Isaac Asimov: Alaston aurinko

Isaac Asimov: Alaston aurinko, Uusi Kirjakerho, Helsinki, 1975, alkuteos The Naked Sun, 1957, suomentanut Matti Kannosto. Sivumäärä on 276,  lukuja on 18.

Elijah Baley newyorkilainen poliisi tasolla C5 saa alivaltiosihteeri Albert Minnimiltä tehtävän. Palkinnoksi Baley pääsee tasolle C7, tason nosto tuo enemmän elämän edellytyksiä Baleyn perheelle Jessie-vaimolle ja Bentley-pojalle elää ahtaassa maailmassa. Avaruuslaiset haluavat apua murhatutkimukseen Solarian planeetalla. Elijah Baley ratkaisi murhan myös Asimovin teoksessa Teräsluolat, joka tapahtui maassa. Tämä on jatko-osa teokselle, mutta minusta monilta osin parempi, sillä se sisältää yhteiskunnallista pohdiskelua enemmän.

Kosmopoliittinen tilanne on seuraava. Avaruuslaisten hallitsemat 50 planeettaa pitävät avaruutta hallussaan. Avaruuslaiset ovat maasta lähteneiden ihmisten jälkeläisiä, jotka ovat valloittaneet avaruuden, mutta saatuaan yhteiskunnat jaloilleen, pakottaneet teknisellä ylivallallaan muun ihmiskunnan jäämään maahan, joka on ylikansoitettu ja elää teräsluolissa maanpinnan alla. Maan ihminen kokee suurta ahdistusta ja menettää tajuntansa ulkoilmassa alastoman auringon alla.

Avaruuslaisten yhteiskunnat perustuvat robottitalouteen. Aurorassa, joka on vanhin avaruuslaisten planeetta ja johtava mahti, ihmisten suhde robotteihin on 1:50, Solariassa, joka nuoresta iästään huolimatta haluaa valtaa, suhdeluku on 1:100000. Solariassa on ihmisiä 20 000 ja robotteja 200 miljoonaa. Robotit ovat avaruuslaisten palvelijoita ja orjia, niitä on eri tasoisia. Niihin on ohjelmoitu robotiikan pääsäännöt, joista ensimmäinen on tärkein: Robotti ei saa vahingoittaa ihmistä eikä laiminlyönnin johdosta saattaa tätä vahingoittumaan. Muut pääsäännöt ovat alisteisia tälle, robotin on toteltava ihmistä, mutta se ei saa asettaa ihmistä vaaraan, robotin pitää suojella itseään, mutta sen pitää suojata etupäässä ihmistä.

Solarian yhteiskunta on sen nuoresta iästään huolimatta sairas. Luultavasti  ensin on asutettu Aurora ja sitten 49 planeetan asuttaminen on tapahtunut ensin Aurorasta sitten muista planeetoista. Solaria on kolmensadan vuoden ikäinen planeetta, joka on asutettu Nexuksesta.  Kun Nexuksen asukasluku on miljoonia, Solariassa on ihmisiä vain 20 000. Avaruuslaiset elävät satoja vuosia, koska he ovat estäneet taudit, ja jalostaneet rotua, jokaiselle parille tehdään geenianalyysit ja päätetään koska he lisääntyvät. Solariassa ihmiset eivät halua elää yhdessä eikä tavata toisiaan, mutta lapsen saamiseksi on pakko. Solariassa on monta salaista kehitysohjelmaa, kohdun ulkoisia raskauksia hoidetaan kasvattamoissa ja tekeillä on ihmisen uusi määritelmä. Ihmiset kommunikoivat kuvien avulla, yhteys voidaan katkaista milloin tahansa. Solarian hedelmällinen alue on jaettu maatiloihin, joilla jokaisella on herra.

Aurora on rauhan kannalla, sen johtaviin ajattelijoihin kuuluu Han Fastolfe. Aurora on kehittänyt ihmisen kaltaisen robotin Daneel Olivawin. Fastolfe, joka tässä kirjassa ei esiinny - Asimovin muissa kirjoissa kyllä, lähettää Daneelin tarkoituksella Baleyn kumppaniksi. Solarialaiset eivät ymmärrä, että on kyse R.Daneel Olivawista, robotista. Sekä Fastolfella että Minnimillä on halu saada poliittista tietoa Solariasta. Jos lukee läpi Asimovin tuotannon niin kirjassa Säätiö ja maa tavataan Olivaw kuusta, ja hänellä on tällöin kehittynyt kyky hyperavaruuden yli säädellä tunteita. Tässä kirjassa Daneel on vain älykäs robotti, jonka toimintaa sitoo ensimmäinen pääsääntö. Säätiö ja Maa -kirjassa käydään Solariassa ja solarialaiset ovat kehittäneet kyvyn hallita energiaa ja ohjata robottejaan aivonystyröiden avulla. Lisäksi ei ole enää erikseen naisia ja miehiä, on vain hermafrodiitteja solarialaisia. Väestö on entistä vähäisempää, eivätkä he pidä yhteyttä muihin, eivätkä he pidä muita ihmisiä ihmisinä. Aurora on silloin jo tuhoutunut ja Linnunrata maan ihmisten jälkeläisten asuttama.

Alastomassa Auringossa Solariassa on murhattu sikiötutkija Rikaine Delmarre, ja teosta epäillään hänen vaimoaan Gladia Delmarrea, Asimovin myöhempien kirjojen sankaritarta, joka muuttaa Auroraan ja suunnittelee tunteita hallitsevan robotin R. Giscaardin, joka kuolleessaan siirtää kyvyn Daneelille. Itse asiassa Baley ennakoi robottitalouksien ongelmia ja kiinnittää huomiota pitkän eliniän ongelmiin kehityksen hidastuessa.

Alaston aurinko -kirjan suurin kysymys ei ole se, kuka on murhannut Rikainen vaan miksi Elijah Baley on kutsuttu tutkimaan murhaa. Selviää, että Solariassa on omituista poliittista liikehdintää, ja turvallisuuspäällikkö Gruer myrkytetään. Murhat Solariassa pitäisi olla mahdottomia, sillä ihmiset eivät näe toisiaan, ja robotteja sitoo ensimmäinen pääsääntö, ne eivät voi siis vahingoittaa ihmistä eivätkä ainakaan solarialaista.

Kirja onkin paljolti ihmisyyden ja eri tapojen pohdiskelua. Elijah Baleyn kumppani Daneel Olivaw on ihmisenkaltainen robotti, seikkaa, mitä solarialaiset eivät ymmärrä. Solariassa kuulustelut tapahtuvat aluksi kuvayhteyden avulla. Solarialaiset eivät pidä "näkemisestä" eli siis henkilökohtaisesta kontaktista. Tätä heikkoutta Baley käyttää hyväksi. Toisaalta normaali robotti ei voi tehdä murhaa, ja näkemällä hän saa paremman tuntuman, voiko henkilö tehdä murhan.

Kyseessä on peli: Baley ei voi olla avoimessa tilassa, Daneel on robotti ja sitä sitoo robotiikan säännöt, solarialaiset eivät voi tavata ihmisiä, eivätkä he poliittisen tilanteen vuoksi pääse tutkijoista eroon.

Baley käy keskusteluja Solarian ainoan sosiologin Anselmo Quemotin kanssa, nämä keskustelut ovat minusta valaisevia. Hän kuulustelee turvallisuusviranomaisia, robotiikan asiantuntijaa ja sikiöfarmin pitäjää. Solariassa sikiöitä hoidetaan "kuukauden ikäisestä alkaen"  ... Sikiöt? Niin. Nainen rypisti kulmiaan. Me saamme ne kuukauden kuluttua hedelmöittymisestä". Yhdestoisa luku s.166.
Sikiöt kasvavat farmilla lapsiksi, joiden hoitamisessa normaalit robotit eivät ole hyviä, sillä lapsille sattuu herkästi haavereita. Lapset kasvatetaan pois kiintymyksestä ja yhteisöllisyydestä, kunnon solarialaisiksi.

Tämän kirjan ratkaisua en paljasta, mutta Elijah Baley ratkaisee ongelmat, välttää murhayrityksen ja pääsee ehjänä maahan. Myöhemmistä Robotit -sarja kirjoista, jotka ovat kirjoitettu kolmisenkymmentä vuotta tämän jälkeen tiedämme, että asimovilaisessa maailmassa ihminen pääsi pois teräsluolista alastoman auringon alle ja asutti linnunradan, josta kertoo esimerkiksi Säätiö- kirjasarja.

Alaston aurinko on minusta loistava kirja ja luin sen kolmannen kerran.

En ole enää niin varauksettomasti kaikkien asimovilaisten huomioiden kannalla. Tässäkin Baleyn päätöksiä voi arvioida kriittisesti.

Mutta yhteisöllisyyden puolesta kyllä liputan, siinä on blogimaailmankin voima.


***
Postauksen kunniaksi suunnittelin kirjan kansia, jokainen suunnittelemani kansi on kamala, olen siis itse ne muokannut eivätkä ole teoksen mukainen, teoksen paperikansia minulla ei ole, mutta onneksi itse teos oli luettavana. Tässä pari muuta versiota näyttämään kuinka tärkeää on oikea kunnon kansisuunnittelu, eikä harrastelijamainen puuhastelu. Valokuva, jota olen käyttänyt on otettu normaalilla kännykällä. Vaihtoehto 1 ei ole teoksen mukainen, eikä siinä ilmene alastoman auringon aiheuttamaa pahaa oloa. Kuvan muodossa ei ole käytetty kultaista leikkausta, joten mielikuva on outo. Vaihtoehto 2 ei minusta värimaailmaltaan sovi, sen etuna on paahteen tuntu. Luultavasti yläreunassa pitäisi olla kuvottavampi väri.

Vaihtoehto 3, jossa kannen väri on sama kuin oikean kirjan sekä teksti on skannattu sisäkannesta.

Tässä en lähtenyt leikkimään värien kanssa, viesti luultavasti meni perille, en ole kansitaiteilija, eikä ilmainen paint-ohjelma ole väline jolla saa isoja muokkauksia aikaan. Emme asu onneksi Solariassa, jossa jokainen voi olla taiteilija. Maassa ei näin ole, sillä yleisö täällä päättää, mikä on hitti ja mikä on shitti.

*****

Löysin kesällä 2014 kirjan painoksen jossa kansipaperit tallella

Mutta alkuperäinen kansi on 

tälläinen Kirjayhtymän painoksessa