Harlan Coben: Lupaus

Harlan Coben: Lupaus, wsoy, suomentanut Jukka Jääskeläinen, 2008, kirjassa on 457 sivua. Alkuteos Promise Me, 2006.

Lupaus on dekkarimainen kertomus nuoren newyorkilaisen Aimee Bielin (18 v) katoamisesta, varsinkin lopussa meno kiihtyy eikä ruumiiltakaan vältytä. Viimeisessä luvussa (n:o 57) totuus katoamisesta paljastuu. Tarina on varsin jännittävä ja loppuratkaisu on varsin yllättävä.

Päähenkilö on Aimeeta etsivä "kolkyt ja risat sinkku" Myron Bolitar, Harvardin käynyt lakimies, koripalloilija, joka varattiin NBA:han Boston Celticsiin ja jonka ura katkesi 21-vuotiaana polvivammaan. Nykyisin Myron toimii pelaajien, kirjailijoiden ja näyttelijöiden edustajana ja agenttina. Myronilla on ollut pitkä suhde kirjailija Jessica Culverin kanssa, joka on menossa naimisiin toisen miehen kanssa. Bolitar on alkanut seurustella kahden lapsen äidin Ali Wilderin kanssa, joka on WTC-leski. Myronin läheisiä on kuollut rattijuopumuksen seurauksena. Sen vuoksi hänen tekee lupauksen Clairin ja Ericin tyttärelle Aimeelle ja Alin tyttärelle Erinille, että hänelle voi soittaa, jos kyytiä tarvitsee. Tämä lupaus on tapahtumasarjan laukaisin. Heppoisin perustein annettu lupaus pitää täyttää varsin pian, kun Aimee kinuaa kyytiä aamuyöllä. Bolitar kyydittää Aimeen lähiöön, jonne Aimeen jäljet sitten katoavat ...

Myron Bolitar etsii Aimeeta, mutta myös poliisi etsii Aimeeta, ja pidättää Myronin, puhelutiedoista näkyy Aimeen soitto Myronille. Myös Aimeen vanhemmat soimaavat juoppokuskina toiminutta perhetuttuaan. Myron Bolitarin vapauduttua hänen peräänsä tulee kaksi torpedoa. Aimeen katoaminen on kopio Katie Rochesterin katoamistapauksesta. Saman koulun tyttö soittaa kotiin ja käy tietyllä pankkiautomaatilla, ja katoaa. Katien isä Dominic Rochester, narsistinen vaimon hakkaaja ja perheenisä, on palkannut sadistiset torpedot perään. Bolitarin ystävä multimiljonääri Windsor Horne Lockwood III on täysin yliampuva henkilöhahmo ja osin sadistinenkin, mutta hauskasti toteutettu vaikka aika erikoinen, jo nimeen liittyy paljon ironiaa. Win, joka on myös väkivallan ammattilainen, tulee apuun haastavaan kohtaamiseen, joka ylittää myös Bolitarin mukavuusalueen. Kirja ei ole hykerryttävän hauska vaan sisältää suhteellisen ronskia huumoria. Seuraava täysin viattoman tuntuinen keskustelu lääkärin kanssa on seurausta traagisesta taistelusta elämästä ja kuolemasta, missä toinen torpedoista on purrut isot haavat Myronin jalkaan ja Win on ampunut itsepuolustukseksi molemmat torpedot.
-Kävikö hai kimppuusi
-Koira, Myron valehteli
-Se pitäisi lopettaa
Win osallistui keskusteluun 
-On jo lopetettu

Myronilla on Winin lisäksi varsin erikoisia kavereita, on entisiä nais-showpainijoita, on entinen Mossadin naisagentti, puhelinyhtiöstä löytyy teletunnistetietojen kaivaja. Myron Bolitar on ollut räväkkä nuoruudessa, kuten hänen työkaverinsa kommentti missiosta kertoo "Lupasit olla tarttumatta niihin". Myron kuitenkin seuraa jälkiä, ja pian alkaa polttaa, kun myös muidenkin teinien isät ovat samalla asialla, syntyy poreileva soppa, jossa sattumat eivät ole mitenkään päälleliimattuja. Enemmän itse lupaus Aimeelle on koko kirjan hatarin ja epäuskottavin kohta.
Hataruutta edustavat myös vakavat teemat: opettajien ja opiskelijoiden suhteet, abortti, nuorten ja vanhempien suhde, ja nuorten aineiden myynti . Näistä olisi saanut enemmänkin irti, mutta nyt niillä vain kutkutetaan lukijan mielen kärhiä ja ne on ympätty mukaan syventämään tarinaa, mutta minusta ne enemmän murentavat teoksen hurttihuumorista pohjaa.

Vauhdikas kesädekkari, jonka ote on piristävä. Minusta vakavien aiheiden yhdistäminen yliampuvaan menoon ei kuitenkaan toimi, sillä haetaan ikäänkuin hienompaa leimaa.

Kirjassa tuodaan esiin koulutuksellista epätasa-arvoa, joka rapakon takana syö opettajien ja koulun arvostusta, ja keventää vanhempien kukkaroa ja takaa rikkaan vesalle otollisen oksan yhteisön tulonjaossa.

Yliopistohaustakin on mielenkiintoisia huomioita. Vanhempien lahjoitukset, ystävien suosituskirjeet avaavat halutun opinahjon ovet, joka takoo vesasta voittajan. Vanhemmat palkkaavat toiset kirjoittamaan esseet jälkikasvunsa puolesta sekä koulussa että hakutilanteissa. Tämän takia vastustan lukukausimaksuja Suomessa eli perusoikeuksia ei ole syytä muuttaa. Ulkomaisten opiskelijoiden kanssa voidaan menetellä vastavuoroisesti, jos suomalaisilla on vieraassa maassa ilmainen opiskelu, vastavuoroisuutta on minusta kohtuullista noudattaa sen maan kansalaisiin. Vastustan myös kaikkia vanhempien tai työnantajien suosituksia yliopistojen hakuvaiheessa. Vanhanmallinen pääsykoe ja lähtöpisteet todistuksista ovat paljon parempi resepti valinnalle. Minusta myöskään opiskelupaikkaa ei saisi ostaa missään muodossa - ei suoraan eikä välillisesti.

Lainauksia luvusta 10 sivulta 83.
Myron on kirjoittanut Eileenistä suosituskirjeen yliopistoon pelikaverilleen, ja Eileen on saanut opiskelupaikan ennen vapaaehtoista katoamistaan. Yliopiston hyväksymiskirjeet "ratkaisivat, miten onnellisia ja menestyksekkäitö heidän jälkeläisistään tulisi lopuksi ikäänsä"
Monet pääsevät samaan opin ahjoon, kun isänsä varsinkin jos "hän lahjoitti sinne neljännesmiljoonan"
-Olisi pitänyt arvata, hänellä oli kaameat paperit. 
-Vanhemmat kuulemma palkkasivat jonkun kirjoittamaan esseet hänen puolestaan
Tässäkö pian ollaan meilläkin, ei kovinkaan herkullinen kattaus, rahalla voi ostaa opiskelupaikan. Siksikö Amerikassa ei koulutusta arvosteta?
Iso-Jack eräs kirjan hahmoista raivaa poikansa tieltä tämän tyttöystävän, ja pitää hyppysissään koulun opettajia. Koulun, jonka resursseja on leikattu, ja joka on kuin päivähoitopaikka, ja jossa opiskelijat eivät mukaudu kuriin, koska opettajat ovat alipalkattuja, aliarvostettuja, ja täysin riippuvaisia vanhempien maksamista koulumaksuista ja lahjoituksista.

Se tapahtuuko todella koulussa se kaikki, mitä tässä väitetään, en haluaisi uskoa, enkä usko (ainakaan yhdessä lukiossa).

***

Oiva tilaisuus osallistua omaan 13-haasteeseen tosin ulkopuolisena.

Bloggauksessahan  pitäisi olla sanat: Tarttua, ikäänkuin, päälleliimattu, mielenkiintoinen, herkullinen, hykerryttävä, haastava, kirja, juoni, henkilöhahmo, lukeminen, mukavuusalue, kutkuttava (tai kutkuttaa) perusmuodossa tai taivuttettuna, ja ne pitäisi tästä bloggauksesta löytyä