Ilkka Remes: Omertan liitto

ILKKA REMES: OM€RTAN LIITTO, Wsoy,  2013, sivumäärä 463, jossa on mukana liitteitä tekstisivuja 445.

Ilkka Remeksen Omertan liitto iski 2013 ajankohtaiseen aiheeseen EU:n pankkitukien, korruption ja päästökaupan kolmioon. Romaanin juoni on huikea ja henkilöitä on paljon.

Päähenkilöt ovat suomalaiset matemaatikko ja meklari Tuomo Saari ja oikeustieteilijä ja avustava EU-virkamies Riikka Saari, heidän ystävänsä biologi ja avustava EU-virkamies Aino Jaakkola, professori Martin Wolfenstein, aktivisti Erika Albach, aktivisti Florian Ziegler, "yleismies" Ray Oboede, petollinen meklari Gina Ruggiero, meklari Lorenzo Cassano, palkkamurhaaja Magda Nowicky, näitä kutsutaan kirjassa etunimellä. Sukunimellä kutsutaan seuraavia: Jean Legrand talouspääosaston varapääjohtaja, Giulio Barreto rakennerahaston varajohtaja, Arnauld Maes Eurosecin tietoturvapäällikkö, Jens de Bont palkkamurhaaja, Francois Delvaux, lisäksi on kymmeniä muita henkilöitä. Kokonimellä kutsutaan Brysselin poliisin ylikomisariota Marc Bouvieta, jonka tutkimukset eivät etene.

Tuomo Saari on pankkiirina Lontoossa ja Riikka Saari töissä EU:ssa, he asuvat Brysselissä. Tuomo on käyttänyt Riikalta saamaansa päästökaupan ennakkotietoa hyväkseen ja sijoittanut pankilta "lainaamiaan" rahoja johdannaiskauppoihin. Odotettua päätöstä ei tule, ja Tuomon pitää kattaa 48 miljoonan tappiot pankille viidessä päivässä. Riikka Saarella on murheita isänsä ja isoisänsä kohdalla. Molempien ongelmana ovat 1990-luvun devalvaation ja laman velat. Riikka huomaa myöskin EU:n toiminnassa hämärää, varsinkin kun heidän naapurinsa Aino on alkanut tonkia EU:n pimeää puolta. Ainoa on alettu seurata, ja murhataan unilääkkeillä. Tuomo remesmäiseen tyyliin ottaa kohtalonsa omiin käsiin ja alkaa penkoa Riikan esimiehen likasankoja ja suuntaa matkansa Sisiliaan yhdessä aikaansaavan Rayn kanssa. Sisiliaan nousee EU:n rahoin tuulivoimapuistoja. Mafia on sekaantunut asioihin ja Tuomo ja Ray saavat Mafian riesakseen. Tuomo ja Riikka tahoillaan joutuvat koko ajan syvemmälle ryteikköön, missä on puhetta pankkien tappioiden peittelystä ja EU-tukien päätymisestä mafialle, mistä kaiketi teoksen nimikin. Myös sisäpiirin kaupoista ja johdannaisista kosolti puhutaan ja tahallisista tappioista. Kaikki tuhmat eivät löydy Sisiliasta vaan pohjoisempaa.

Uusia henkilöitä ja aihioita tulee jatkuvalla syötöllä. Baader-Meinhof -ryhmää ihaileva löyhä porukka suunnittelee euroryhmän nokkamiehen kaappausta. Kaappauksesta ei tiedä mukana oleva rahoituksen professori.

Kirjan tapahtumat esitetään niin hengästyttävällä vauhdilla ja jännitys kasvaa niin suureksi, että realistisuutta ei ehdi ihmettelemään. Henkilöiden suhteet vaihtuvat murhanhimosta ajoittaiseen aseveljeyteen ja kaikkeen siltä väliltä, jokainen lisäksi yrittää pimittää toisilta tietoa, nimittäin tieto on valtaa ja rahaa, toisaalta salattua tietoa myös halutaan vuotaa julkisuuteen. Remeksellä on kyky riepotella tusinan verran tyyppejä kaikista katastrofeista selville vesille, vaikka lukijan usko on jo monesti mennyt

Henkilökuvat
Ihmiset ovat kuin koneita, tehokkaita ja yksiuloitteisia. Minusta Remes kuvaa tuttuun tyyliin koulutettuja juppeja. He ovat suomalaiseen tapaan moraalisesti närkästyneitä väärinkäytöksistä, mutta valmiina rikkomaan itse kaikkia mahdollisia lakeja ja sääntöjä. Tuomo pelaa pankin rahoin sisäpiiritiedolla. Onko kaveri puhtoinen poika? Riikka vuotaa kotonaan työpaikan asioita. Onko hän puhtoinen tyttö? Tuomo ja Riikka setvivät itsensä pulasta, mutta rikkovat luultavasti satoja tai  tuhansia lakeja. Tuomo murtautuu alkajaisiksi Riikan pomon asuntoon yhdessä Rayn kanssa. Moraalinen valinta, eikö totta! Remeksen teoksissa ne henkilöt, jotka ovat vain kirjan verran sankareita pääsevät kuiville, ja päätyvät rauhallisempiin tehtäviin jouduttuaan lukemattomia kertoja hengenvaaraan ja tehtailtuaan lukuisia rikoksia asenteella, suurempaa rikollista vastaan kamppailtaessa ovat kaikki keinot sallittuja.

Ainon tutkimukset horjuttavat Riikan kuvaa EU:n tavoitteista. Asiaa perustellaan kirjassa Jean Monnetin kokemilla taloudellisilla takaiskuilla esimerkiksi 1929 pörssiromahduksen aikana ja muilla tavoitteilla, joista lisäsivuilla on "dokumentteja". Hyvä kirjan lähtökohta, mutta minusta ei ole olennaista. Nykyinen EU on kehittynyt asteettain. Aluksi toisen maailmansodan jälkeen tavoitteeksi asetettiin Saksan eli silloisen Länsi-Saksan ja Ranskan taloudellinen yhteistyö muistaakseni juurikin hiilen ja teräksen tuotannossa, eli syntyi hiili - ja teräsunioni. Kaupasta seuraa rauha ja rauhasta kauppa. Kauppa hyödyttää kaikkia. Ranskan ja Saksan välillä oli sota myös vuosina 1870 - 1871. Hiili- ja teräsunioni muodostettiin ja asia eteni ja Rooman sopimus minusta solmittiin 1957 ja EEC syntyi Ranskan, Länsi-Saksan, Italian, Hollannin, Belgian ja Luxemburgin voimin. EEC:n rinnalle muodostui vapaakauppaliitto EFTA, jossa olivat Iso-Britannia ja Irlanti, Portugali, Tanska, Norja, Ruotsi, Sveitsi ja Itävalta. Tanska, Irlanti ja Iso-Britannia liittyivät EEC:hen vuonna 1973, ennen Suomea EU:hun liittyivät Kreikka, Espanja ja Portugali. Kirjassa otetaan  huomioon USA:n interessit, mutta ei Euroopan tilannetta Neuvostoliiton ja itablogin puristuksessa. Josef Stalin johti Neuvostoliittoa. Länsi-Euroopan valtioissa kommunistipuolueet saivat tukea idempää ja mikään ei varmasti ollut selvää kun tulevan EU:n aihioita synnytettiin eli en usko näihin isompiin teorioihin. Reijo Kemppisen EU-perusteoksessa, pdf-versio täällä, todetaan, että "Hiili- ja teräsyhteisön isät haaveilivat paljon enemmästä, mutta vastauksena akuuttiin kriisiin löysivät Monnet’n sanoin 'rajoitetun mutta määrätyn kohdan', josta uuden Euroopan rakentaminen saattoi alkaa. Mielenkiintoista onkin todeta, kuinka itse asiassa melkein kaikkien vielä tänäänkin vaikuttavien eurooppalaisten yhteistyön muotojen pohja laskettiin vuosien 1947–57 välisenä aikana". Joten kirjan Ainon ajatus on minusta perusteeton, kaikki faktat ovat olleet tiedossa.

Varmasti EU:ssa ja yhteisvaluutassa on ongelmansa, mutta ongelmia on aina. Pienillä valuutoilla on omat ongelmansa. Päästöoikeuksien myynti ja rikkidirektiivit ovat ongelmallisia, mutta ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Minusta kirjassa otetaan kantaa, että EU:ssa taloudellinen valta on pienellä joukolla. Myös yhteismarkkinat luovat hyvät markkinat isoille yrityksille. Toisaalta onhan EU:ssa kilpailulainsäädäntö.  Nykytilanteessa on hyvä, kun on EU ja euro. Tämä on siis vain minun yksityinen henkilökohtainen mielipiteeni.

Kirjassa huiskaistaan myös WWF:n suuntaan. Asiasta on lisää kirjan liitteissä. Olen pohtinut järjestöjä, joille kerätään rahaa. Asiasta en mitään tiedä, mutta olen kummastellut, kuka järjestöissä käyttää valtaa ja mihin rahat käytetään. Toisaalta näiden avustaminen on täysin vapaaehtoista. Toisaalta myös järjestöt joutuvat elämää monimutkaisessa maailmassa, jossa on pakko tehdä kompromisseja.




Takakannessa lukee: KAPINA KYTEE. MANNER JÄRISEE. TRILLERI MAAILMASTA JOKA ON TOTTA, ja fonttikoko suurenee". Tämä on trilleri. Remes saa jännityksen nousemaan äärimmilleen. Se onko se trilleri maailmasta, joka on totta, jää jokaisen lukijan päätettäväksi. Loppuun Remes on listannut ison joukon tietoja. Tuulipuistoon viitataan, mutta minusta ne eivät olleet tulessa. Maa myöskään ei järissyt.
Margitin bloggaus on TÄÄLLÄ.
****
Ilkka Remeksen (s. 1962) esikoisesta Pääkallokehrääjästä olen blogannut NÄIN.
Ilka Remeksen uusimmasta (2014) eli Hornasta olen blogannut näin.
Ilkka Remeksen Aaro Korpi -kirjoista olen blogannut NÄIN.