Jokken kirjanurkassa julkaisen subjektiivisen objektiivisia arviointeja. Pyrin porautumaan pintakerroksen alle paljastaen sen, joka kiinnostaa tai ärsyttää minua. Ostan kirjat, jotka luen ja arvioin. Yhteystieto: jokken.kirjanurkka -väliin(at)tietty- gmail.com
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Imre Kertész: Lopetus
Imre Kertész: Lopetus, alkuteos Felszamolas, suomentanut Outi Hassi, Seven-Otava 2007, sivumäärä 123.
Imre Kertészin Lopetus kertoo kirjailijan B:n itsemurhan jälkipuinneista. Romaanin rakenne on vaihteleva, sillä B:n kustannustoimittaja Keserù lukee välillä asiasta kirjoitettuja B:n näytelmiä ja välillä on suoraa kerrontaa B:n itsemurhan jälkeen eri henkilöiden näkökulmista. Myös päähenkilön elämäntarina käydään läpi. Lopetus on siis hienosti sanottuna kerroksellinen klassikko, jota ilmaisua kritikko voisi käyttää. Yhdessä teoksen kerroksessa puhutaan myös kriitikoista ja kirjojen lukemisesta. Kyyninen on sana, jolla voidaan teilata Keserun mukaan miltei kirja kuin kirja. Tämä teos ei ole kyyninen vaan realistiskyyninen. Ihminen, joka on selvinnyt keskitysleiriltä, ei ole kyyninen vaan etupäässä realisti ruotiessaan yhteiskunnan ja parisuhteiden valtarakenteita. Teos lyhyydestään huolimatta sisältää paljon, mutta Lopetuksen lopetus ei ollut aivan tyhjentävä.
Juoni -ruodintaa
B tai Bé on kirjailija, jonka itsemurha yllättää läheiset, vaikka - kuten jälkeenpäin ilmenee - teko on harkittu itsensä murhaaminen morfiinilla. Henkilöllä on tatuointi reidessä jossa B ja numerosarja. Henkilö on syntynyt 1944 Auschwitzin keskitysleirillä, joka limittyy romaanin moneen kerrokseen. Bé on eronnut vaimostaan Juditista, joka on naimisissa Adám-arkkitehdin kanssa, Keserulla taas on ollut suhde Juditin kanssa. Toisaalta Béllä on ollut suhde Sarán kanssa, joka taas on tahollaan naimisissa. Nämä henkilöt ja valtakolmiot linkittyvät teoksen johonkin kerrokseen. Auschwitzin keskitysleiri, joka on ihmiskunnan erillinen planeetta (termi kirjassa), taas linkittyy Bén elämään ja ehkä kuolemaan sekä sitä kautta Juditin kohtaloon. Judit tekee retken paikan päälle.
Tarinaan kytkeytyy myös tapahtumavaltion Unkarin silloinen systeemi, joka oli vihattava vankila. Varmaankin Bén itsemurhaan on monia syitä, mutta osasyyksi mainitaan järjestelmän mureneminen, ei ole mitään mitä uhmata ja vihata. Itsemurha morfiinilla tapahtui vuonna 1990.
Keseru on ollut vanhan järjestelmän hivuttama kustannustoimittaja, joka on teilannut väärän teoksen. Hänet on vangittu. Vaimo on jättänyt kotietsinnän jälkeen miehen ja ottanut parin lapsen itselleen. Keseru on menettänyt työpaikan, oikeastaan kaiken. Keserulla on tavoite löytää kadonnut käsikirjoitus, Bén jättämä aihio, joka pitää julkaista.
Tulkinta?
Kirjan tulkinta on vaikea. Itse tarina ja itsemurha, ja kirjassa olevat näytelmät on helppo tulkita, mutta Auschwitziin ei riitä sanoja, en osaa tulkita sitä, eikä sitä ole myöskään kirjassa avattu. Minulla on numeroiden ja tekojen tasolla ollut selvää, mitä on tapahtunut, mutta en ole koskaan pystynyt ymmärtämään, miksi kaikki on voinut tapahtua, miksi se on tehty.
Kirjan eräissä kohdin on näkemyksiä, että vaikka elämässä on hyvyyttä, perusperiaate on pahuus. Omassa kyynisyydessäni en ole koskaan aikuisena uskonut, että ihminen on luonnostaan hyvä ja vain hyvä, en edes itse. Ihminen väärissä olosuhteissa on taipuvainen kammottaviin vääryyksiin.
Luettuani Imre Kertészin teoksen Lopetus olen varsin sanaton. En osaa kirjoittaa kirjasta muuta, tätä analysoidessa ei ole sanoja, on vain apeita tunnelmia. Silti tämä on teoksena hyvä, tuskin kirjailijan paras teos, mutta hyvä.
*****
Unkarilainen Imre Kertész (1929 - 2016) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2002. Kertész joutui natsien keskitysleirille ollen Auschwitzin, Buchenwaldin sekä Zeitzin keskitysleireillä. Hän vapautui vuonna 1945. Hän muutti sittemmin Saksaan, koska Unkarin tilanne oli muuttunut hiostavammaksi. Lähde Helsingin Sanomat täällä (linkin toiminta on takkuillut, voi vaatia Hesarin tunnuksia) mutta lainaus "... Kertész muutti vaimonsa Magdan kanssa 2002 Unkarin antisemitismin johdosta", HS 24.2.2014 Leena Becker.
*****
Kirjan suomentanut Outi Hassi on erinomainen, olen lukenut hänen kääntämänsä Molnárin Koulupoikia, josta on vaatimaton bloggaukseni on täällä.
Hassin suomennos kirjan alusta sivuilta 9-10 "Kesarù seisoi ikkunan edessä, niin kuin hänellä siihen aikaan oli tapana, ja katseli alas kadulle. Kadulla näkyi arkisen tavanomaisen budapestiläiskadun mahdollisimman arkinen ja tavanomainen meno. Koiranpaskan, öljyläiskien ja muiden likatahrojen kirjoma jalkakäytävä oli täynnä pysäköityjä autoja; autojen ja spitaalitautisten rappaustaan pudottelevien talonseinien väilisissä ...". Miljöön luonne välittyy käännöksestä hyvinkin "raikkaasti", koiranpaska on voimakas ja hyvä sana.
Kirjassa puhutaan myöskin kirjojen lukemisen imusta, ja siitä, että niihin liikaa uppoutuessa oma logiikan taju katoaa. Nykykirjoissa on monesti outo rakenne, ja puhtaasti juonivetoiset kirjat ovat harvassa. Joskus kriitikolta voi jäädä havaitsematta rakenteen takaa häämöttävä selkeä logiikka, joka jää taiteellisuuden jalkoihin. Myös valtion tuesta puhutaan, eikä välttämättä ylistävässä sävyssä. Itse olen ihmetellyt jo pitkään esim. Finlandia-palkinnon rahoitusta, sekä valtion liian avokätistä tukea kaikenlaiselle pintakulttuurille. Maksan itse kirjoistani mielelläni, jopa tästä veroeurojen välityksellä, ja olisin ostanut tämänkin, jos olisin löytänyt kaupasta, nyt tyydyin kirjaston kappaleeseen. Muidenkin pitää tukea kulttuuria kuin valtion.
Béllä oli suhde naimisissa olevan Sarán kanssa. Eräs Bétä motivoiva virike oli arkihuolten yläpuolella olo. Tätä en ole koskaan ajatellut uskottomuuden moottoriksi. Luulin sen olevan kiima ja uutuuden viehätys, narsismi ja ihastus. Ehkä sitten laillisessa suhteessa on niitä arkipäivän asioita, mutta eikö ne kuulu juuri elämän loogiseen puoleen, joka pitää meidän jalkamme maassa ja päämme ehjänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä on "Kohtalottomuus" ja "Kaddish syntymättömälle lapselle" Ostin Kohtalottomuuden englanninkielisenä Budapestistä noin kymmennen vuotta sitten. Siellä järjestettiin juutalaisuuteen tutustumkiskierroksia, jossa me olimme miehen kanssa ainoat englanninkielellä kuljetettavat ja saimme päätyönään englannin opettajana toimivan oppaan kokonaan itsellemme. Hän kertoi tosi pahoja asioita nyky-Unkarista. Antisemitismiä on paljon. Menimme tämän oppaan kanssa kirjakauppaan, ja hän varoitti tylystä kohtelusta, kun ostaa juuutalaiskirjailijan kirjan. Se piti paikkansa,Fateless työnnettiin epäkohteliaasti muualle katsoen käteen, vaikka muiden ostokset laitettiin pussiin. Siis edelleen ...
VastaaPoistaTuosta lopusta. Voi kai siinä joillakin olla näinkin vähäinen ja pinnallinen motiivi. Sanot lopussa niin hyvin! Laillisessa suhteessa on todella väistämättä myös arkisia huolia ja surujakin, jotka pitävät jalat maassa ja tuovat pitkäkestoisempaa onnea.
Leena Beckerin jutussa Imre Kerteszistä henkii kyllä samanlainen kuva, mikä on kummallista ja minusta hyvin pelottavaa.
PoistaAi niin, vielä tuohon kulttuurin tukemiseen. Minusta sitä kyllä tarvitaan näin vähäväkisessä maassa. Meillä on niin vähän kulttuurin käyttäjiä, että ilman tukea esim. moni kulttuuritapahtuma kuolisi kokonaan.
VastaaPoistaJoo, minä ostan ja lainaan myös edelleen kaikki kirjat itse. Erhdyin ottamaan vastaan yhden omakustanteen, mutta en tee sitä koskaan toiste. Tämä kirja oli erään kaukaisen tutun ja minun olsii pitänyt kirjoittaa siitä, mutta en pystynyt. Nyt on alkanut tulla tarjouksia s-postiin, mutta olen vastannut kohteliaasti kertoen kantani. Liioista kirjoista tulisi vain huolta ja se liiallisuus jopa vähentäisi niiden arvoa minulla.
Olen sitä mieltä, että kulttuuria ja kirjalijoita tukea, mutta uran alkuvaiheessa. Luulin pitkään, että Finlandiapalkinto rahoitetaan kustantajien ja kirjakauppiaiden rahoin. Kopioston sivuilla on lista palkinnoista joita rahoitetaan Kooiostomaksuilla. Jos minun tekemää materiaalia kopioidan oppilaille rahat menevät palkintoihin, joita saavat henkilöt, jotka saavat buustia myyntiinsä. En halua avautua, mutta materiaaliani on luvatta kopioitu, enkä saanut killinkiäkäään. Minusta lasten osalistumista pitää tukea ja nousevia kykyjä, ei henkilöitä, jotka tienaavat satoja tuhansia. Tämä on mielipiteeni.
PoistaTästä samaa mieltä, tuki niille, jotka sitä tarvitsevat! Ikävä juttu tuo luvaton kopiointi.
PoistaTähän kirjan teemaan nähden tämä on sivulatu. Eikä itselleni asia ollut kysymys rahasta vaan periaatteesta ja kopioijan röyhkeydestä eli kopioi suoraan tekemäni materiaalin ym. Koulut ja oppilaitokset maksavat kopiomärän mukaan kopiostolle, jonne voi ilmoittaa kopiointikiellon, jota ei kylläkään voi kukaan valvoa. ...
PoistaItse kirja oli teemoiltaan paljon ajatuksia herättäviä.