Henrik Ibsen: Nukkekoti

Henrik Ibsen: Nukkekoti, wsoy 1998, sivumäärä 124, näytelmä Et dukkehjem 1879, suomentanut Eino Palola. Teoksessa on Kirsti Mäkisen napakka analyysi näytelmästä. Kansikuvassa on Edvard Munchin maalaus Elämäntanssi.

Ibsenin näytelmä Nukkekoti kertoo Nora ja Torvald Helmerin avioliitosta tai paremminkin siitä, mitä Noran tekemä rahan lainaus saa aikaan.

Henkilöt ja juoni lyhyesti:
Nora ja Torvald Helmer ovat aviopari, jolla on kolme lasta ja hyvä koti. Mies on asianajaja, joka pääsee Osakepankin johtajaksi. Muita näytelmän henkilöitä on Krogstad, joka on lainannut Noralle rahaa ja joka on menettänyt maineensa väärentämällä nimikirjoituksia. Rouva Linde on Noran nuoruuden ystävä, jonka mies on kuollut ja jättänyt lapsettoman lesken varattomaksi. Nora suosittelee miehelleen Kristine Linden palkkaamista. Samaan aikaan Krogstad on saamassa potkuja ja pyytää Noraa puhumaan puolestaan. Hän uhkaa paljastaa lainan ja vielä pahempaa nimikirjoitusväärennöksen. Nora on väärentänyt isänsä allekirjoituksen velkakirjaan. Lainan Nora on ottanut kuolemansairaan miehensä Torvaldin Italiaan viemiseksi. Mies parantui työkuntoon. Kuoletukset ja korot hän on maksanut. Näytelmä on alkaa jouluaattona, Nora saisi maksettua velan pois uutena vuotena ja saisi velkakirjan haltuunsa.

Torvald on tyypillinen tarkka juristi. Väärennetty nimikirjoitus on osoitus moraalisesta rappiosta. Torvald ihailee vaimoaan. Hän kutsuu tätä leivoseksi, oravaksi ja keijukaiseksi.

Tohtori Rank on perheen ystävä. Hän on kuolemassa selkärangan näivetystautiin, joka lienee peruja isänsä sairastamasta sukupuolitaudista. Tohtori Rank on hyvä, kuten lastenhoitaja Anne Mariekin. Anne-Marie on tullut nuorena raskaaksi, eikä hulttiomies ole ottanut vastuuta lapsesta, joka on annettu pois. Anne-Marie on ollut Noran imettäjä ja nyt lastenhoitaja.

Näytelmä on aivan loistava pelkästään luettuna. Yhtään ylimääräistä riviä ei ole, tarina etenee vääjäämättä kohti yllätyksellistä lopputulostaan

Tilanteen koko karmeus selviää lukijalle varsin pian. Psykologiset asetelmat odottavat ratkaisuja. Tapahtumien tempo on nopea, sillä Krogstad erotetaan joulupäivänä kirjeitse. Krogstad uhkailee Noraa ja jättää kirjeen pariskunnan lukittuun postilaatikkoon. Rouva Linde saa Krogsatdin paikan, mutta hän neuvottelee kirjeestä ja vaatimuksesta Krogstadin kanssa. Krogstad palauttaa velkakirjan. Tanssiaisten jälkeen Torvald avaa Krogstadin kirjeen, jolloin Noran nimikirjoituksen väärennys tulee ilmi. Velkakirja tulee kuitenkin postissa ja Torvald repii paperin. Kun kaikki on tullut ilmi, myös Torvaldin reaktio ennen ja jälkeen velkakirjan repimisen, tapahtuu näytelmän ratkaiseva käänne: Nora toteaa: "Riisun naamiaispuvun", he ovat olleet tanssiaisissa. Nora kuitenkin riisuu koko kulissiavioliiton ontot seinät,  omat ja miehensä naamiot. Hän on ollut miehensä nukke, hänen lapsensa ovat olleet nukkeja, nukkekodissa.

Nora on järkevä moderni nainen. Hän on pelastanut miehensä ottamalla ison velan, maksanut korot ja kuoletukset. Tosin hän on vilpittömässä mielessä väärentänyt kuolevan isänsä nimikirjoituksen. Nora kantaa tekonsa seuraukset lopulta. Kahdeksan kuolleen vuoden jälkeen hän elää.

Krogstad, jota Torvald pitää moraalittomana, antaa Noralle vapauden, hän omien potkujenkin jälkeen palauttaa velkakirjan. Hän on moraalisesti ylempänä kuin Torvald. Kuten on rouva Lindekin. Hän antaa mahdollisuuden Noran käydä miehensä kanssa nimikirjoitusasia läpi.

Analyysi lyhyesti:
Torvald Helmer on toivottavasti menneen maailman mies. Hän nimittäin on vellihousu, heikko vellihousu. Hän on alistanut vaimonsa huonekaluksi, komeaksi huonekaluksi tai omaksi lemmikikseen, jota voi kutsuilla leivoseksi tai oravaksi. Lakimiehenä hänellä ei ole käsitystä elämän valinnoista. Hän on huolestunut turmeltuneesta Krogstadista, vaikka on itse valmis unohtamaan asiakirjaväärennyksen, kun on repinyt sen. Kaunis kulissi, hyvä kulissi, sisällöstä viis. Hän pitää vaimoaan moraalisesti alhaisena rottana, jolla ei ole oikeutta kasvattaa lapsiaan. Tyypillinen sovinisti. Hänen oma argumentaationsa lähtee vain siitä, kuinka kiiltävä käärepaperi teoilla on.

Henrik Ibsenin Nukkekoti -näytelmä puhuttaa vielä tänäkin päivänä. Noran kipeä ratkaisu on oikea, hän ei saa kasvaa mittaansa kotona, tosin tuskin sen ulkopuolellakaan ilman lapsia ja ilman miehensä tuloja, mutta hän on vapaa yrittämään ja aloittamaan alusta.

Näytelmän loppu jää minusta auki, eli Nora voisi palata Torvaldin luo. Toivottavasti järki kuitenkin voittaa, eikä hän palannut puisevan miehen moraalittomaan menoon.

*****
Paradoksaalista, että tämän ajoitin äitienpäivään, tämä oli silkka sattuma. Mutta Nora on äiti. Minusta on hyvä, että äidillä on nykyisin erotilanteessa oikeus ja mahdollisuus saada lapset ja saada myös elatusapua. Joidenkin mielestä heiluri on heilahtanut liian pitkälle. Minusta avioliiton pitää olla tasavertainen oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan.
Hyvää äitienpäivää kaikille äitienpäivänä.