Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austenin (1775-1817) Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin luin sen klassikkomaineen vuoksi. Alkuteos Pride and Prejudice on vuodelta 1813. Teoksen on suomentanut Sirkka-Liisa Norko-Turja. Suomennoksen on tarkastanut Päiviö Taubert.

On yleisesti tunnustettu totuus naimaton mies tarvitsee välttämättä rinnalleen naisen.

Rouva Bennet, joka on viiden tyttären äiti, huomaa paikkakunnalle muuttavat varakkaat poikamiehet heti, rouva Bennet noteraa vasta muuttaneen Charles Bingleyn. Herra Bennet arvioi ivallisesti, että ehkä mies ei ole muuttanut paikkakunnalle naidakseen jonkun neiti Benneteistä.

Kirja on loistava ja hauska kuvaus avioliittomarkkinoista Englannissa 1800-luvun alussa.

Sekavahko juoniselostus, joka kuvastaa kuitenkin mutkikkaita avioliittomarkkinoita
Benneteillä on viisi tytärtä Jane, Elizabeth, Mary, Kitty ja nuorimpana 15-vuotias Lydia. Paikkakunnan aviomarkkinoille saapuu herra Bingley, joka on perinyt sadantuhannen punnan omaisuuden, ja jota rouva Bennet yllyttää piirittämään. Samaan aikaan saapuu jurompi ja kyynisempi herra Darcy, jonka purevat kommentit syövyttävät Elisabethin mieleen kipeät haavat. Darcy kuitenkin ihastuu Elisabethiin miltei heti.

Bingleytä ja myös Darcya piiritetään monien nuorten naisten voimin. Bingleyllä on sisar Caroline, joka on varsin vallanhaluinen ja ilkeä. Jane on rakastunut herra Bingleyhyn, jota taas herran sisko suojelee viemällä miehen Lontooseen. Herra Bingleytä kyttää myös neiti Darcy neiti Bingleyn avustuksella. Lady Catherine de Bourgh vaanii taas herra Darcya sairaalloiselle tyttärelleen. Elizabethiä halajaa moni mies, upseeri (muttei ehkä herrasmies?) Wickley  sekä ennakkoluuloinen ja ylpeä Darcy. Elizabeth taas tuntuu omaavan ripauksen isältään geeneissään saamaa kyynistä näkemystä ja suorapuheisuutta, mutta myös ennakkoluuloisuutta.

Sangen sekava on soppa, jossa raha ja perinnöt poreilevat. Bennetit nimittäin asuvat sääntöperintötilalla, joka herra Bennetin kuoltua siirtyy herra Collinsille. Herra Collinsia rahoittaa lady Catherine de Bourgh, joka on myös Darcyn täti. Hän ei katso Bennettejä hyvällä. Collins tulee paikalle katsastamaan tulevaa omaisuuttaan ja kosii Elizabethiä, joka kieltäytyy. Collins kihlaa ja nai Elisabethin serkun. Paikkakunnan naisväkeä kiiruhtavat piirittämään myös upseerit Wicham ja Denny.

Koska juuri kukaan ei tee töitä, pidetään tanssiaisia, soitetaan pianoa ja pelataan korttia. Varsinkin lady Catherinella on paljon mielipiteitä varsinkin Elizabethin pianonsoitosta. Naikkonen (Lady C.) saa pientä henkistä korvapuustia sanavalmiilta Elizabethiltä.

Yhteisöön kuuluvat myös Phillipsit, rouva Phillips on rouva Bennetin sisar, sekä Hurstit (ei-Veikko), Brightonissa asuvat Forsterit ja Lucasit, mies on saanut aatelisarvonkin pidettyään puheen kuninkaalle pormestarina ollessaan. Lontoon seuduilla asuvat järkevät Gardinerit, Bennettien sukulaisia ja ovat kauppiaita. Darcyn hyveeksi luetaan mutkaton suhtautuminen järkevään herra Gardineriin. Gardinerilla on ollut tuolloin ikävä englantilaisia syvästi harmittava etikettivirhe, hän on ollut ja on rahvaanomaisesti töissä. Toisaalta Gardinerin neuvokkuus ja rahat pelastavat eräänkin naisen kunnian ja perheen maineen.

Pääpari on siis Elizabeth (Lizzy) ja Darcy. Elizabeth on reipas tyttö, jota kateelliset neidit panettelevat lukutoukaksi. Elizabeth kävelee Bingleylle hoitamaan sairasta Jane-sisartaan. Kateelliset naikkoset juoruavat, että Lizzyssä ei ole muuta mainittavaa kuin, että hän on erinomainen kävelijä ja näytti villi-ihmiseltä kuraisissa vaatteissaan. Elizabethiä vaivaavat Darcyn suhteen alussa saama loukkaus, joka aiheuttaa hänessä ylpeyttä ja ennakkoluuloa.  Hänen ylpeyttään on moniulotteisesti loukattu, "hänen ylpeytensä minua kohtaan ei loukkaa niin paljon kuin ylpeys yleensä". Minusta tilanne on juuri päinvastoin. Darcyn puheet selittyvät toimettomuuden aiheuttamalla turhautumisella. Neitien mukaan Darcy on ylpeä väärällä tavalla, joka ilmenee oikeudenmukaisuutena ja anteliasuutena. Darcylläkin on purevia huomioita neideistä, myös Benneteistä. Marylla ei hänen mukaansa ole makua eikä lahjoja (mikä on minustakin loukkaavaa, mutta totta).

Darcyllä ja Elizabethillä on kirjan alkuvaiheessa keskustelu runoudesta. Darcyn mukaan runous on rakkauden ravintoa, kun taas Elizabethin mukaan runoilu on rakkauden vastamyrkkyä. Hennon rakkauden hyvä sonetti näännyttää. Rakkauden on oltava vahvaa, jotta se säilyy.

Aviopiireissä pörrää kuhnureita ja liihottelee perhosia sankoin joukoin. Kuherruskuviot muuntuvat. Elizabeth on kiinnostunut George Wickhamista ja panettelee Darcya. Darcy esittää Kentissä kosinnan Elizabethille, joka heittää Darcyn kasvoille rukkaset ennakkoluuloisin elkein. Darcy poistuu paikalta ja toimittaa kirjeen missä tunnustaa junailleensa Bingleyn pois Janen läheltä, mutta kiistää kohdelleensa Wickhamia kaltoin. Hänen kertomuksensa todistaa Wickhamin olevan kiero kuhnuri, jolla on punnan kuvat silmissä ja omaa rappeutuneen moraalin. Juoneen kytkeytyy vielä eversti Fitzwilliam, joka on Fitzwilliam Darcyn serkku ja Darcyn isän testamentin toimeenpanija.

Kun alkuosa kirjasta on pitkälti asetelmien hakemista, loppuosa kirjasta on huikeaa juonen käännettä. Nautittavassa mestariteoksessa selviää, kuka lopulta nai kenet ja miksi. Kirjeitä sinkoilee ja vierailuja tehdään. Myös velkoja maksellaan. Kuka saa mustapekan eli herra Wickhamin ja hänen velkansa ja kuka jää lehdelle soittelemaan ja kuka nyrpeä neiti jää pimputtamaan pianoa rouva Bennetille.

Täyden kympin kirja ja minusta tämä oli parempi kuin Jane Austenin Järki ja tunteet.
*****

TV-sarja Ylpeys ja ennakkoluulo on todella hyvä. Siinä toistetaan monesti "indeed". Kirjallisessa alkuteoksessa muuten tuo niin englantilainen "indeed" -sana mainitaan 95-kertaa. Indeed, indeed ... ja indeed.

Sarja alkaa kun Darcy ja Bingley ratsastavat ensinmainittu tummalla hevosella ja Bingley valkoisella (vaalealla). Kirjan juonta seurataan, joitain kirjeitä on kuvitettukin. Bennetin tytöistä vain Elizabeth on eloisa, muut varsinkin Mary on hiirenharmaa kasvoiltaan. Neiti Darcy ivaa purevasti Elizabethin päivettymistä. Minusta hän ei ole päivettynyt vaan muut ovat varsin valjuja. Lydia ei ole ehkä kalpea, mutta ei ole kovin "söpö". Loppukohtauksessa näytetään, mitä hän "näkee" Wickhamissaan.

Lady Catherine de Bourgh on varsinainen kääkkä, Collins on ankea ja rouva Bennet on vuoroin hysteerinen kaakattaja ja vuoroin hersyvä hössö. Herra Bennet on hillitympi. Kuultuaan yöllä kirjeessä Lydian karkaamisesta Wickhamin kanssa, hänen reaktio on suuri, vasen kulmakarva nousee hiljalleen.

Loistavasti kuvitettu sarja loistavasta kirjasta.

***
Tämä on muuten kirja, jota en koskaan kuvitellut pystyväni lukemaan, ja tämä oli todella hyvä, suosittelen.