Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista

Eeva Joenpelto: Vetää kaikista ovista, WSOY 1974, Suuri Suomalainen kirjakerho 1975, sivumäärä 289.

Vetää kaikista ovista käynnistyy kankeasti kansalaissodan jälkimainingeissa, mutta kerronta loksahtaa paikalleen ja romaani on yksi parhaita ajankuvauksia. Kirjan historiallinen viitekehys on juuri loppunut vapaussota. Kapinassa on kuollut ihmisiä, tapettu, punaisia on lähetetty vankileireille. Kirja kertoo ajasta, jolloin yritetään palata normaaliin elämään kiinni. Myös kieltolaki on astunut voimaan, mutta pirtua ja väkijuomia tuodaan (ja juodaan) salaa Lohjallekin, mikä on kirjan tapahtumapaikka.

Henkilöluettelo,  sisältää juonipaljastuksia
Henkilökatras on toisiaan täydentävä.  Oskari Hänninen on maatalouskoneita myyvä itäsuomalainen sovinistimies. Hän on kotona juro, mutta hänellä on suhde kauppa-apulaisensa Ainon kanssa. Hellinä hetkinä häntäheikki Hännisen suusta pulppuaa liikesalaisuuksia, jotka eivät kestä päivänvaloa. Hänninen on valkoinen. Hän on kirjan alussa 48-vuotias, mutta viettää viisikymppisiään kirjan lopussa. Tällöin Oskarin pettämiset ovat tulleet julki.
Oskarin vaimo on topakka täti Salme Hänninen, jonka hermot reistailevat miehensä porsastelujen vuoksi. Salme käy Savonlinnassa hoidattamassa hermojaan. Salmella on kaksi tytärtä, joille välittää kyynistä maailmankatsomustaan. Salme on vuotta nuorempi kuin miehensä. Salmea piikoo Mari.
Inkeri on vanhempi Hännisen tyttäristä. Hänellä on suhde isän vieroksumaan kaupparatsu Matti Reimaan. Heidän suhteensa on hyvin fyysinen jo ennen hääkellojen soimista. Matti Reima tekee hyvät kaupat kankailla ja rikastuu, ja pääsee Oskarin suosioon. Reima suuntaa myös autokauppaan, ja hän sekaantuu myös pirtukauppaan.
Anja on Hännisen perheen kuopus, ja valmistuu ylioppilaaksi. Oskari-isä on valinnut hänelle aviomiehen eli liikekumppaninsa pojan Lauri Julinin. Lauri on kaksimetrinen asiallinen suojeluskuntalainen, joka haluaa valistaa kansaa kansakoulunopettajana.
Julin eli Laurin isä on menettänyt vaimonsa kapinassa, hänet räjäytettiin, esikoinen Juhani kaatui heimosodissa.
Salmen serkku, punikki Tilda Gröönroos on kipakka täti. Hänen miehensä on kuollut vankileirillä, ja poika Vieno pääsee sieltä heikkona pois. Salmen ja Tildan suhde on avoin ja rehellinen. Oskari ei pidä punaisista, mutta Salme auttaa serkkuaan.
Vieno, Tildan poika, pääsee pois leiriltä, ja on Oskarin suotyömaalla, missä vierailee myös pikkuserkkunsa Anja. Näreet pöllyävät, kun patoutuneet tunteet pääsevät irti. Kaikki tapahtuu rajusti ja miltei väkisin, mutta myös ehkä lopulta Anjankin halusta (tämä oli minusta kirjan omituisin kohtaus, varsinkin naisen kirjoittamana, teko minusta täyttää raiskauksen tunnusmerkistön).

Juoni, ajankuva ja teemat
Kirja alkaa Lohjan nuivalla kuvauksella. Sisäänpäin lämpiävä kaupunki, jossa teollisuudesta johtuen ilma ja ilmapiiri ovat tunkkaisia. Teoksen avaussivulla selitetään kirjan nimeä: "Edelleen se (kylä) oli kuin yksi valtava suuri talo, tuo kylä, ovet kaikki suljettuina. Mutta vähitellen vuosien mittaan saranat alkoivat löystyä, laudat harveta, alkoi viheltää. Joku ovi aukeni jo aivan itsestään, toinen aukaistiin haastaan sisältäpäin, toiseen löytyi avain". Teoksen aikana Oskari Hänninen rakentaa vararikon partaallakin keikkuen ison talon. Julin rakentaa vielä suuremman talon, jossa on vieläpä hissi. Tämä muutti Lohjaa. Taloprojekti menee eteenpäin taustalla, kuten tekninen kehitys, ilmestyy omnibusseja, paalauskoneita, taloja sähköistetään ja niihin saadaan lämmintä vettä.

Ajankuvaus on romaanin vahvuus.
Kitkaiset välit työväen ja herrojen välillä. Kahdeksan tunnin työpäivä  oli hyväksytty jo ennen kansalaissotaa, ja tällöinhän vain sunnuntai oli vapaapäivä, eli viikkotyöaika oli vähintään 47 tuntia! Hänninen ruikuttaa, että kahdeksassa tunnissa ei ehdi tehdä mitään! Tämä työläisten nimeäminen laiskoiksi on tapetilla sadan vuoden päästäkin.
Työväenyhdistysten toiminta elpyy, ja kiihkeissä kokouksissa taistellaan vallasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit (joita kirjassa edustaa Vieno Grönroos) vastaan kommunistit (joista edustaa Vienon äiti Tilda Grönroos). Tilda Grönroos on vahva aatteessaan, hän agiteeraa kommunistien asiaa, eikä vaikene ennen kuin tauti vie hautaan.
Kieltolaki tuli voimaan kesäkuun alussa vuonna 1919. Väkijuomia salakuljetetaan, poliisit yrittävät saada trokareita kiinni. Illanistujaisissa juodaan terästettyä teetä. Matin autoverstaalla on paljon mustia kanistereita. Kännissä tapellaan ja krapulassa ajetaan autoa.
Suojeluskuntien toiminta on vireää. Ampumaharjoituksia on paljon. Lauri on aktiivinen suojeluskuntalainen. Kylän nuori kerma kirmaa näreikössä suojeluskunnan harjoitteissa.

Vetää kaikista ovista on vasta ensimmäinen osa neljän kirjan Lohja-sarjasta. Vaikka teos on oma kokonaisuutensa, jää juoni sopivasti kesken.
Anja ja Lauri menevät Hangossa naimisiin. Anja tulee raskaaksi, mutta lapsi kuolee kohtuun. Anja ottaa hoidokikseen nuoren Sylvin, johon purkaa äidin vaistoaan. Anja on muuten täysin kylmä, eikä rakasta Lauria, joka lähtee kirjan lopussa sotaväkeen. Anja tuntee vetoa Vieno Grönroosiin pikkuserkkuunsa, joka jää kylään.
Oskarin petokset tulevat julki hänen 50-vuotisjuhlissaan.
Matti Reima on vakauttanut elämänsä, rakennuttanut talon, ja saanut perillisen. Inkeri-vaimo tallaa maailmaa silkkisukat ja hienot kengät jalassa.

Useimmissa kirja-arvioissa on hehkutettu Oskari Hännisen olevan ulkopuolinen, ja Salmen olevan vahva nainen. Minusta Oskari Hänninen on olematon mies, sovinisti, pettäjä, epärehellinen ja kiero kyyninen mies. Hänellä on kauppa, hän on hyväosainen, hän ei ole mitenkään ulkopuolinen, kirjassa on paljon kertomuksia tappamisesta, kuolemisesta, Espanjan taudista, sorrostakin, Oskaria ei oudoksuta eikä sorreta. Salme on minusta kyyninen hermoheikko kotirouva. Tämän Salmen serkku mainio Gröönruuska sanookin sivulla 273: " Es sää sil mitää voi, es sää voi mitää silkä et se Hännine on semmone ku o. Essää voi. Sää täsä olekki juur avutoine. Mää voi sentäs akiteeraa ja on ain jotaa. Ja mää uskon et mää ole oikias. Mää ole. Sää se avutoine ole kaikkiitten tavaroittes keskel, mut mä e". Ehkä lukijoilta on jäänyt murre ymmärtämättä. Murre ei pure vaan on rikkaus. Salmen sisu nousee loppuosissa.

Joenpellon näkökulmien vaihto on taitavaa, ja dialogit murteeltaan mahtavia. Joenpelto ei paljasta suoraan, mitä ajattelee päähenkilöistään. Tulkintani Oskarista ja Salmesta ovat omiani, mutta objektiivisesti he ovat kansalaissodan jälkeisessä maailmassa hyväosaisia ruikuttajia. Rikkaiden ruikutus olemattomista ongelmistaan nykyäänkin täyttää tiedotusvälineet. Joenpellon näkemys on varsin pessimistinen, aina kun menee hyvin tai on päästy jaloille, sattuu vastoinkäymisiä. Salmen mielestä ajatus avio-onnesta on mahdottomuus, ja Anjan kohdalla pitääkin paikkaansa. Inkeri sen sijaan nauttii vauraudesta ja lakanoiden välissä. Matti Reima puskee vastoinkäymisistä huolimatta, kuten Vieno Grönroos, joka jättää katkeruuden ja on maltillinen. Vienon äiti Gröönruuska painaa katkeruuden voimalla eikä anna lahtareille hetkenkään hengähdystaukoa. Hänen elämässään on suunta, muut ovat kaikki ihmisriekaleita, jotka vain ajelehtivat ja ovat ulkopuolisia.

Eeva Joenpellon Vetää kaikista ovista on suomalainen klassikko, joka avasi Joenpellon Lohja-sarjan. Kakkosas Kuin kekäle kädessä tiivistää tunnelmaa ja päättöosat Sataa suolaista vettä sekä Eteisiin ja kynnyksille jatkavat tarinaa.


*****
Eeva Joenpelto (1921 - 2004) syntyi Sammatissa ja kuoli Lohjalla. Eeva Joenpelto oli Suomen Penin eli kirjailijoiden sananvapausjärjestön puheenjohtaja vuosina 1964-1967 ja on testamentannut kotitalonsa kirjailijakodiksi. Joenpelto sai kirjallisuuden Finlandia palkinnon vuonna 1994 teoksellaan Tohtori Müller, on hieno mies.

Eeva Joenpellon Vesissä toinen silmä on blogattu näin. Tohtori Müller, on hieno mies on blogattu näin.