Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on kirjoitettu 1929-1940 (WSOY:n sivujen mukaan 1928 alkaen), mutta julkaistu vasta 1960-luvulla ja 1970-luvulla kokonaan, Bulkakov kuoli jo vuonna 1940. Teos on satiirinen tarina Saatanan saapumisesta Moskovaan. Nimihenkilö, joka apureineen putkahtelee esiin, ja järjestelee ihmisten asioita solmuun, Saatana on ottanut taikuri Wolandin hahmon, hänellä on apurinaan jockeyhattuinen nenäkakkulamies, joka käyttää nimiä Korovjev ja Fagot, sekä kummallinen musta kissa Begemot, ja eräitä muita hahmoja kuten tulipunaiset hiukset omaava torahammaskaveri ja Hella -naishahmo.
Juoni
Saatana saapuu Moskovaan -teoksen aluksi kirjailijaliiton Massolitin puheenjohtaja Berlioz tapaa ”Wolandin”. Mihail Aleksandrovitš Berlioz jää raitiovaunun alle eli käy kuten Woland on ennustanut. Tätä ennen Berlioz ja runoilija Ivan Nikolajevitš Bezdomnyi saavat kuulla tarinaa Pontius Pilatuksen toiminnasta jonkun pääsiäisen alla. Bezdomnyi on pitänyt runoilla Jeesus olemattomaksi.
Woland järjestää illuusion teatterissa, jonka johtajat kuvataan oman hyvinvointinsa maksimoiviksi henkilöiksi. Kirjailija, jota puhutellaan Mestariksi, on kirjoittanut myös romaanin Pontius Pilatuksesta, ja Mestaria vastaan hyökätään ennennäkemättömällä raivolla pääosissa eräs kriitikko Latunski. Mestari on mielisairaalassa, jonne tulee muitakin sekavia henkilöitä, sillä asunnossa 50 on kunnon sirkus käynnissä. Mestarin rakastettu Margarita oli kannustanut julkaisemaan romaanin Pontius Pilatuksesta.
Margaritalla on iso rooli Saatana saapuu Moskovaan -romaanin kakkososassa, jossa kylvetään veressä ja lennetään luudalla …
Teokse tapahtumapaikkana on Moskova, muutamia päiviä 1920- tai 1930-luvulla (arvaus), lisäksi teoksen sisällä oleva Pontius Pilatus -romaani kertoo Pilatuksen ajasta. Monet romaanin kohtaukset ovat unenomaisia.
Bulgakovin teksti on satiiria. Tekstin helmistä tai piikeistä kaikki eivät erotu enää, sillä ne liittyvät Neuvostoliiton ja Moskovan taidepiirien todellisuuteen 1930-luvulla. Teoksen liittäisin kuitenkin venäläiseen perinteeseen kahdestakin syystä, Bulgakov on syntynyt vuonna 1891 eli tsaarin Venäjän aikaan, ja kertomus tapahtuu Moskovassa, toiseksi tarinaan hän on sisällyttänyt kirjallista perinnettä, esimerkiksi Gribojedovin talon vahtimestarin nimi on Pantelei kuten Hiljaa virtaa Donissa, Tolstoin toteamus, "Oblonskien talossa oli kaikki mennyt sekaisin" mainitaan Anna Kareninassa, jonka veli on Stepan Arkadjevitš Oblonski.
Teoksessa on kosolti viittauksia: Immanuel Kantiin ja ainakin oopperaan Faust. Moskovassa Bulgakovin pääirvailukohde on kirjailija- ja teatteripiirit. Systeemin suosiossa olevat kirjailijat kokoontuvat Gribojedovin talossa, siellä on ravintola, jossa tarjoillaan tuoretta kuhaa, sampea, sterlettejä, ravun pyrstöjä, rastaaan seläkkeitä, peltopyytä, taivaanvuohia… Kirjailijat ovat erikoista porukkaa, ja aaterunoilija esitetään rappeutuneeksi ja maallistuneeksi ja joukossa on naiskirjailija, joka kirjailee salanimellä ”perämies Georges” meriseikkailutarinoita. Bulgakov itse opiskeli lääkäriksi, mutta toimi myös näyttelijänä, dramaturgina, lehtimiehenä ja kirjailijana.
Arviointia
Saatana saapuu Moskovaan -teos on esimerkki pitkään kirjoitetusta romaanista, ja sitä on hiottu, sen takia ehkä jokainen kappale ja lausekin on pohdittu. Nimiä on varmasti väännelty ja käännelty: Artšibald Artšibaldovitš, Tohtori Stravinski, Latunski, Varenuha, Rimski ja Proleznev (proletaari). Henkilöiden nimet tarkoittavat siis varmasti jotakin, Bezdomnyi on nettisanakirjan ja wikipedian mukaan (бездомный {m}) joka tarkoittaa koditonta.
Romaanin vahvuudet ovat minusta ironia, satiiri, ennalta arvaamattomuus ja äärimmäisen hioutunut rakenne ja kieli. Huomasin tosin ainakin yhden asian, jota ei ainakaan ollut loppuun asti hiottu. Alaston nainen toteaa miehelle ”Panisit housut jalkaasi”, tämä on kummallista, sillä konteksti on nimeenomaan sellainen, että nainen on itse alasti, ei edes viittaa päällä, eikä siinä ole mitään kummallista. Alastomuus, ja vaatekappeleiden puuttuminen on toistuva aihe, kuten tuli ja toistot. Viitteitäkin on riittämiin Fjodor Dostojevskiin vedotaan, eikä kuulemma tarvita jäsenkorttia ollakseen kirjalija ja toisaalla puhutaan kellariloukosta.
Romaanin heikkoudet ovat minusta yliampuvuus ja liian laskelmoitu kirjoitustapa. Wolandin temput minusta menevät kertakaikkiaan yli ja ruplasirkus ei (enää lopussa) naurata. Satiiri on kaukaista sukua Swiftin teokselle Gulliverin retket. Todennäköisesti Bulgakovin viittaukset taiteilija- ja kriitikkopiireihin ovat olleet varsin pisteliään suoria, samoin järjestelmän ongelmakohtien esiin nostaminen. Joskin ahneus ja rahanhimo sekä oman edun tavoittelu ja syrjähypyt ovat universaali ilmiö.
Näen tämän ylilyönnin itsesuojeluna, kun kirjoittaa kaiken yli, voi väittää, että se on vain huumoria.
Teoksessa on kosolti viittauksia: Immanuel Kantiin ja ainakin oopperaan Faust. Moskovassa Bulgakovin pääirvailukohde on kirjailija- ja teatteripiirit. Systeemin suosiossa olevat kirjailijat kokoontuvat Gribojedovin talossa, siellä on ravintola, jossa tarjoillaan tuoretta kuhaa, sampea, sterlettejä, ravun pyrstöjä, rastaaan seläkkeitä, peltopyytä, taivaanvuohia… Kirjailijat ovat erikoista porukkaa, ja aaterunoilija esitetään rappeutuneeksi ja maallistuneeksi ja joukossa on naiskirjailija, joka kirjailee salanimellä ”perämies Georges” meriseikkailutarinoita. Bulgakov itse opiskeli lääkäriksi, mutta toimi myös näyttelijänä, dramaturgina, lehtimiehenä ja kirjailijana.
Arviointia
Saatana saapuu Moskovaan -teos on esimerkki pitkään kirjoitetusta romaanista, ja sitä on hiottu, sen takia ehkä jokainen kappale ja lausekin on pohdittu. Nimiä on varmasti väännelty ja käännelty: Artšibald Artšibaldovitš, Tohtori Stravinski, Latunski, Varenuha, Rimski ja Proleznev (proletaari). Henkilöiden nimet tarkoittavat siis varmasti jotakin, Bezdomnyi on nettisanakirjan ja wikipedian mukaan (бездомный {m}) joka tarkoittaa koditonta.
Romaanin vahvuudet ovat minusta ironia, satiiri, ennalta arvaamattomuus ja äärimmäisen hioutunut rakenne ja kieli. Huomasin tosin ainakin yhden asian, jota ei ainakaan ollut loppuun asti hiottu. Alaston nainen toteaa miehelle ”Panisit housut jalkaasi”, tämä on kummallista, sillä konteksti on nimeenomaan sellainen, että nainen on itse alasti, ei edes viittaa päällä, eikä siinä ole mitään kummallista. Alastomuus, ja vaatekappeleiden puuttuminen on toistuva aihe, kuten tuli ja toistot. Viitteitäkin on riittämiin Fjodor Dostojevskiin vedotaan, eikä kuulemma tarvita jäsenkorttia ollakseen kirjalija ja toisaalla puhutaan kellariloukosta.
Romaanin heikkoudet ovat minusta yliampuvuus ja liian laskelmoitu kirjoitustapa. Wolandin temput minusta menevät kertakaikkiaan yli ja ruplasirkus ei (enää lopussa) naurata. Satiiri on kaukaista sukua Swiftin teokselle Gulliverin retket. Todennäköisesti Bulgakovin viittaukset taiteilija- ja kriitikkopiireihin ovat olleet varsin pisteliään suoria, samoin järjestelmän ongelmakohtien esiin nostaminen. Joskin ahneus ja rahanhimo sekä oman edun tavoittelu ja syrjähypyt ovat universaali ilmiö.
Teoksessa on kirjoitettu romaani Pontius Pilatuksen tuomio-ongelmasta, se oli minusta mauton ja turha, vaikka Bulgakovin mielestä tietenkään ei ole. Miksi kertoa jonkun Ha-nostrin tarina ja Kirjatilaisen kuolema. Miksi puhua Leevi Matteus nimisestä henkilöstä? Luin Matteuksen evankeliumin kohdan Pontius Pilatuksesta, ja romaanin kohta ainakin petturin kuolemasta oli toisenlainen, itse asiassa minusta hyvin moni kohta oli peräti toisenlainen. Minusta Bulgakovin kuvaus Pontius Pilatuksesta oli varsin huono, koska siinä ei minusta ollut juuri mitään eväitä Pontius Pilatuksen toiminnan selvittämiseksi, muuta tarinaa kyllä oli. Pontius Pilatus -teemaa voi verrata Ivan-runoilijan kontekstiin, eli runoilla Jeesus olemattomaksi.
Täysin mauttomia olivat minusta myös Margaritan hurmehuuhtelut eli verikylvyt. Muukin toiminta oli varsin tyhjänpäiväistä esim. tusinan kirjailijan herkuttelut kaviaarilla ja muilla merenherkuilla ei ole kovinkaan keskeistä, kuten ei myöskään muotivaatteiden sovitus ja muutaman ihmisen valuuttakätköt.
Näen tämän ylilyönnin itsesuojeluna, kun kirjoittaa kaiken yli, voi väittää, että se on vain huumoria.
Viittauksia
Ahneuteen ja kavalluksiin (minusta siis universaali ongelma)
kavaltaa valuutan hallussapidosta, 5000 ja vapaalippuja, Moskovassa sietämätäntä ilman pokeria, Ihmissuku rakastaa rahaa …asuntopula vain katkeroittaa heidät, mainintoja asuntojen vaihdoista ja klisee ”kaikki ovat varkaita”. Lisäksi valuutta ja sen (laiton) hallussapito ovat tärkeitää ivan kohteita
Muihin ongelmiin, osa myös universaaleja
”vieritettävä kaikki Stjopa Lihodejevitšin syyksi”
”Jono vain puolisentoista sataa henkilöä”, ( Jokke: jonot saadaan pois nostamalla hintaa, joka vapailla markkinoilla pudottaa osan haluajista pois, mutta pidemmällä aikavälillä nostaa tarjontaa)
lomakylät ovat tarjolla, mutta... ”huviloita ovat saaneet lahjakkaimmat meistä … -Kenraalit s.71
Karibian merta ei ole olemassakaan, ei ole koskaan ollutkaan … s.74
Virastot ja erilaiset apuvirastot s.68 myös komiteoista on paljon mainintoja, byrokratia siis mainitaan, esim. Huvi- ja viihdelaitosten valiokunta, viraston sivuosasto (s.232)
Ilmiantoja ja vakoilua
s.20 vastavallankumoukselliset vai vieraan vallan agentit
s.112 laittakaa ilmianto paperille
s.120 nenälasimies soittaa ja kavaltaa Nikanor Ivanovitšin valuutan hallussapidosta.
Tosin vielä enemmän minusta kritisoidaan kriitikoita ja kirjalijoita, ja irvitään tietynlaisia runoilijoita ja ehkä jazzia (tai ylistetään en tiedä), tästä en laita mitään viitteitä.
Tosin vielä enemmän minusta kritisoidaan kriitikoita ja kirjalijoita, ja irvitään tietynlaisia runoilijoita ja ehkä jazzia (tai ylistetään en tiedä), tästä en laita mitään viitteitä.
Harry Potterin omaiseen taikamaailmaankin päästään Täydenkuun tanssiaisiin lennetään lattiaharjalla ja on lentävä autokin, määritellään mahtumisongelman ratkaisuksi viides ulottuvuus, ja shakkinappulat ovat eläviä.
***
Sinä siis jatkat venäläisten klassikkojen linjalla. Minulla on tämä kirja ja olen lukenut sen kahteen kertaan, mutta taas jälkimmäisestäkin kerrasta on kauan. Muistan lähinnä vain, että kirja on hyvä. Minua on aina ihmetyttänyt suomalainen nimi, jolla ei ole mitään telemistä kirjan alkuperäisen nimen "Mestari ja Margarita" kanssa.
VastaaPoistaAhaa, "Mestari ja Margarita" on minusta parempi nimi, minua hieman ärsytti teoksen nimi. Kevyestä kitinästä huolimatta on hyvin kirjoitettu ja viimeistelty teos :) Esimerkiksi ei ollut lainkaan aavistusta, mikä lopputulos on
VastaaPoistaTää kirja on heittänyt mut kolmesti ulos noiden nimien takia. Ei pysy päässä, että kuka on kukin. Ja ehkä joku muukin on työntänyt mut pois kirjan tarinasta. Mutta kyllä minä sen vielä kerran luen!
VastaaPoistaPs. heitin sua haasteella, löytyy blogistani =D
OK, mietin tätä, olen poissa kirjahyllyn luota, mutta elokuuhun mennessä vastaan :)
PoistaNimiongelmaa voi lieventää lukemalla pohjaksi muuta venäläistä kirjallisuutta, minulle ainakin auttoi. Lukieesani Lokkia, joka oli minulle ensimmäinen venäläinen teos, niin vilkuilin alussa olevaa nimi luetteloa. Tässä kyllä on monia nimiä, ja satiiri on niin huimaa ja tempoilevaa, että vaikea henkilöitä on ehkä seurata.
***
En lisäksi, joka ei tähän kommenttiin liity, suosita teosta kovinkaan nuorelle, aikaisintaan lukioiässä.
Mulla tuo nimiasia on siis ongelmallinen ihan suomalaistenkin nimien kanssa. Saatan sotkea ja väännellä nimiä mielessäni, enkä koskaan muista kenenkään nimeä yhdellä kertomalla. Joskus nimi ei vaan istu omistajalleen, enkä saa nimeä mitenkään liittymään ko. henkilöön =O
PoistaTuosta venäläisten nimistä on kyllä irl hämmästelemistä. Tunnen monen monta Alexanderia, joilla on kaikilla eri lempinimi, jota sitten pitää käyttää kunkin kohdalla. Mulle on tää asia selitetty niin, että kun esim. kylässä, ystäväporukassa on monta samannimistä, niin sitten pitää erotella lempinimillä tyypit toisistaan. Jotenkin tuntuis, että olisi yksinkertaismpaa antaa joku muu nimi kuin se Alexander, mutta loogisuudessa mennään ihan eri taajuuksilla. Sitten lempinimien lisäksi isännimet ja sukunimet. Ei tule koskaan onnistumaan.
Mutta joo, muistilista mukaan venäläiseen kirjallisuuteen nimien takia =D
Lokki näytelmässä olin aivan pyörällä, kun välillä käytettiin tosiaan etunimeä ja välillä sukunimeä, ja sitten lempinimeä, mitä muuten voi olla useampia esim. Hiljaa virtaa Donissa Grigoria kutsuttiin myös Grisaksi, Grisenkoksi jne, mutta nyt jotenkin olen oppinut tulemaan toimeen näiden kanssa, esim. Anna Kareninassa Annan aviomiehen ja rakastajan etunimet ovat molemmat Aleksei :)
PoistaOlet taas lukenut kirjan perusteellisesti. Siitä iso hatunnosto, samoin kuin siitä, että jaksat tuodda näitä blogiin.
VastaaPoistaKannen kuva tosiaan on Vierikko, ryhmäteatterissa esitettiin joitakin vuosia sitten tämä näytelmänä ja Vierikko esitti siinä Wolandia.
Minulle tämä on erittäin tärkeä teos. Itse luen teoksen lähinnä taitavana satiirina ympäröivän yhteiskunnan absurdiudesta.
Tuota nimiasiaa minäkin ihmettelen.
En ole teoksesta kirjoittanut, sillä viimeinenkin lukukerta on ennen blogia. Keväällä kuitenkin kirjoitin vierailustani Bulgakovin museoon. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa:
http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2012/03/mihail-bulgakovin-ja-maksim-gorkin.html
Kiitos Jaana. Linkkasin hienon juttusi loppuun paikoista.
Poista***
Kahta teosta olen ajatellut esitellä vielä myöhemmin blogissa Rikos ja Rangaistus ja Ylösnousemus, mutta luen välillä jotain muuta ja sitten perehdyn näihin.
***
Satiiri on minusta oivaa, mutta en liittäisi sitä pelkästään aikaansa esim. ahneus, oman aseman pönkittäminen ovat minusta universaaleja ja aikakaudesta riippumattomia, tosin yleistyksiäkään ei kannata tehdä, jotkut eivät tavoittele omaa etuaan toisten kustannuksella ....
Ilman muuta satiiri on nähtävä myös yleisempänä kuin pelkästään omaan aikaansa liittyvänä. Kun itse olen historioitsija, niin mielelläni katselen kaikkea oman aikansa yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, siksi näkökulmani saattaa ajoittain olla melko rajoittunut.
PoistaKiitos linkityksestä.
Olen tämän kirjan lukenut joskus aikoinaan ja lähinnä siitä tuli läpi tunne että tässä menee nyt paljon ohi, viittauksia ja muita vilisi käsittämättömästi. Painos jota luin oli kaiken lisäksi merkinnyt ne kohdat jotka olivat aikoinaan jääneet sensuurin hampaisiin kursiivilla, joten siinä vielä alleviivattiin sitä hämäryyttä (muistan ihmetelleeni sitä että useita kertoja kirjassa kuvattiin kuinka henkilö "hymyilee paljastaen hampaansa" ja joka kerta se "paljastaen hampaansa" oli poistettu...täh?)
VastaaPoistaLuin sen juuri joskus varhaisessa lukio-iässä, ehkä pitäisi kokeilla uudestaan...se kuitenkin kirjan ansioksi että sen luin loppuun siitä hämäryydestä huolimatta.
Niin, samaan tyyliin sitten se alastoman naisen kehoitus miehelle laittaa housut jalkaan saattaa myös paradoksaalisuudessaan ollan joku viittaus tai satiirinen piikki.
PoistaKiintoisaa, painos jossa on merkitty aiemmin sensuroidut kohdat.
PoistaKun haeskelin teosta tutustuin huuto.nettiin ja jotkin painokset olivat suhteellisen hintavia. Lopetin haun, koska sain teoksen kirjastosta. Sitä oli luettu varsin paljon ja se oli imenyt kaikenlaista nestettä itseensä ja oli jo hieman resuinen, vaikka suhteellisen uusi painos olikin.
Ehkä näin, kun toteat housukohdassa. Samaa mietin jazz-asiassa, en tiennyt oliko jazz-viittaukset kehumista vai "kehumista", instrumentteja soittivat gorilla, oranki, ...
Minäkin olen lukenut tämän kirjan n. vuosi sitten. En kyllä muista tästä paljon muuta kuin että tämä oli mielestäni hauska ja hyvä kirja. :)
VastaaPoistaKiva kuulla, juonta on vaikea varmasti selittää jollekin joka ei ole lukenut, esim. Wolandin toimintaa huoneistossa, ja Jaltalle lähettelyä ja Stravinskin potilaita :)
Poista