George Orwell: Vuonna 1984

George Orwell: Vuonna 1984, alkuteos Nineteen eighty-four, 1949, suomentanut Raija Mattila. WSOY, BON-pokkari, esipuheineen 370 sivua

George Orwellin Vuonna 1984 on paras ja vaikuttavin dystopia, jonka olen lukenut. Sen ankeus ylittää monet scifi-kirjojen pahoinvointiyhteisöt. Kirja avataan sekä englanninkielisessä wikipediassa näin että suomenkielisessä wikipediassa noin, joten keskityn omaan bloggaukseeni

Teoksen 1984 päähenkilö on Totuusministeriön alemman tason virkamies Winston Smith, joka väärentää raportteja, ja aiempia ennusteita. Koko yhteiskunta on sairas totalitaarinen Isoveljen valvoma Oseania, johon kuuluu myös Lontoo, jota kutsutaan vain Ilmakaista 1:ksi. Kirja tapahtuu vuonna 1984, käänne totalitarismiin on tapahtunut toisen maailman sodan jälkeen. Maailmassa on Oseanian lisäksi Euraasia ja Itäaasia, maailmassa käydään jatkuvia sotia. Koska asetelmat ja liittolaiset muuttuvat, pitää historiaa jatkuvasti muuttaa.

Kirjan nerokkuus piilee osittain tarkastelunäkökulmassa, lukija saa hiljalleen tutustua yhteiskunnan toimintamenetelmiin Winston Smithin silmin. Asunnot ovat ankeita koppeja, joka tilassa on teleruutu, jossa tulee viha- ja muita lähetyksiä ja joilla tarkkaillaan ihmisiä. Vaikka Winston Smith väärentää historiaa, hän ymmärtää, että se on väärin. Hän ostaa prolelta tyhjän vihon, mihin alkaa kirjoittaa ajatuksiaan.

Winstonin työviikot on 60-tuntisia, lähestyvä vihaviikko aiheuttaa paljon lisätöitä. Päävihollinen on Emmanuel Goldstein, peripetturi ja tahraaja, johon kohdistetaan päivittäistäkin vihaa. Jatkuva sotatila on käynnissä. Pommeja tippuu kaduille. Kaikesta on pula, ruoka on kaalipitoista, vetistä väritöntä. Sähköä säännöstellään kuten elintarvikkeita, kahvista, suklaasta ja sokerista on korvikkeet. Valtio kontrolloi vanhemmuutta ja seksiä. Lapset koulutetaan vakoilijoiksi ja käännetään vanhempiaan vastaan. Smithin naapureitten kautta tarkastellaan viikareiden vihaa. Naapurin isä Isoveljelle uskollinen urho joutuu vankilaan pikku tyttönsä "kavaltamana". Herra Parsons on muka puhunut unissaan pahaa Isosta veljestä.

Kaikelle tälle ajattelun ja hyvien tunteiden kuten rakkauden ja ystävyyden säätelemiselle ja propagandatyölle muodostaa vastakohdan Winston Smithin suhde Juliaan. Julia on puolueen ulkokehällä ruumiillisesti aktiivinen nainen, joka on ihastunut Winstoniin. Hän aloittaa suhteen, joka on pidettävä kaikilta salassa. Kirjassa kerrotaan hankalista järjestelyistä. Toisaalta Julian ja Winstonin suhde kuvataan monesti luonnon ja värien kautta. Julialla on punainen vyö, joka tarkoittaa "miehistä" kieltäytymistä. Lisäksi hän kirjoittaa työkseen "kirjoja". Sisimmässään Julia halveksii puoluetta ja valtakoneistoa. Hän on (tai luulee olevansa) niin ovela, että pystyy huijaamaan koneistoa. Winston taas ei usko olevansa älykkäämpi, mutta haaveilee, että suhde voisi jatkua, siitä on tullut yhä tärkeämpi. Tapaamispaikkaa pitää vaihtaa, sinne mennään eri teitä ja omassa asunnossa pitää olla tiettynä aikana. Winston vuokraa huoneen prolen kaupunginosasta.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Kaikkein mielenkiintoisinta on ensimmäinen osa ja toisen osan alku, toisen osan lopussa avataan maailman poliittista tilannetta ja sodan mekanismeja. Toisen osan lopulla tapahtuu käänne. Kolmas osa on kaikkein rankin ja raa'in.

Juoni on vaikuttava tavallisen ihmisen tasolla kerrottuna, kuitenkin kulissien pahuus on paljon voimakkaampi efekti.  Isoveljen kätyreitä on kaikkialla myös prolen parissa.

Sen enempää selvittämättä loppukäänteitä, mikään ei diktatuurissa voi päättyä hyvin. Kun pidätyshetkellä Smithin ihailemat koralli ja paperipaino hajoavat, kaikki toivo on mennyttä.

****
Valtio on siis totalitaarinen. Sillä on täydellinen tiedotusmonopoli, myös historiaa vääristellään. Isoveli eli Big Brother johtaa valtiota. Kuka on Big Brother on? BB on valtaapitävä juntta luullakseni, yksi tai useampi henkilö, "Isoveli on puolueen ruumiillistuma". Puolueella on kaikki valta, parhaimmassa asemassa on puolue-eliitti, jota kansasta 2%. Puolueen ulkorenkaalla  on hieman yli 10% kansasta. Ilmeisesti puolueen johdossa on jatkuva valtataistelu. Epäsuosioon joutunut teloitetaan tai muuten riisutaan vallasta ja historiaa muutetaan. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia kansasta kuuluu proleen. Prolea varten järjestetään lottoa Tehdään legendoja ihmisistä, joita ei ole. Myös lottovoittajat ovat keksittyjä. Prolelle järjestetään muitakin sirkushuveja, heille kirjoitetaan "törkykirjoja". Prolet voivat käyttää hajuvesiä ja maalata itseään. Prole juo olutta ja puolueen ulkorengas giniä. Tätä ginijuttua jauhetaan varsin paljon.

Puolue on hajottanut perinteiset arvot "kodin, uskonnon ja isänmaan". Lapset kuulevat koko elämänsä viha ja propagandalähetyksiä, heidät koulutetaan vakoilemiseen ja tappamiseen. Teloitusten seuraaminen on yleinen huvi. Ystävyys ja rakkaus ovat kiellettyjä. Isänmaa käsite muuntuu puolueen ja Isonveljen ihailuksi, kaikki mitä Isoveli sanoo on totta eli 2 + 2 =5.

Totuusministeriö vääristelee siis kaikkea, prolelle kirjoitetaan kirjoja juonikaleidoskooppien avulla. Useimmat asiat ovat valhetta, tai ehkä kaikki jopa Goldsteinin kirja, ehkä jopa itse Goldstein. Goldsteinia tarvitaan, sillä vihalle pitää olla diktatuurissa kohde.

Rikoksia on paljon, ilmerikoskin, pahin lienee ajatusrikos. Kieltä köyhdytetään uuskielen avulla. Uuskielessä hävitetään sanoja ja sanoille tehdään uusia merkityksiä tai keksitään uusia ilmaisuja. Uuskieli on valtaapitävien kontrollointikeino. Kun uuskieli on valmis, ei tarvita Isonveljen tunnuslauseita: Sota on rauhaa, Vapaus on orjuutta ja Tietämättömyys on voimaa. Ihmiset ovat täysin propagandan varassa. Osa uskoo, että ajat on parempia, kuin nyt, ne jotka eivät usko, katoavat.

Koska perheyhteisö on hajotettu, ja lapset kasvatetaan vakoilijoiksi ja näytetään teloituksia, niin lapsille ei kehity empatian tunnetta. Rakkaus ja välittäminen eivät sido ihmisiä toisiinsa. Kun vielä kieli köyhtyy, tunteillekaan ei ole tai löydy enää sanoja.

Diktatuuri nykyisinkin kehittää oman kielen ja hallitsee tiedotusvälineitä. Mutta myös länsimaisissa demokratioissa kehittyy saarekkeita, joissa on oma kielensä, omat termit, tämä ei ole välttämättä hyvä tai huono asia. Jokainen tiedekin kehittää oman terminologiansa. Mainosten kieli voi olla indoktrinoivaa, eli herätetään alitajuisia mielleyhtymiä. Tiedotusmonopoli nykyisellään on yhä vaikeampaa internetin ja muiden joukkotiedotusvälineiden kautta. Sulkemalla ja kieltämällä kaiken yhteydenpidon tämä on kuitenkin mahdollista.

Kirjassa viitataan useisiin henkilöihin. Oliver Cromwelliin (1599 - 1658), jonka patsas oli jäänyt pystyyn. Cromwell hallitsi Englantia, hän pääsi valtaan vaiheittain, mutta vuonna 1653 hän oli "diktaattori". Kuolinajasta päätellen diktatuuri kesti viitisen vuotta.

Isonveljen aikeissa on kirjoittaa uudestaan myös englannin kielen klassikot kuten Chaucerin, Shakespearen ja Miltonin teokset. Teoksessa viitataan Cockney -termiin, joka tarkoittaa itälontoolaista "rytmistä slangia", jolla on ollut erilaisia käyttötarkoituksia, wikipedian artikkeli englanniksi täällä ja suomeksi täällä.

George Orwellin Vuonna 1984 -kirja on kirjoitettu kolmeen osaan, varsinkin toisessa osassa on avattu maailman voimasuhteita ja yhteiskuntajärjestelmän perusteita, maailma on jakaantunut kolmeen osaan Amerikat, Brittiläisen kansanyhteisön suunnilleen sisällä pitävä Oseania, Euraasia, jonka ydin on Venäjä ja muu Eurooppa sekä Itä-Aasia. Sota on osin näennäistä valtioiden välillä, Status Quo:ta ei ehkä haluta järkyttää. Vaikka raketteja putoaa kaduille, luultavasti ne tulevat Isonveljen lähettäminä. Isoveli ohjaa ja hallitsee maata totalitaarisin keinoin.

Vuonna 1984 on dystopia ja alan perusteos, sen voima on vakuuttava. Yllättäen yleisellä tasolla se toimii paremmin kuin loppuosan yksityiskohtaisessa käsittelyssään. Heikkohermoisille tai normaalihermoillekin kidutuskohtaukset ovat etovia. Demokratia on paras ihmisen keksimä yhteiskunta muoto: "Vapaus on vapautta sanoa, että kaksi ynnä kaksi on neljä. Jos se myönnetään, kaikki muu seuraa mukana" s.99
****

Kuten kaikki tietävät BB-formaatti on lähtöisin tästä kirjasta eli  Isoveli Big Brother valvoo. Kuvassa on Suomen ykköskauden levyn kansi. Vaikka kamerat pörräävät, niin kaikki on lopulta kuitenkin ohi menevää leikkiä.