroja on tilillä riittävästi, eikä oikeita tosiongelmia ole. Tarinat ovat minusta näitä samoja, mitä on Kaksplussassa ja Vauva-lehdessä, tai ne aurinkoiset tarinat, on siellä rankkoja juttujakin.

Karoliina Sallinen-Pentikäisen #Vauvavuosi on minusta helposti luettava ja kevyt kirja, jossa silotellaan vauvavuoden kuprut, ja ongelmat mukavaan mutta minusta hieman tylsään lukupakettiin.