John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat, Agatha Christie's Murder in the Making, 2011, suomentanut Risto Raitio, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011, sivumäärä 432 sivua

John Curranin Agatha Christien murhasuunnitelmat sisältää tiukkaa analyysia Agatha Christien (1890 - 1976) kirjojen murhasuunnitelmista. Curranin analysoi suunnitelmia teknisesti ja lisä on vuonna 2005 "löytyneet" Agatha Christien muistikirjat, joista on alla enemmän.

John Curranin Agatha Christien murhasuunnitelmat on varsin looginen, mutta vaihteleva ja mielenkiintoinen teos Agathan koko kirjallisesta urasta. Luin teoksen kokonaan vasta, kun olin uudestaan lukenut koko Christien tuotannon.

Mutta luku-urakkani aikana katsoin jonkin dekkarin jälkeen, jos Curran oli maininnut kirjan.

***
Sisältää teknisiä juonipaljastuksia
Esimerkki : Varjossa auringon alla.
Hakemistosta löytyi yhteensä kymmenen osumaa, ja viisi "murhasuunnitelmaa" tai piirrettä jota Agatha Christie on käyttänyt tai jota salapoliisiromaaneissa on yleisesti käytetty, näitä ovat:
1. Lavastettu riita. 
Tämä on sinänsä huvittava, koska dekkareissa tämä ei paljasta paljoakaan, sillä dekkarit ovat pullollaan lavastettuja ja oikeita riitoja. Valhetta ja totta puhutaan. Syyllinen ei tietenkään koskaan puhu totta itse murhasta.
2. Liittolaismurha
Tämä paljastaa jo paljon enemmän, kuka on ollut liitossa, sitä en paljasta, ja miten.
3. Epäluotettava kello
Tämäkään ei yksin paljasta, sillä jonkun alibi kaatuu.
4.Ilmeinen syyllinen
Tämäkään ei paljasta, mutta itse arvelin häntä melko varhaisessa vaiheessa
5. Lavastettu rikos
Kyseisessä teoksessa murhan todistaja ei näe oikeaa rikosta

Lavastettu rikos on varsin "yleinen", esimerkiksi teoksessa Kuolema Niilillä on minusta käytetty tätäkin, ja myös rikostapahtuma on samanlainen, minusta ei kovinkaan uskottava vaan aika uskomaton. Jos rikospaikasta olisi kuva syyllinen selviäisi helpommin.  Varjossa auringon alla -teoksessa  on myös usein käytetty juonenkäänne eli syytön luulee olevansa syyllinen ja alkaa toimia sen mukaan. Agatha Christiellä visaisimpien ongelmien takaa paljastuu usein ns. liittolaismurha, jossa parivaljakko tekee murhia, ja järjestelee alibeja, myös valehenkilöllisyys on yleistä. Nämä ovat molemmat tässä Varjossa auringon alla.

Tekniset juonipaljastukset loppuivat.
***
Curranin teos toimii siis oivana hakuteoksena, siinä on hyvä hakemisto, ja kattavat kirjalistat.

Kirjan alussa pohditaan salapoliisikirjallisuuden "sääntöjä". Eri kirjailijat ovat keksineet erilaisia sääntöjä, joita dekkarikirjailijan olisi noudatettava, kuten reilu peli, eli lukijan kuuluu saada tietää kaikki vihjeet, kuinka paljon saa siis lukijaa puijata.

Christien tuotanto on niin laajaa, että joitain sääntöjä on venytetty. Christiellä ei ole aina edes salapoliisia, tunnetuin teos on luonnollisesti Eikä yksikään pelastunut. Agatha Christiellä lapsi on muutaman kerran uhri ja kerran murhaajana. Poliisi on kerran murhaaja, ja kerran poliisiksi tekeytynyt henkilö. Kertoja on murhaaja, salapoliisi on murhaaja, ammattirikollinen ja liiga on murhaaja, palvelijakin on murhaajana, ei sentään suoraan hovimestari, mutta hovimestaria näyttelevä henkilö. Lisäksi uhrien ja murhaajien henkilöllisyyden takaa löytyy monesti yllätyksiä. Toisaalta Agatha Christiellä on hyvin perinteisiä dekkareita eli Kortit pöydällä, neljä epäiltyä, murha tehdään täysin avoimesti ja Poirot ratkaisee ongelman vain tarkastelemalla bridgetaulukkoa ja kuulustelemalla epäiltyjä.

John Curran luotaa kaikki Agatha Christien vuosikymmenet ja nostaa joitakin teoksia. Ensimmäiseltä eli 1920 -luvulta tietenkin Stylesin tapauksen. Stylesin tapauksen kirjoitusprosessia avataan paljonkin, kustannussopimusta, ja kirjassa on alkuperäinen Poirot'n rikoksen paljastus oikeussalissa, joka kohtaus kirjoitettiin kustantajan vaatimuksesta uudestaan. Rakkauskirjeiden salaisuutta on avattu myös, se  oli viimeinen ensimmäisen kustannussopimuksen teoksista. Sininen juna taas oli Agathan itsensä mukaan huonoin teos, minusta Vuoksi ja luode (1948), jota kirjassa ei edes käsitellä, on minusta huonompi. Sininen juna on ylläolevan luokittelunkin mukaan huono, sillä siinä on ammattirikollisia, lisäksi kirja on turhan raaka. Toisaalta siinä on neiti Grey, joka on St Mary Meadsista. Novellikokoelma neiti Marplen esitellyt Kolmetoista syntyi myös 1920-luvulla, vaikka ensimmäinen neiti Marple dekkari Murha maalaiskylässä. Tämän teoksen John Curran esittelee 1930-luvun kohdalla, joka oli eittämättä Agatha Christien uralla parasta aikaa.

1930-luku oli Agatha Christien kulta-aikaa, silloin ilmestyivät legendaariset Aikataulukon arvoitus, Idän Pikajunan arvoitus, sekä Eikä yksikään pelastunut. Curranin teoksessa on uusi tai aiempi versio Punainen varoitusmerkki -novellista eli Mies, joka tiesi.

1940-luvusta eniten palstatilaa saa Poirot'n viimeinen juttu Esirippu, myös loistava neiti Marple -seikkailu Ruumis kirjastossa saa perinpohjaisen käsittelyn. Tässä dekkarissa ruumiin löytöpaikka on mitä perinteisin, kunnianarvoisen talon kirjasto, mutta ruumis maalattu, platinanvaalea nuori neiti on mitä epätavallisin.

Agatha Christie sodan jälkeen höllensi julkaisutahtia ja keskittyi näytelmiin yhä enemmän. 1950-, 1960- sekä 1970-lukujen paras teos lienee Ikiyö, myös Totuus Hallavan hevosen majatalosta on laatu teos. Kohtalon portti on Curranin mukaan Christien viimeisin ja huonoin teos, myös Määränpää tuntematon, ja Salaperäinen matkustaja saa Curranilta huonot arviot.  Kuolema ilmoittaa lehdessä  saa sen sijaan hyvät arviot ja on hyvä dekkari.

*****

John Curran: Agatha Christien Salaiset muistikirjat, alkuteos Agatha Christie's Secret Notebooks, 2009, suomentanut Risto Raitio, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2010, sivumäärä 494.

John Curran on kirjoittanut teoksen Agatha Christien salaiset muistikirjat ennen teosta Agatha Christien murhasuunnitelmat.

Agatha Christien salaiset muistikirjat pohjautuu nimensä mukaisesti Agatha Christien muistikirjoihin eikä kirjaa voi suositella kuin niille, jotka ovat jo lukeneet likipitäen koko Agatha Christien tuotannon läpi. Tämä ensimmäinen Curranin teos on täynnä intoa muistikirjojen "löytymisestä", eli ne saatiin Agatha Christien tyttärenpojalta Mathew Prichardilta marraskuussa 2005. Mathewin äiti ja Agatha Christien tytär Rosalind Hicks oli kuollut 2004.

Muistikirjat ovat ulkoasultaan suhteellisen tavanomaisia vihkoja (katso kuva, jonka olen ottanut kirjan sisäkannen kuvasta). Vihkoissa on useimmista Christien teoksista on merkintöjä, mutta suurimmista klassikoista kuten Roger Ackroydin murhasta ei ole muistikirjoja eikä merkintöjä eikä myöskään Idän Pikajunan arvoituksesta.

Agatha Christien muistikirjat -teos sen sijaan on täynnä intoa ja yksityiskohtia, se on jonkin verran jopa sekava kirja. Minusta Curranin toinen teos Agatha Christien murhasuunnitelmat on paljon selkeämpi.

Salaisissa muistikirjoissa on lisänä kaksi julkaisematonta Poirot-novellia ensimmäinen erilainen versio Kerberoksen kiinniotosta sekä Koiran pallon tapaus, josta on jalostunut dekkari Mykkä todistaja.

Curran hehkuttaa muistikirjojen ainutlaatuisuutta. Niitä on kaikkiaan 72 ja ne on myöhemmin numeroitu, mutta eivät ole mitenkään järjestyksessä Viisi pientä possua, sitä on luonnosteltu peräti 75 sivua. Käsiala ei ole aina ollut kovinkaan luettavaa. Tekstejä on osin sekaisin, ja muistikirjoissa voi olla esim. kauppalistoja seassa.

Ennen selvityksiä muistikirjoista on selvitetty The Detection Clubin toimintaa. Siihen kuului 1930-luvulla dekkarien kirjoittajia esimerkiksi Dorothy L. Sayers ja Freeman Wills Crofts.

Lisäksi on selitetty Ariadnen Oliverin hahmoa, Ariadne Oliver tuli Christien hahmona ensimmäisen kerran teokseen Kortit pöydällä, mutta oli loppupään Poirot-tarinoissa mukana miltei kaikissa, sekä oli ilman muita vakiohahmoja 1960-luvun helmessä Totuus Hallavan hevosen majatalosta.

Curran käsittelee Lasten lorujen mukaan kirjoitettuja teoksia tai missä murhakaava seuraa lasten lorua.

Näitä on ainakin (itsekin olen huomannut Agathan viehtyneen loruihin).
Eikä Yksikään pelastunut (Kymmenen pientä n-poikaa)
Rouva McQuinty on kuollut
Viisi pientä possua
Mabellen kahdet kasvot
Neiti Lemon erehtyy
Salaperäiset rukiinjyvät, joka perustuu laululoruun Song of Sixpence, johon perustuu myös novellit Neljäkolmatta mustarastasta sekä Laulu kuusipennisestä.

John Curran on teoksen sisäliepeen mukaan dublinilainen Christie-fani, joka on tuolloin valmistellut väitöskirjaa. John Curranin webbisivujen mukaan hän oli kaksitoista, kun hän luki ensimmäisen Christiensä Vaarallinen talo. Curranin lempikirja on Viisi pientä possua.

Curranin lempihahmo (kun ei oteta  huomioon Poirot'a eikä Marplea) on Ariadne Oliver,

******
Christie-tietäjä niin ikään eli bloggari hdcanis on blogannut
Agatha Christien murhasuunnitelmista täällä
ja salaisista muistikirjoista täällä.
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.