Hilja Valtonen: Poikamiestyttö

Hilja Valtonen: Poikamiestyttö, Otava 1966 toinen painos, sivumäärä 223.

Hilja Valtosen teos on kahdessa osassa. Ensimmäinen osa käsittelee päähenkilön Piin eli Pia Lotta Löytyn (s.1940) lapsuutta. Toinen osa tarkastelee Piin laulunopettajan uraa ja elämää 24-vuotiaaksi.

Valtosen teksti on selkeää, humoristista, ja osin piikittelevää, mutta nautittavaa. Tämä kirja tuskin on hänen parhaansa, mutta siihen on minusta tarttunut rehellisesti au-lapsen draama sodanjälkeisessä Suomessa, ja koulujen osin ahdistavakin ilmapiiri.

Pii kasvaa Isin luona, Isi on kapteeni Isidor Stenman, puujalkainen leskimies. Pii on tuotu maalaistalon portaille. Isä lienee Löytty, jolla on neljäs vaimo menossa, lisäksi naisia lienee muitakin.
Kansakoulussa ensimmäisenä päivänä Pii kuulee, mistä kotona on vaiettu  "...kokoontui koko koulu ympärilleni ja sellainen lihava, possunnäköinen tyttö osoitti minua ja sanoi -Ei se jalkapuoli kapteeni ole isäsi. Teillä on eri sukunimikin. Kapteeni on Stenman ja sinä Löytty ... Eikä sinulla ole äitiäkään. Se jätti sinut portaille ... Eikä Isi Stenman voi olla kenenkään isä ... kranaatti vei siltä jalan ja munat. Hän on ruuna, nauroi iso pojankorsto ..." ss 26-27 Voi sitä "suvaitsevaisuuden määrää", kapteeni vaihtaa nimensä Löytyksi ja he muuttavat Helsinkiin. Riikka selittää tilanteen, että he siis Riikka ja Pii ovat poikamiestyttöjä ja muodostavat poikamiesperheen..

Pii käy koulunsa ja valmistuu laulunopettajaksi. Isän apuna on mukava evakko Riikka, joka kääntää kaikki asiat positiiviseksi. Kasvu on monilta osin hankalaa, mutta Pii vartuu ja saa ammatin.

Toisessa osassa Riikka on mennyt naimisiin ja Pii aloittaa omillaan laulunopettajana koulussa. Nuoren opettajan on selvittävä opettajanhuoneen karikoista, joista pahin on ikäloppu punapää Mirri ja hänen suosikkinsa auskultantti Totti. Pii vietttää ankeassa opinahjossa kaksi lukuvuotta. Mirri yrittää kaikkensa hankaloittaakseen Piin elämää, mutta Pii kieltäytyy esimerkiksi alentamasta arvosanojaan.

Loppuosa kirjasta kertoo Piin ympärillä pörräävistä miehistä, jotka eivät pääse kuin suutelemaan. Kirjassa Totin väitetään maksaneen opiskelurahoistaan Mirrille luonnossa. Mirrin taustasta paljastuu muutakin, ja Piille löytyy biologinen äiti. Elämä on edessä juuret ovat selvillä, kun Pii on 24-vuotias, vuonna 1964. Pii olisi nyt 74-vuotias, jos olisi syntynyt muuallekin kuin kirjan sivuille.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja nasevia lyhyitä lauseita täynnä:
"Lemmenliekkiin sammui vanha tervaskanto".
"Nuoruus on aina kauneutta". 
"Vain tyhmä ottaa todesta imartelun".

Piin opetustunnit olivat kirjan mukaan viikossa 28 tuntia, mutta sangen hankaliin aikoihin klo 7-8, klo 11-12 ja klo 15-18, lisäksi lauantaina oli koulua

Mukava ajankuva, mutta loppuosa oli minusta väkisin revittyä draamaa.
*****
Hilja Valtonen (1897 - 1988) oli kansakoulun opettaja ja kirjailija. Hänen tunnetuin teos lienee Vaimoke (1933), joka on siirtynyt valkokankaallekin.
Kirjasta on blogannut hdcanis täällä.
Kirjabloggareilla on mukava Mikael Agricolan päivän  tempaus, eli tämä on ns. vanha kirja.