Kirjan päähenkilö on Silas, kolmitoistavuotias poika, joka karkaa sirkuksesta, koska äidillä on suhde miekannielijän kanssa, isästään hän ei tiedä. Philippe, miekannielijä, pakottaa Silasta nielemään miekkaa, mutta Silas ratsastaisi mielummin, mutta ei ole hevosta. Riidan ja pahoinpitelyn jälkeen Silas piiloutuu puuhun ja pakenee veneellä. Silas ajautuu veneellä Bartolinin hevostallin rantaan. Silas voittaa oman hevosen Bartolinin haluttua ilmaisen apulaisen. Jos Silas tippuisi hevosen selästä, tulisi hänen tehdä ilmaiseksi kymmenen vuotta töitä, jos Silas ei putoaisi, hän saisi hevosen omakseen. Kansikuvassa lienee tuo "hevonen". Silaksen vaikeuskerrointa lisää se, että hevosella on vain riimu, ei suitsia, ei kuolaimia eikä satulaa. Silas saa taltutettua villihkön hevosen, eikä putoa selästä, vaikka tamma vikuroi. Vedonlyönnissä on liian korkeat panokset, hävinnyt Bartolin hosuu talikolla Silasta, jotta hevosta ei tarvitsisi antaa. ...Silas ratsastaa kylään, joka vaikuttaa autiolta, mutta jossa ollaan epäluuloisia, ja kysellään häädöistä ja voudeista. Silasin hevosta ihaillaan, luullaan varastetetuksi, ja Silas huumataan. Silas päätyy perheeseen, jossa on sokea tyttö Maria, jota Silas ehdottaa suutuksissaan myytäväksi miekannielijälle sirkukseen. Maria yrittää kostaa Silasille. Silas törmää kieroon kauppiaaseen, ja lehmäpaimen Godiin, joka on rampa, mutta viisas. Lehmän käsittelijänä hän on oiva, saa viheltämällä lehmät tottelemaan. Lopuksi kylään saapuu Silas, Godi, saukonpyytäjä Aron, Maria, mutta myös sirkusseurue, jossa on miekannielijä, ja Silasin äiti. Markkinapäivänä tapahtuu loppuselvittelyt niin lasten kuin hevosen osalta, konnat saavat palkkansa tai "palkkansa" ....
Silas vetää aina pisimmän korren, Godin ja Marian asiat järjestyvät.
Tarina tapahtuu aikana, jossa ei ole nykyajan mukavuuksia, ei autoja, ei puhelimia, eikä sosiaaliviranomaisia eikä ilmeisesti kunnon poliisilaitostakaan, mutta verottajasta ja veroista puhutaan..
Tässä kirjassa on minusta hyvin paljon sama kaava, kuin Leopardissa, joka on kirjoitettu vuonna 1970, tanskalaisten lähteiden mukaan muutamassa kuukaudessa. Säännöllisesti jotakuta pahoinpidellään, tai jonkun henkiriepu lepattaa heikosti,
-Tapan hevosen, jos et kerro (Silas puhuu)
-Aioin leikata pääsi poikki, sähähti Maria vihaisesti hampaittensa välistä s.59
Piiska iski viuhahten Silasta ... piiskaaminen jatkuu, kunnes... sivalsi taas piiskalla poikaa niin että tämä putosi tielle. ss 62-63
Ruumiillisesta kurituksesta puhutaan monesti, ja Silas pyytää olutta ruokajuomaksi, ja toistekin annetaan olutta.Tässäkin tarinassa on paljon epäloogisuuksia, eikä tarinaa päätetä, tosin tälle on jatko-osia.
Minusta Bødger on kuvannut hevosen hoitoa hyvin. Heinää tiputetaan ylisiltä heinähangolla, lantaa luodaan lapiolla ja talikolla. Myös ratsastuskohdat tuntuvat oikein kerrotuilta. Godi on lehmäpaimen, joka osin viheltämällä saa lehmät tulemaan paikalle. Tähän myös uskon. Lehmät reagoivat minunkin kokemuksen mukaan vihellykseen.
***
Tanskalaisten www-sivujen mukaan Bødger on syntynyt vuonna 1927, ja ollut varsin tuottelias kirjailija. Tämä "Silas ja musta hevonen" -kirja on ensimmäinen osa 14-osaiseen Silas-sarjaan, joista viimeinen on tanskalaisen wikipedian mukaan kirjoitettu 2001, viimeinen Bødgerin teos on vuodelta 2003.
Minäkin olen tämän lukenut joskus nuorena - mahtaako peräti vieläkin löytyä kirjahyllystä...
VastaaPoistaKansikuva on minusta hieno, mutta ei paljoakaan kuvaa kirjan sisältöä :)
Poista