Ngugi wa Thiongo: Variksen velho

Ngugi wa Thiongo: Variksen velho, Wizard of the Crow 2006, englannista suomentanut Seppo Loponen, WSOY 2007, 765 sivua. (Tekijä on kääntänyt teoksen kikujusta englanniksi).

Variksen velho on satiirinen ja monipolvinen tarina Aburírian Vapaan Tasavallan toisesta Valtiaasta. Maan isällä on rautainen ote vallankahvasta sekä tasavallassa että kotona. Ministerit ovat pelkkiä hännystelijöitä ja diktatuurin todellisuus pyörii ja hyörii Valtiaan ympäri. Valtiaan vaimo Rachael, joka on synnyttänyt tälle neljä poikaa, on vankina tilallaan. Valtiaan pojat Kucera, Moya, Soi ja Runyenje, jotka ovat kaikki upseereja ja valtion yhtiöiden johdossa, eivät välitä äitinsä asioista, vaan he käyttävät kokaiinia, viinaa ja hummaavat rahaa. Kucera ja Moya ovat maa- ja ilmavoimien johdossa. Lisäksi Valtiaalla on nuorta petiseuraa ja lukuinen määrä lehtolapsia.

Ngugi wa Thiongon tyyli on liioitteleva. Ministerit ovat jalostaneet itseään Valtiaalle sopiviksi, ulkoministeri Machokali on suurentanut ulkomailla silmänsä, jotta näkisi paremmin. Sikiokuu on suurentanut korvansa, ja Big Ben kielensä.

Kirjan alkutilanteessa Valtiaalle järjestetään vuosittaiset juhlat seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä. Aikeissa on rakentaa Loistoristeilijä Taivasmarssi avaruusmatkailua(?) varten. Tätä ja muita hulppeita hankkeita rahoittamaan halutaan Globaalipankki. Alkuun Taivasmarssista puhutaan matkailun mielessä, mutta minulla tuli mieleen enemmin Babylonin (Baabelin) torni, jossa ihmiset pyrkivät rakentamaan tornin, joka yltäisi taivaaseen asti (Ensimmäinen Mooseksen kirja 11 luku, 1-10).

Vuosijuhlat päättyvät kaaokseen ja eräs konkreettinen syy ovat käärmeet. Vastarinnan takana on maanalainen Kansan Äänen Liike. Kirja on pitkä ja tarinaa pohjustetaan pitkään. Valtias sairastuu omituisesti ja syyksi arvellaan jonkinlaisia piruja. Kirja onkin jaettu osiin, joilla on nimet vallan pirut, jonotuspirut, naispirut, miespirut, kapinapirut ja parrakkaat pirut.

Tarinan sankarit esitellään myös. Kamiti on sivistynyt Intiassa korkeakoulututkinnon suorittanut (mies)henkilö, joka ei saa kotimaastaan töitä. Eräällä työnhakumatkalla hän tapaa sihteerinä toimivan nin ikään korkeakoulututkinnon omaavan naisen nimeltä Nyawirakin. Nyawirakin vanhemmat ovat vauraita, mutta tämän mentyä naimisiin taiteilija Kaniurun kanssa välit perheeseen viilenivät. Nyawirakin mies Kaniuru oli mätä, joka kyttäsi vain isoja myötäjäisiä ja he erosivat, kun rahaa ei tullut. Nyt ex-mies Kaniuru on Taivasmarssin suunnittelussa mukana. Myös Kamitilla on ollut nuoruuden rakkaus, joka kun töitä ei ole löytynyt, viihdyttää ulkomaisia turisteja loistohotellissa. Myöhemmin Kamiti kuulee tämän näivettyneen ja on kuolemassa. Tarinassa puhutaan myös sukupuolitaudeista ja mainitaan HIV:kin.

Kamiti kokee vastoinkäymisiä ja hän irtautuu ruumiistaan ja liitelee variksena. Hän palaa ruumiiseensa ja toimii myöhemmin Variksen velhona parantavana velhona. Kamitin tie ei ole helppo ja on kuoppainen. Välin hän irtautuu ruumiistaan, mutta kokee myös ruumiillisia nautintoja.

Ennen Variksen Velhon aikaa Kamiti hakee töitä. Kamiti on sivistynyt korkeakoulutettu henkilö. Viimeisessä työnhaussa yrityksen johtaja Titus Tajirika nöyryyttää Kamitia. Nyawiraki on Tajirikalla töissä. Työpaikka on myös kulissi, sillä Nyawira on vastarintaliike Kansan Äänen Liikkeen johtohenkilöitä.

Tämän alkuasetelman tajuamiseen kestää miltei kaksisataa sivua, ja loput runsaat viisisataasivua on diktatuurin kuvaamista satiirisesti päähenkilöiden kautta. Juonenkäänteitä on paljon ja osa tapahtumista on tai'anomaisia tai absurdeja. Tarinan alussa joka paikkaan ilmestyy loputtomia jonoja. Jonoja on myös Variksen Velhon luo. Merkkihenkilötkin haluavat suojaa, ja voivottelevat vaivojaan. Vaikka kirjassa tapahtuu kidutusta, ja teloituksia ja tekee muutenkin kipeää, kerronta on yllättävän kepeää.

Naisten mielenosoitusten vuoksi Globaalipankin virkailijat lähtevät takaisin Yhdysvaltoihin. Rahahanojen äärelle Yhdysvaltoihin lähtee myös Valtias yhdessä Machokalin kanssa. Valtiaan sairaus pahenee, eikä olo USA:ssa ole muutenkaan pelkkää myötämäkeä.

Aburírian Sikiokuu ja hänen apurinsa Kaniuru ottavat vallan haltuun ja projektin. Tajirika pidätetään. Myöhemmin Machokali ja Sikiokuu kamppailevat vallasta, ja toinen katoaa. kiistakumppanit Tajirika ja Kaniuru nousevat ministereiksi, mutta valtapeli jatkuu ja väki vähenee. Valta on makeaa, mutta onni vaihtuu onnettomuudeksi monesti.

Kaniurun tärkein tavoite rikastumisen ja vallan kahmimisen lisäksi on vangita ex-vaimonsa Nyawiraki. Kyse on miehisen itsetunnon loukkaamisesta. Nyawiri on tarinan sankaritar. Hän on vastarintaliikkeen johtonainen. Miessankari on Kamiti, joka irtoilee ruumiistaan, ja toimii parantavana velhona. Häntäkin etsitään ja saadaan muutamaan otteseen vangiksi. Hänet myöskin lähetetään parantamaan Valtiasta USA:han. Tarina päättyy sekavien vaiheiden jälkeen pääparin kohdalta onnellisesti, mutta diktatuurissa, valta vaihtuu mutta vain uudelle diktaattorille. Valtiaan pojat kälppivät ulkomaille rahoineen, ja perustavat pakolaishallituksen.

Sekavan ja ajoittain hauskan juonen alta paljastuvat teemat, joita ovat: diktatuurin mekanismi, varallisuuserot, epäoikeudenmukaisuus, naisten epätasa-arvo, naisiin kohdistuva vähättely ja väkivalta. Teoksen mukaan naisten olot ovat kansakunnan edistyksen todellinen mitta. Lisäksi teoksen teemoja ovat mielivalta, lahjonta, korruptio, entisen siirtomaan asema, eurooppalaisten orjapolitiikka jopa maailmanpolitiikan arkipäivä Afrikassa.

Kirjassa on herkullisia heittoja muistien haikailusta olla siirtomaaherrojen kaltaisia, pankkiirien motiveista, ja diktatuurien järjettömyydestä, Yllättävääkyllä paljon käsitellään mustien halua olla valkoisena.

Kirja on siis uskomaton ilotulitus diktaattorin omituisia tapoja, köyhien selviytymistä, ihmisten uskoa oljenkorsiin. Vakavien teemojen rinnalla ryvetään myös paskassa, pelin voitaja eli Tajirita vapautuu vankilasta paskaämpärinsä avulla. Paska siis lentää ja paskasta revitään huumoria.

Kaikista kehuistani huolimatta pidin Variksen velho -kirjaa sisältöön nähden liian pitkänä ja hajanaisena. Toisaalta en ole asunut Afrikassa enkä diktatuurissa, siksi tämä oli varsin antoisa ja suositeltava kirja.

****
Ngugi wa Thiongo (s. 1938) on kikujunkielinen kirjailija. Kirjailija joutui Kenian hallituksen hampaisiin ja hänen vangittiin vuodeksi, jonka jälkeen hän on oleskellut enimmäkseen ulkomailla, Englannissa ja Yhdysvalloissa, hänen "brittinimensä" on ollut James Ngugi.

Kenia (kuten muistamme) itsenäistyi 12.12.1963 emämaa Britanniasta. Kirjassa Valtias on hyvin taikauskoinen, usein asiat tapahtuvat seitsemännen kuun seitsemäntenä päivänä. Seitsemän on siis keskeinen luku. Sen merkitystä en osaa avata enkä ymmärrä. Kikujuita on muuten nyt seitsemän miljoonaa Kenian 45 miljoonaisesta väestöstä. Tämä ei minusta ole Kenian kuvaus, vaikka jossain niin ounasteltiin. Diktatuurilla on omat universaalit lakinsa, ja Aburíria on absurdi ja tai'anomainen paikka. Valtias, tässä kirjassa käyttää hyväksi eri heimojen riitaisuuksia, niin tapahtuu monessa, liian monessa maassa.

Yllä oleva bloggaus perustuu vain kirjan tekstiin, ei omiin "tietoihini", en ole käynyt Afrikassa, enkä tunne syvällisesti afrikkalaista politiikkaa enkä sorrettujen todellisuutta.