Alberto Moravia: Kaksi naista

Alberto Moravia: Kaksi naista, La Ciociara 1957, suomentanut Kai Vuosalmi, WSOY 1970, sivumäärä 279.

Alberto Moravian teos Kaksi naista kertoo kahden naisen, äidin ja tyttären kohtalosta Italiassa toisen maailmansodan pyörteissä. Teos osoittaa sodan mielettömyyden ja moraalin rappeutumista päähenkilöidensä kohtaloiden kautta.

Juoni ja henkilöt
Kirjan kertoja ja päähenkilö on yksinkertainen, yritteliäs ja yksinhuoltajaäiti Cesira, joka on 35-vuotias kauppiaan leski. Cesira on kestänyt ylväästi avioliittonsa karkean ja moukkamaisen miehensä kanssa, joka on käynyt vieraissa, ja hakannut Cesiraa, joka avioitui vanhemman miehen kanssa vain 16-vuotiaana. "Vuosien mittaan kävi miehelläni rahallakin ostettavien naikkosten suosion saavuttaminen yhä vaikeammaksi, ja hän tuli siitä syystä suorastaan sietämättömäksi...." s.7

Cesira pyörittää taitavasti Roomassa elintarvikeliikettä, ja haalii sota-ajasta huolimatta tavaraa, ja myy sitä huikealla voitolla. Cesiralla on tarinan aikana 18 vuotta täyttävä tytär Rosetta, joka on lapsellinen, hauras ja viaton. Cesira yrittää suojata tytärtään maailman pahuudelta sodalta ja miehiltä. Cesiraa ollaan jatkuvasti kourimassa, mutta hän pitää puolensa. Cesira jättää asuntonsa Giovannille panttikirjaa vastaan. Vain Giovannille hän joutui antautumaan (ja vielä vapaaehtoisesti, mutta suhdetta ei synny, sillä mies on naimisissa). Cesira ja Rosetta lähtevät pommituksia pakoon Cesiran vanhempien tyköön maalle. Matka on täynnä vastoinkäymisiä, ja äiti ja tytär viettävät yhdeksän kuukautta Fondin lähellä Sant' Eufemiassa, missä on oma sotaa pakoileva yhteisönsä.

Michelle (on mies) nuori yliopisto-opiskelija on yhteisön suulain. Hän mollaa Mussolinia, jota on hehkutettu lehdissä neroksi. Michelle vihaa monia asioita, kuten fasisteja, saksalaisia, ja vielä pappeja, hänellä on hyvin varmat mielipiteet muistakin asioista, hän kummallista kyllä ihmettelee, miksi englantilaiset sotivat. Itse luulisin heidän sotineen saksalaisia vastaan säilyttääkseen itsenäisyyden ja länsimaisen demokratian. Michelle ajaa myös työläisten asiaa, vaikka ei itse ole työläinen eikä tunne työläisiä. Cesira ja Rosetta joutuvat tottumaan pommituksiin, saksalaisten tarkastuksiin, missä he etsivät miehiä rintamalle, sekä nälkään ja epävarmuuteen. Italiahan antautui jo Cesiran ollessa Roomassa, mutta saksalaiset ottivat vallan, ja nostivat Mussolinin takaisin nukkehallitsijaksi.

Michele ennustaa, että sota saa ihmisen varastamaan, ja jos kerran varastaa, on varas aina, viattomuutta ei enää voi saavuttaa, sama kuin neitsyyden kanssa.

Juonipaljastuksia (älä lue jos et ole lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa)
Sota on loppumassa, kun äiti ja tytär matkaavat Roomaan ja saapuvat äidin kotikylään, joka on autioitunut. He menevät kirkkoon rukoilemaan. Kirkko on täynnä sotilaita (kirjassa puhutaan marokkolaisista?), miehet yrittävät raiskata Cesiraa tässä onnistumatta Cesiran menettäessä tajuntansa. Rosetta viaton hauras lapsenmielinen tyttö joutuu kuitenkin joukkoraiskatuksi.

Matka Roomaan on painajaismainen. Alkuun he palaavat Fondiin ja Rosetta on umpimielinen ja väliinpitämätön, tämän jälkeen täysin kyltymätön, hän on jaollinen kaikille miehille. Lisäksi Cesira kuulee, että saksalaisten viemä Michellekin on kuollut.

Apeissa tunnelmissa lähdetään ja saavutaan Roomaan. Loppu on onneton, sillä "sota on sotaa", ja sodassa inhimillisyys häviää. Rosetta on menettänyt viattomuutensa, ja Cesiralla on Rooman porteilla kuolleen trokarin (ollut yksi Rosettan miehistä) rahat. Roomaan siis saapuvat varas ja huora, vähän niin kuin Michelle on ennustanut.

Toivoa?
Cesira on epätoivossaan yrittänyt hirttäytyä, mutta Michelle on ilmestynyt hänelle, Michelle on puhunut myös Lasaruksesta. Kaikesta kuonasta ja kauheudesta huolimatta elämä jatkuu, mutta elämä on ainoa mahdollinen äidille ja tyttärelle - ehkä myös hyvä, sillä sota on kääntänyt kaikkien elämän ylösalaisin.

Arviointia
Kirjan kertoja on miltei lukutaidoton Cesira, jolla on hyvin tiukka moraali. Hän näkee maailman hyvin mustavalkoisesti ja haluaa suojata lastaan kaikelta pahalta, siinä lopulta onnistumatta. Sodan aikana on olemassa vain vahvimman laki, joka lopulta murtaa Rosettan ja sen jälkeen Cesiran. Kirjan teho on vähäeleisessä kerronnassa. Alberto Moravia oli sodan loppuvaiheissa Fondissa, ja se näkyy tarkkana henkilökuvauksena ja luonnon havainnointina. Sotatilanteen aaltoilu, epätietoisuus sekä ahdistavuus on myös hyvin kuvattu.

Alberto Moravian Kaksi naista on tarkka kuvaus naisten peloista ja kärsimyksistä sodan aikana.

*****
Italialainen kirjailija Alberto Moravia (1907 - 1990) oli laadukas kirjailija, jolle veikkailtiin myös Nobelin kirjallisuuden palkintoa, jota ei tullut, sen sijaan Moravia toimi Euroopan parlamentissa vuosina 1984 - 1990. Hän kävi Kiinassa Kulttuurivallankumouksen aikana ja kirjoitti teoksen Maon Kiina.

Mai Laakso on kirjasähköttänyt tästä NÄIN.