Selma Lagerlöf (1858–1940)
on ruotsalainen kirjailija ja ensimmäinen naisnobelisti vuodelta 1909. Tunnetuin
teoksensa on Nils Holgessonin
ihmeellinen matka ja Peukaloisen retket villihanhien seurassa (1907 ja 1908). Nämä
niteet luin lapsuudessani. Ruotsiksi ne ovat Project Runebergissä ja alkavat sanoin "Det var en gång en pojke. Han var så där en fjorton år
gammal, lång och ranglig och linhårig, Inte stort dugde han till: han hade mest
av allt lust att sova och äta, och därnäst tyckte han om att ställa till odygd". eli minusta suomalaisen on mahdollista niitä suoraan lukea.
Nyt luin Selma Lagerlöfin Kootut teokset VI ja X, vuodelta 1952, kuudennessa osassa 445 sivua ja kymmenennessä osassa 532 sivua, teokset sain kirjaston "ilmaishyllystä".
VI-osa alkaa Sadun sadulla (1908), joka itse asiassa kertonee Selma Lagerlöfin
oman kirjailijauran alun. Teos jatkuu tarinalla Suotorpan tyttö (1907), joka kertoo moraalisesti
monisyisen kertomuksen Suotorpan tytöstä Helgasta. Kertomus alkaa käräjiltä,
minne Helga on haastanut talollisen ja
perheellisen Per Mårteninpojan, joka on Helgan aviottoman lapsen isä. Helga luopuu kanteesta,
koska Per aikoisi tehdä väärän valan. Helgalla on itsemurha-aikeita, mutta saa
työtä Gudmundin raajarikkoisen äidin auttajana. Gudmund rakastuu Helgaan, mutta
on menossa naimisiin rikkaan talon tyttären Hildurin kanssa naimisiin. Tarinan
ydin on Helgan uhrautuvuus ja rakkaus sekä Periä ja myöhemmin Gudmundia ja
Hildurnia kohtaan. Tarina ei pääty Helgan kannalta onnellisesti vaan hän jää
yksin. Tässä tarinassa tulee hyvin ilmi naisen asema, ja yhteisön sosiaaliset
suhteet. Moraalisilla valinnoilla Helga saa yhteisön kunnioituksen, mikä on
ihme äpärälapsen köyhänä yh-äitinä.
Hopeakaivos (1908) kertoo vaatimattoman papin kertomasta tarinasta Kustaa III:lle. Joukko miehiä löysi kaivoksen. Tieto tulevista rikkauksista aiheutti itsemurhia, kateutta ja kuolemaa. Vaikka kuninkaalle olisi kelvannut arvometallikaivos, yhdessä tuumin päätetään jatkaa kaidalla polulla ja köyhinä. Peukaloisen retketkin korostavat samaa kaavaa, nuhteessa pitää elää ja kiltti olla, elämä koulii, kun mopo keulii, kuten myös tarina Soittoniekka, jossa Lars Larsson saa luonnosta inspiraatiota, mutta joutuu lumottuna soittamaan metsässä kunnes kuolee. Larsin äiti rikkoo lumouksen antamalla Jumalan nimessä anteeksi. Tässä tarinassa on lumousyhteys Nils Holgerssoniin seikkailuihin. Kaverihan taiottiin pikkuruiseksi.
Häämarssi -tarinassa lautamies yrittää palkata pelimannia toisesta kylästä. Ei onnistu kunnes Lars Larsson tulee, mutta häihin tullut oman kylän pelimanni Jan Öster saa aloittaa soiton, ja hän loihtii pitkään muhineet sulosävelmät viulustaan. Sulosävelten tuloa edelsi tosin Larssonin oman viulunsa rikkominen ja muutamat riidat.
Hopeakaivos (1908) kertoo vaatimattoman papin kertomasta tarinasta Kustaa III:lle. Joukko miehiä löysi kaivoksen. Tieto tulevista rikkauksista aiheutti itsemurhia, kateutta ja kuolemaa. Vaikka kuninkaalle olisi kelvannut arvometallikaivos, yhdessä tuumin päätetään jatkaa kaidalla polulla ja köyhinä. Peukaloisen retketkin korostavat samaa kaavaa, nuhteessa pitää elää ja kiltti olla, elämä koulii, kun mopo keulii, kuten myös tarina Soittoniekka, jossa Lars Larsson saa luonnosta inspiraatiota, mutta joutuu lumottuna soittamaan metsässä kunnes kuolee. Larsin äiti rikkoo lumouksen antamalla Jumalan nimessä anteeksi. Tässä tarinassa on lumousyhteys Nils Holgerssoniin seikkailuihin. Kaverihan taiottiin pikkuruiseksi.
Häämarssi -tarinassa lautamies yrittää palkata pelimannia toisesta kylästä. Ei onnistu kunnes Lars Larsson tulee, mutta häihin tullut oman kylän pelimanni Jan Öster saa aloittaa soiton, ja hän loihtii pitkään muhineet sulosävelmät viulustaan. Sulosävelten tuloa edelsi tosin Larssonin oman viulunsa rikkominen ja muutamat riidat.
Kertomus Jerusalemista ja Miksi paavi eli niin vanhaksi ovat tarinoita, jossa uskonnollisuus on ainakin jonkinnäköinen konteksti. Sivuutan edellämainitun, ettei tule tulkintaongelmia (en käsittele uskontoa blogissani), mutta jälkimmäinen käsittelee Paavia, ja hänen sairauttaan ja mahdollista uudelleen valintaa. Tarina kertoo paavi Leo XIII sairaudesta 1890-luvulla. Ihmiset rukoilevat hänen puolestaan. Paavi ei menehdy (wikipedian mukaan eli 1810-1903). Olennaista tarinassa on signora Concenza Zamponi ja hänen rukouksensa ja uhraukset osin paavin hyvyyden vuoksi, mutta minusta myös pojan ja naapuruston vuoksi.
Kertomus kokoelmassa Liljecroonan koti on luku Suomalaispappi. Tarina tapahtuu Vermlannissa, mutta sinne saapuu mies pohjoisesta Liljecrona, joka on ollut suomalaisseuduilla Finnerudissa pappina, ja saarnannut suomeksi, ja oppinut tuntemaan suomalaisia.
Liljecronaa kuvataan komeaksi ja silmänsä olivat säihkyvän siniset. Pappi oli tuolloin parhaimmillaan myös kansan valistaja ja auttaja opettaen heille pellavan kasvatusta ja tekoa. Paikallinen väestö hyväksyy papin, ja palkitsee hänet kirnutulla voilla, hirsillä ja asuintalolla.
En avaa tarinaa, mutta tässäkin viulu ja musiikki ovat tärkeäitä. Musiikki on Liljecronan koti. Päähenkilö Maija-Liisa papin tytär löytää myös kotinsa vaikeuksien jälkeen. Tämä kirja on myös Projekt Runebergissä., mutta se on skannattu, eli sivut ovat kuvina.
Lagerlöfin Koottujen X-osa sisältää tarinat Lapsuudenkoti (1922), Lapsen muistelmat (1930) ja Nuorentytön päiväkirja (1932), 529 sivua.
Lapsuudenkoti (1922), on yksittäisiä kertomuksia tuokioita, ensimmäiseksi käsitellään Selman "lapsentyttöä", tyttöä joka kaitsi lapsia, kansanihminen, pelokas ja taikauskoinenkin Mäki-Kaisaksi sanotaan. Selmalla vanhempia sisaruksia ja ainakin yksi pienempi sisar. Selma oli ehkä perheen lellikki, koska jalka oli kipeä pienenä. Tässä osiossa on merkittävä vanhan emännöitsijän kertomus, jossa kesy ukkohanhi lähtee keväällä villihanhien matkaan. Tulee yllättäen takaisin syksyllä "naaraan" ja poikasten kanssa, mutta rouva Raklitz teurastaa samana iltana koko porukan ja ne syödään.
Tässä osiossa selviää, että H.C Andersenin satuja ja Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoita luetaan ja kuunnellaan. Bellmania soitetaan ja kuunnellaan.
Vaikka seison Bellmanin vieressä (profiilikuva) en tiennyt, että Ukko Nooa on hänen "biisi". Oppia ikä kaikki. Kun on tietämätön, jokainen päivä tuo sivistystä.
Lapsen muistelmat (1930) kertoo muun muassa, että perheeseen tulee kotiopettajatar.
Nuorentytön päiväkirja (1932) alkaa vuodesta 1873, Selma on ollut tällöin 14- tai 15-vuotias ja saanut valkokantisen päiväkirjan, jossa on sininen selkämys, ja johon kirjoittaa. Selma on ollut järkevä tyttö, ja tarinat ovat "tervehenkisiä", ei mitään haihattelua. Hän tosin ihmettelee rakkautta, ja outoja asioita kuten vapamuurariutta. Hän menee kouluun Tukholmaan ja asuu tädin ja enon luona. Päiväkirja loppuu kruunajaisiin (luultavasti Oscar II:n, joka hallitsi Ruotsissa 1872 - 1907).
***
Selma Lagerlöf oli suuri Suomen
ystävä ja ollut kirjeenvaihdossa suomalaisen kulttuuriväen kanssa. Hieno ruotsalainen naiskirjailija. Lagerlöfin kerrotaan luopuneen Nobel-mitalistaan Suomen hyväksi Talvisodan vuoksi. Hieno kirjailija.josta minulla tulee mieleen norjalainen nobelisti ja nainen Sigrid Undset. Undset on Lagerlöfiä nuorempi, mutta joka lahjoitti myös Nobel-mitalinsa Talvisodan aikaan, ja oli maanpaossa Norjasta. Undsetilta olen lukenut Kristiina Lauritsan tytärtä täällä.
Mielenkiintoinen postaus. En lukenut lapsena Peukaloisen retkiä, mutta myöhemmin olen lukenut Lagerlöfiltä Gösta Berlingin tarun, joka lienee hänen kuuluisimpia kirjojaan. Luin sitä aluksi ruotsiksi, mutta luovutin puolivälissä ja vaihdoin suomeen.
VastaaPoistaKiitos valitettavasti Gösta Berlingin tarua ei ollut näissä niteissä. Ruotsiksi on aika työläs lukea, olen aina välillä yrittänyt esim. runoja.
Poista***
Äidilläni oli laaja kirjasto mm. Peukaloisen retket.
Hmm, tuon katkelman perusteella voisin harjoitella ruotsia lastenkirjojen avulla, ymmärsin nimittäin tuosta melkein kaiken. Siinä tulee varmasti motivoiduttuakin ihan eri tavalla yliopiston virkamiesruotsin suorittamiseen kuin pänttäämällä pelkkiä oppikirjoja.
VastaaPoistaOdotan innolla Lagerlöfin teosten lukemista kunhan maltan muilta kirjoilta niitä vilkaista. Hyllyssä odottaa Peukaloisten retket, ja Gösta Berlingin taru olisi kiva myös metsästää jostain omaksi. Katsoin myös tässä yksi päivä elokuvan Ajomies, joka herätti kiinnostuksen Lagerlöfin alkuperäisteokseen.
Itse olen harrastanut ruotsinkielisten kirjojen lukemista myös niin, että minulla on olut myös käännös, jos tulee uskon puute, mikä varsinkin alkuun tulee silloin tällöin. Sen olen huomannut, että sanakirjasta ei kannata jokaista sanaa etsiä :)
PoistaLapsen muistelmat olen lukenut ja se löytyy kirjahyllystänikin. Pidin muistelmista. Muuten en ole Lagerlöfiä paljonkaan lukenut. Lapsen muistelmien kaltaisia juttuja kyllä lukisin mielelläni enemmänkin.
VastaaPoistaMuistelmissa on oma erityinen tunnelmansa, pidän usein myös elämänkerroista (joskus ovat liian imeliä :)
PoistaTorstaina tuli työmatkalla piipahdettua Landskronassa ja vielä Nils Holgersson nimisessä ravintolassa!
VastaaPoista:)
Poista