Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille,  A Farewell to Arms, 1929, suomentanut Veikko Polameri, Femi, Suuri naistenkerho Helsinki 1980 (Suuri suomalainen kirjakerho), sivumäärä 264, sisältää viisi kirjaa ja 41 lukua.

Kirjan kansikuva tiivistää kertomuksesta osan. Ensimmäinen maailmansota on käynnissä. Amerikkalainen isoisänsä vekselein elävä Frederik Henry on pestautunut Italian armeijaan ja herra Henry on rintamalla, kun Itävallan armeija yrittää rynnäköidä eteenpäin. Isonzollan taistelussa Henry haavoittuu kranaatin sirpaleista jalkoihin ja päähän, hänen vierustoverinsa Passiini menettää jalkansa ja kuolee. Henry viettää toipumisjakson sairaalassa, jonne sotilaskaverit tuovat viinaa ja sympatiaa.

Henryn silmin ja dialogin avulla kuvataan sodan arkea ja  armeijan rutiineja. Asemissa ollaan ja vapaa-ajalla tavataan tyttöjä useimmin ilotalossa, yritetään elää huolettomasti. Henry tapaa skottilaisen neiti Barkleyn, joka on sairaanhoitajattarena. Välit lämpenevät ja neiti Barkley etunimeltään Catherine pestautuu sairaalaan, jossa Henry on hoidettavana. Henry rakastuu Catherineen. Catherine on pääosin yövuorossa, koska potilaita on vähän, läheisiin hetkiin on Henryn kanssa aikaa. Henry toipuu ja saa tiedon rintamalle joutumisesta. Catherine ilmoittaa olevansa raskaana... ...loppuosa kirjasta päättää tarinan ja sen jätän jokaisen itse luettavaksi.

*****
Jäähyväiset aseille -teos on varsin melodramaattinen alun hapuilun jälkeen. Pääosin kerronta on Henryn näkökulmasta tai outoa dialogia. Minä-kertojan silmin katsottuna neljäs luku alkaa: "Viereisen puutarhan tykistöpatteri herätti minut aamulla ja näin auringon paistavan ikkunan läpi ja nousin vuoteelta".

Teoksessa on kuitenkin paljon kahden henkilön dialogia pääosin Catherinen ja Henryn. Monesti jankutetaan varsin toisarvoisesta asiasta. Luultavasti jotain muuta tapahtuu rivien välissä.
Mitä ajattelet nyt
En mitään
Ajattelitpa. Sano minulle
Mietin olikohan Rinaldilla syfilis.
Sitäkö vain
Niin
Oliko hänellä syfilis?
En tiedä
Olen iloinen, että sinulla ei ole. Oliko sinulla koskaan sellaista
Minulla oli gonorrea....
5:s kirja 38 luku, ss.237-238
Tämä keskustelu on kerta kaikkiaan kummallinen. Luultavasti Henryllä ei ole ollut eikä ole gonorreaa eli tippuria. Rinaldiin kuppaan eli syfilisekseen ei oteta kantaa, hän ehkä kävi ilotaloissa. Tätä keskustelua on vaikea ymmärtää, kuten aiemmin kirjassa käytyä "rakastatko minua" -keskustelua. Luultavasti kumpikaan ei silloin rakastanut toista tai keskustelun alle kätkettiin toiveita rakastamisesta tai pelkoa, siitä että on ollut muita. Sodan aikana ilmapiiri kevenee, koska kuolema on arkipäivää. Myöskään rakastan sinua ei merkitse samaa kuin rauhan aikana tai ei yhtä kauan. Sukupuolitauti-keskustelun tekee oudoksi se, että Henry on karannut rintamalta ja Rinaldi lienee kuollut. Catherine on raskaana ja pitäisi pohtia, missä lapsen synnyttää ja kuka sen elättää ja missä.

Jäähyväiset aseille -teema jää minusta varsin puutteelliseksi. Kirja osoittaa kyllä sodan vaikutuksia yleiseen ilmapiiriin, mutta kokonaiskuva jäi minusta vaillinaiseksi. Teoksen tapahtuma-aika on vuodet 1915-1918 tai 1916-1918. Italia nimittäin liittyi sotaan Itavaltaan vastaan vuonna 1915 ja alkuun taistelut käytiin Isonzolla. Mutta sota Itävaltaa päättyi vasta vuonna 1918 marraskuussa. Selvästi Henryn sota päättyi aiemmin jo syksyllä 1917, hän karkasi armeijasta, jätti jäähyväiset aseille. Teoksessa tätä ei mitenkään alleviivata, vaan se pitää itse oivaltaa. Amerikan kansalaisena hänellä on mahdollisuus muuttaa puolueettomaan Sveitsiin. Kirjassa leviää tietoa, että sota olisi loppu, mutta se ei ole vielä tuolloin päättynyt.
Tätä teemaa minusta alustetaan ensimmäisen kirjan yhdeksännessä luvussa ss.43
"Miksi emme lakkaa taistelemasta? He lähtevät pois. Heillä on oma maansa".
Tätä kovasti ihmettelen. Sota ei minusta lopu, jos lakataan taistelemasta. Viholliselle ei riitä oma maa, sehän on sodan syy. Moni kirjassa jätti joukkonsa ja paot rangaistiin teloituksin. Todellisuudessa Henry heitti jäähyväiset aseilleen saksalaisten ja itävaltaisten murtaessa italialaisten asemat Caporeton taistelussa. Hän selvisi rintamien välistä lähinnä onnen avulla ja siksi, että hänellä oli rahaa ja USA:n passi. Hän pakeni myöhemmin siis Sveitsiin veneellä. Maailmansodassa perääntymisen jälkeen italialaiset saivat apuvoimia Ranskasta ja Britannialta ja sota päättyi vuoden päästä 1918. Tätä ei kirjassa avata lainkaan vaan loppuosa on aivan toista teemaa, joka on varsin melodramaattinen.

Ernest Hemingwayn Jäähyväiset aseille on melodramaattinen kuvaus tapahtumista maailmansodan aikana. Parhaiten sen muistaa melodramaattisesta ja onnettomasta juonesta.
*****
Amerikkalainen Ernest Hemingway (1899 - 1961) voitti kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1954. Hemingway oli kotoisin Illinoisista ja perhe oli "omalaatuinen". Ernest pestautui Kansasiin toimittajaksi. Hemingwayn  Kirjavasta Satamasta olen blogannut näin.